Mitä #@$%, Suomi?

5. elokuu pm 2010

Helsingin Sanomat uutisoi Turussa naisten takapuolia ostoskeskuksessa kuvanneesta miehestä. Onhan se ikävää ja halpamaista moista harrastaa, eikä mielestäni ole väärin, että tuollaisia ilman lupaa naisia noin ilmiselvästi seksuaalisessa mielessä kuvaavia henkilöitä jotenkin rankaistaan. En usko, että moni nainen pitää siitä, että 63-vuotias herrashenkilö kuvaa heidän takamustaan, ja käyttää kuvamateriaalia tiedätte kyllä mihin. Huolestuttavaksi uutisen tekee kuitenkin se, että poliisi rankaisi miestä sakottamalla, vaikka ei löytänyt sopivaa rikosnimikettä teolle.

Mies toimitettiin tänään Turun poliisiasemalle sen jälkeen, kun hän jäi jälleen kiinni naisten kuvaamisesta. Poliisi antoi 63-vuotiaalle miehelle 12 päiväsakkoa, vaikka laista ei löytynyt teolle sopivaa rikoskuvausta.

Tällainen päätön toiminta syö uskoa koko Suomeen oikeusvaltiona. Poliisin määräämä rangaistus taitaa kuitenkin Suomessa olla pätevä aina, jollei asiasta nimenomaan tee suurempaa numeroa. Toivon todella, että kyseinen henkilö vie asiaa eteenpäin, vaikkakin se voisi olla miehelle vaikeaa ilman kasvojen menettämistä, koska kyseessä on tämänlaatuinen rikos. Juuri tästä syystä sakkojen määrääminen tällaisessa tapauksessa on erittäin vakava asia.

Oikeusvaltiossa viranomaisen määräämän rangaistusten tulee aina perustua lakiin, oli teko, josta rangaistaan, sitten miten ilmiselvästi vain vastoin yleisiä käytöstapoja tai miten vastenmielinen vain. Toisaalta tuomioistuimetkin ovat soveltanee lakeja niin mielivaltaisesti, että aina asian vieminen eteenpäinkään ei auta. Usko Suomeen oikeusvaltiona jatkaa murenemistaan.

Päivitys: Rikosnimikkeeksi ollaan sitten lopulta arpomassa sukupuolisivellisyyden julkista loukkaamista, kuten alkuperäinenkin uutinen hieman vihjasi. Kenties se jotenkuten tapaukseen sopii, mutta tästä huolimatta näin suuren epäröinnin jälkeen jää suuhun hieman sellainen maku, että ei ihan kirjan mukaan mennyt. Jos poliisi joutuu antamaan sakkoa olematta varma, mistä sakottaa, niin ei aivan oikeilla jäljillä olla.

Päivitys: Ei kannata näemmä mediaankaan liikaa luottaa: kuvat oltiin otettu salkkukameralla naisten hameiden alta, mikä selittääkin jo enemmän poliisin toimintaa.

Avainsanat: , , , ,
Aihe: Mielipiteet, Uutiset | Ei kommentteja »

Kuinka käyttää internettiä (Ohje vuodelta 2025)

3. elokuu pm 2010

Tervetuloa internettiin!  Seuraamalla alla olevia yksinkertaisia sääntöjä varmistat, että internetelämyksesi on sujuva ja riskitön.

TosiHenkilöllisyys

Ennen sisäänkirjautumista ole hyvä ja varmista, että olet saanut TosiHenkilöllisyys-korttisi paikallisilta viranomaisilta. Kirjautuminen internettiin ilman henkilöllisyytensä tunnistamista on ollut kiellettyä vuoden 2012 anonymiteettikieltolain jälkeen, ja sinun täytyy varmistaa, että liität kaikkiin kommentteihisi, sähköposteihisi, viesteihisi ja muihin vastaaviin oman nimesi. TosiHenkilöllisyyden käyttöönottaminen on helppoa, sillä tietokoneesi (MacOS 15 tai ChromeOS7 ja uudemmat) yhdistää automaattisesti lähettyvillä olevaan korttiisi ja varmistaa sen biometrisen datasi avulla. Älä käytä aurinkolaseja, huntua, piilolinssejä, ja ole hyvä ja aja partasi ennen kuin biometrinen skannaus alkaa. Biometristä skannausta ei suositella pitkän ryyppyillan jälkeen.

Paikkatieto

Internet on jaettu karkeasti 120 maa-alueeseen. Tämä tehty on sitä varten, että sinulle voidaan tarjota sopivaa viihdesisältöä ja jotta et löydä sisältöä, joka voi olla hämmentävää. Paikkatietosi pitäisi määräytyä automaattisesti sisäänkirjautumissijaintisi perusteella – jos se on sama, kuin maa, joka myönsi TosiHenkilöllisyys-korttisi, voit antaa palaa.  Käyttäjät Suomesta voivat nauttia mainioista suomalaisista televisiouusinnoista, kuten Salatut elämät 2020:stä, kun taas muiden maiden asukkailla saattaa olla eri maut ja mieltymykset.

Huomio matkustajille: Ennen kuin suunnittelet matkaa toiseen maahan, varmista, että haet Paikkatieto-viisumia voidaksesi surffata internetkahviloissa kyseisessä maassa. Vaihtoehtoisesti voit hypätä kyberpukuusi ja nauttia toisesta maasta Google Street View 3D Plus Kosketuksen avulla. Google Street View 3D Plus Kosketus näyttää toisesta maasta sinulle vain ne asiat, jotka ovat laillisia sijainnissasi, joten se on mainio, riskitön ja virtaviivainen tapa tutustua muihin kiinnostaviin kulttuureihin.

Oikeaan internettiin kirjautuminen

Sisällöntarjonta riippuu siitä, mihin internettiin olet kirjautunut. Jos olet kirjautunut GoogleAppleAmazon-internettiin, sinulla on valtava digitaalinen kirjasto, monia elokuvia sekä valikoima kotitekoisia websivuja yhden klikkauksen päässä. Jos olet kirjautunut DisneyWarnerBrosViacom-internettiin, saat toisenlaisen digitaalisen kirjaston, valikoiman elokuvia ja hyväksyttyjä kotitekoisia websivuja.

Vaikka emme voi erityisesti suositella yhtä internettiä toisen sijaan, Goo://-internet on erinomainen tutkimusta ja päätöntä viihdettä (kuten puhuvia koiria) varten, kun taas nopeampaa elokuvakokemusta varten dis:// on valintasi. 50 terabitin Tunto3D-elokuvan Wall-E Jr. Palaa puskurointi sulavalla toistolla ja kosketuksella kestää vain 0,1 sekuntia.

Aikuisviihde

Jos TosiHenkilöllisyys-korttisi tunnistaa sinut yli 30-vuotiaaksi (joissain maissa 21), olet lain mukaan sopivassa iässä pääsemään käsiksi aikuisviihteeseen. Aikuisviihde pitää sisällään pornon sekä moderoimattomat foorumikeskustelut kuten myös poliittisen keskustelun, uskonnonvastaiset näkemykset, taiteellisen ilmaisun ja sananvapauden yleensä. Jos olet alle 30-vuotias (joissain maissa 21), voit silti keskustella politiikasta ja uskonnosta perheesi kanssa, ja saat vapaasti toteuttaa itseäsi omassa kodissasi (paikallisia ehtoja ja edellytyksiä noudatetaan).

Internetsurffausluvan hankkiminen

Internetsurffausluvan hankkiminen on tarpeellinen ennakkoehto verkon tekemisessä kaikille turvalliseksi. Ennen kuin hallitukset tekivät ISL:n pakolliseksi, ihmiset olivat eksyksissä verkkosivujen lukemattoman määrän vuoksi, tuplaklikkailivat naiiviisti lyö apinaa voittaaksesi iPadin -mainoksia ja jäivät ponnistusikkunoiden roskapostituksen uhreiksi. Surffausluvan hankkiminen vaatii tyypillisesti vain 2-5 päivää koulutusta paikallisessa surffauskoulussa. Loppukoetta varten on opiskeltava tarkkaan. Siinä kysytään yksinkertaisia kysymyksiä kuten:

  • Mikä on pyramidihuijaus ja toimivatko ne todella?
  • Miten vaihdan kyberhanskani aurinkokennot?
  • Miksi tarkalleen ihmisten ei ole hyvä puhua pahaa hallituksistaan ja suurista yhtiöistä verkossa?
  • Miksi ilman TosiHenkilöllisyys-korttia on laitonta surffata netissä?
  • Minä vuonna Google osti internetin?

Tuotesijoittelu

Kuten saatat tietää, tuotesijoittelu ja maksetut tuotemaininnat videoissa ja teksteissä korvasivat kaikki muut mainonnan muodot. Pidä mielessä – ilman tämänkaltaista tuotesijoittelua internettiä, kuten me sen tunnemme, ei voitaisi kustantaa tai voisi olla olemassa! Kaikki merkittävät sisällöntuottajat hyväksyivät siirtymisen tuotesijoitteluun erillisten mainosmuotojen sijaan vuonna 2014, ja vuodesta 2019 asti kansanedustajat yli 80 maassa ovat myös mukana sisällyttäen poliittisiin puheisinsa kaupallisia viittauksia. Tämän ansiosta maksat pienempiä veroja, joten olemme tilanteessa, jossa kaikki voittavat.

Tekninen ammattikieli

Joskus saatat törmätä internetille ominaisiin lyhenteisiin. Jos et ole tottunut tekniseen kieleen, pidä tämä sanasto mukanasi tai lataa se aivonlaajennusmoduuliisi. Joitain avainsanoja ovat:

  • WWW – Kirjaimellisesti “maailmanlaajuinen verkko” (englanninkielen sanoista World Wide Web), joka on ilmaisu webin alkuajoilta. Se on sittemmin poistunut käytöstä, mutta tietyt vanhemmat kansalaiset yhä käyttävät sitä. Kuten kommunismi, se oli viehättävä mutta täysin epärealistinen idea.
  • Virus – Virus, usein “tietokonevirus” vanhusten keskuudessa, on ohjelma, joka on tarkoitettu kiihdyttämään aivosirusi kautta kaupallisia mielihalujasi. Jos huomaat supermarketissa yllättävän hingun ostaa mielettömiä määriä tiettyä murolaatua, se saattaa johtua “tietokoneviruksesta”. Nämä ohjelmat ovat selvästi laittomia; kaupallisten mielihalujen stimuloiminen vaatii vapaaehtoisen suostumuksen ja alaikäraja on kuusi vuotta.
  • LOL – Tämän lyhenteen merkitys sanasta sanaan on jäänyt historiaan – saatat muistaa, että vuoden 2015 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2015/39/EY, annettu 12 päivänä helmikuuta) sähköisen tietoverkon siistimisestä toimeenpano tuhosi vahingossa melko suuren arkiston materiaalia –, vaikkakin se usein tulkitaan eräänä nauramisen muotona (se on myös korvannut entisen “Terveydeksi!”-lausahduksen jonkun aivastaessa).

Rahan ansaitseminen internetissä

On monia tapoja tienata rahaa internetissä. Käymme läpi nopeasti joitain laillisia tapoja ansaita muutama euro:

  • Jos saat työn aivotyöskentelijänä, vastaat yksinkertaisiin puoliautomatisoituihin kysymyksiin, kuten: “Onko kuvan henkilö mies vai nainen?” kahdeksan tuntia päivässä. Tämänkaltaistiin kysymyksiin vastaaminen helpottaa bitinmurskausyhtiöiden, kuten Googlen, algoritmien tehostamista.
  • Jos olet niin onnekas, että pääset työskentelemään hyvinpalkattuna ideanistuttajana, käyt niissä osissa internettiä, joissa voi lisätä kommentteja tai liittyä keskusteluihin, vaikuttaen muihin mainitsemalla miten loistava jokin tuote, idea tai henkilö on. Suomen valtio yksinään työllistää yli 10 000 ideanistuttajaa, ja EU:n toimielinten ja jäsenmaiden yhteenlaskettu ideanistuttajien määrä on arviolta yli 350 000.
  • Työskentele sisällönuudelleentuottajana. Joka päivä uusia epälokalisoituja artikkeleita, kuvia, uutisia ja käyttäjäkommentteja saapuu internettiin. Ennen kuin ne voidaan onnistuneesti lähettää internetin lokalisoituihin versioihin, ne täytyy uudelleenkirjoittaa vastaamaan paikallisia kulttuuri- ja lakiedellytyksiä. Sisällönuudelleentuottajana on työsi tietää nämä nämä edellytykset ja muuttaa sisältöä sen mukaisesti poistaen häiritsevät osat tai uudelleenmuotoilla ne faktat ja jutut, jotka aiheuttavat kognitiivisia ristiriitoja kuluttajissa.

Kumppanin löytäminen

Oletko sinkku ja etsitkö oikeaa kumppania? Biometriseen dataasi, tuloihisi, sijaintiisi ja surffauslupasi KokonaisAsenne (KA) -tuloksiisi pohjautuen sinulle suositellaan kymmenestä sataan ihmistä alueeltasi. Aluksi heidän kaikkien tapaaminen voi vaikuttaa pitkäveteiseltä tavalta löytää tosirakkaus – kenellä on aikaa tutustua kymmeneen ihmiseen, jos ei voi olla varma, että he todella  ovat herra, neiti tai robotto Oikea? -, mutta pidä mielessäsi, että isoäitisi sukupolvella ei ollut mitään näistä työkaluista saatavilla, ja silti he onnistuivat rakastumaan.

Laittomaan sisältöön törmääminen

Miten turvallinen internet onkaan tänään, voit vielä joskus törmätä sisältöön, jonka arvelet olevan tarpeettoman häiritsevää. Kenties raportti poliittisista ongelmista toisessa maassa shokeeraa sinua, ehkä läpi on vahingossa päässyt hieman alastomuutta, tai kenties olet ladannut kirjan 1990-luvulta ennen kuin sisällönuudelleentuottajalla on ollut mahdollisuutta muuttaa sitä. Pidä huoli, että raportoit nämä sivut paikallisille internetviranomaisille käyttäen käyttöjärjestelmän hätänappia. Internetammattilaiset saattavat ottaa sinuun myöhemmin yhteyttä tarkempia tiedusteluita varten, jos tarpeellista, ja myös tavata sinut kotonasi tarkastellakseen senhetkisen internetsurffauslaitteistosi kokoonpanoa ja yleistä henkistä tasapainoa.

Se on helpompaa kuin miltä vaikuttaa

Vaikka ensiaskeliin verkossa vaaditaan paljon tietoa, emme halua, että pelkäät ensimmäistä astumistasi internettiin. Verkko on rentouttava, virtaviivainen ja harmooninen kokemus. Vuosikymmeniä sitten, kun verkko keksittiin, se oli vapaana kulkevan kaaoksen lepopaikka. Poikkeavien mielipiteiden, runsaiden tekijänoikeusloukkauksien, epälokalisoidun sisällön, anonyymien töhrimiskampanjoiden, ratifioimattomien sovelluksien ja monen muun kotisija oli WWW. Siihen verrattuna olemme erittäin onnellisessa asemassa, kun pääsemme internettiin vuonna 2025 emmekä vuonna 1995. Tervetuloa nettiin ja nauti vierailustasi!

Tämä teksti on “lokalisoitu” versio Philipp Lenssenin teoksesta How to Access the Internet (A Guide from 2025) ja se on julkaistu samalla Nimeä-Epäkaupallinen-lisenssillä kuin alkuperäinen.

Avainsanat: , , , , , , , ,
Aihe: Mielenkiintoista, Mielipiteet, Sähköinen viestintä | Ei kommentteja »

Valtion verot ja luovien alojen tulot samankaltaisessa kriisissä

17. heinäkuu pm 2010

Miten on mahdollista, ettei valtiovarainministeri Katainen ole puuttunut huutavaan epäkohtaan, jonka takia Suomen valtio menettää miljardien eurojen verotulot? Huolestuttava kehitys on ollut meneillään jo teollistumisen alkuvaiheilta alkaen ympäri maailmaa, kun tavoitteena on ollut kokoaikainen tuotannon tehostaminen. Tämä on johtanut tarvittavan työvoiman tarpeen vähenemiseen valmistettua tuotetta kohden ja täten myös valtion verotulojen vähenemiseen.

Bruttokansantuote oli vuonna 2005 noin 30 000 euroa henkeä kohden, kun koko valtion BKT oli samana vuonna 157,3 miljardia euroa. Vuonna 1975 bruttokansantuote oli henkeä kohden noin 4 000 euroa. 70-luvulla 33 % suomalaisista sai leipänsä teollisuudesta, kun taas nykyään vain 25 %. Miten on mahdollista, että Suomen BKT henkeä kohden on 30 vuodessa 7,5-kertaistunut, mutta teollisuuden parissa työskentelevien ihmisten määrä on vähentynyt kolmanneksesta kaikista työllisistä neljännekseen?

Syyksi on nostettava uudistuneet tehdaskoneet, jotka vähentävät työvoiman määrää. Monet saattaisivatkin ajatella, että vähentynyt työvoiman tarve valmistettua tuotetta kohden on positiivinen asia, mutta kun tarkastelemme asiaa lähempää, huomaamme, ettei asia ole niin yksiselitteinen. Mikäli Suomi tuottaisi saman BKT:n kuin nyt vuoden 1975 menetelmillä, työllistäisi Suomen teollisuus lähes 250 % Suomen kansasta. Tämä tarkoittaisi sitä, että koko Suomi olisi työllistetty ja työvoimaa teollisuuden pariin tarvitsisi tuoda ulkomailta asti. Tämä taas suoraan nostattaisi Suomen valtion ja kuntien saamia verotuloja.

Kun pelkästään teollisuuden parissa työskentelisi kaksi ja puolikertainen määrä väkeä, mitä Suomessa asuu, voisivat vanhukset olla huoletta eläkkeellä ilman pelkoa eläkeiän nostamisesta ja opiskelijat voisivat opiskella ilman pakottavaa kiirettä työelämään. Vuonna 2005 Suomen työllisyysprosentti oli vajaat 70 %, joista siis 25 % työskenteli teollisuuden parissa. Jos teollisuuden parissa työskentelisikin 250 % Suomen väestöstä, olisi Suomen työllisyysprosentti yli 300 %!

Jos työssäkäyvien määrä olisi 4,3-kertainen nykytasoon verrattuna, olisivat myös Suomen verotulot moninkertaiset. Suomalainen maksaa vuodessa 43 % veroja kaikista tuloistaan suorien ja epäsuorien verojen muodossa. Keskitulojen ollessa 3 000 euroa kuukaudessa eli 36 000 euroa vuodessa ja Suomessa töskentelevien veronmaksajien määrän ollessa 16,5 miljoonaa saisi Suomen valtio pelkästään yksityishenkilöiltä 255 miljardia euroa verotuloja, joka on siis satoja miljardeja suurempi määrä euroja kuin mitä nykymenolla Suomen valtio kerää.

Nyt Suomen valtio menettää verotuloja siis lähes 200 miljardia euroa vuodessa, koska tarvittavan työvoiman määrä on pieni. Tämä kaikki on uusien tehdaskoneiden ja teollisuuden tehostamisen syytä. Täten onkin perusteltua vaatia, että Suomen teollisuuden varustelutaso palautetaan samaan tilaan, jossa se oli vuonna 1975, ja myöhemmin vastaamaan vielä aiempaa tasoa. Kun tällä tavalla tuotamme saman bruttokansantuotteen kuin nyt, on valtion keräämät verovarat huomattavasti suuremmat, Suomen työllisyysprosentti on käytännössä 100 %, ja saamme nauttia ulkomailta Suomeen työskentelemään tulevien ansiosta entistä rikkaammasta monikulttuurisesta miljööstä.

Kertyneillä verotuloilla Suomen valtio voisi parantaa ja lisätä kansalaisille tarjottuja laadukkaita palveluita. Vaihtoehtoisesti verotulojen kivutessa yli nelinkertaisiksi voitaisiin verojen määrää laskea kolmella neljänneksellä, jolloin kansalaisille jäisi enemmän rahaa käteen.

Sama ilmiö on tuttu myös muualta maailmasta, kuten arvon kulttuuriministerimme Stefan Wallin on havainnut mediateollisuuden etujärjestöjen suotuisalla avustuksella. Samalla tavalla kuin valtio menettää liiallisen teollisuuden tehostamisen vuoksi miljardeja verotuloja, mediateollisuus menettää nettipiratismin vuoksi myös miljardeja (jollei jopa biljoonia) euroja rahaa vuosittain. Niin Suomen valtio kuin maailmanlaajuinen levyteollisuus on siis jäänyt uhriksi tekniikan kehittyessä. Kulttuurin kulutus on kasvanut pilviin, ja jokainen nettilataus on suoraan pois levy-yhtiöiltä, tekijöiltä, artisteilta ja heidän etujärjestöiltään. Jokaista nettilatausta kohden artistien lompakoista katoaa euro poikineen, aivan kuten jokainen kehittynyt tehdaskone on suoraan pois valtion verotuloista.

Stefan Wallin on ansiokkaasti ottanut kantaa viihdeteollisuuden kärsimiin tappioihin ehdottamalla, että Suomessa otetaan käyttöön varoituskirjementelmä jo ennestään melko tehokkaan tekijänoikeusjärjestelmän tueksi. Vaikka varoituskirjemenetelmän tehosta ei ole mitään takeita, on tärkeää pyrkiä turvaamaan mediateollisuuden tulot kaikin tavoin. Aikamme suurimpia uhkia ovat ehdottomasti terrorismi ja nettipiratismi, ja niitä vastaan on taisteltava tarpeeksi raskain asein.

Edes varoituskirjemenetelmän käyttöönoton myötä viihdeteollisuuden aseet piratismia vastaan eivät ole riittävät. Moraalittomat hirviöt, jotka usein itseään nettipiraateiksi ja warettajiksi kutsuvat, ovat valmiita varastamaan luovan työn tekijöiltä heidän jokapäiväisen leipänsä ja ajamaan suosikkiartistinsa nälkäkuolemaan. Onkin siis syytä miettiä entistä suurempien rangaistusten, tehokkaampien valvontamenetelmien ja niin sanotun kolmesta poikki -menetelmän käyttöön ottamista. Vaikka Ranskassa kolmesta poikki -lain ottaminen käyttöön vain lisäsi nettipiratismin määrää, on kuitenkin tärkeää, että Suomessakin yritetään puuttua asiaan samalla tavalla, vaikka metodin toimivuudesta ei olekaan mitään takeita. Vaikka teemme suuresta osasta kansaa ja valtaosasta nuorisoa rikollisia tässä prosessissa, on ihailtavaa, että Suomen valtio antaa säätämällä piratismin vastaisia lakeja sellaisen kuvan, että välitämme luovan työn tekijöistä.

On huolestuttavaa, että reilusti valtiovarainministeriä vähemmän tärkeä kulttuuriministeri on havainnut tämän ilmiön luovien alojen riesana, mutta vaikka elämme valtion verotulojen suhteen aivan samanlaisessa tilanteessa, on valtiomme eräs tärkeimmistä ministereistä, valtiovarainministeri Jyrki Katainen, ummistanut silmänsä tälle huutavalle epäkohdalle. Tuleekin miettiä, että ovatko Vanhanen ja Kiviniemi olleet aikansa tasalla ottaessaan Suomeen näin epäpätevän valtionvarainministerin.

Ehdottomat kiitokset kuitenkin molemmille pääministereille siitä, että he ovat pitäneet huolta siitä, että Suomessa on kulttuuriministeri, joka on aina ajan tasalla kuuntelemassa mediateollisuuden etujärjestöjä, eikä kiinnitä turhaa huomiota kriitikkoihin, jotka väittävät, että piratismista ei muka olisi mitään haittaa ja että piratismista koituvat rahalliset menetykset on muka laskettu keksityin luvuin ja naurettavien johtopäätöksien kautta. On myös ihailtavaa, etteivät Suomen päättäjät välitä lainkaan suomalaisten yksityisyydensuojasta ja muista perus- ja ihmisoikeuksista, jos ne sattuvat suuryhtiöiden intressien tielle. Suomen valtiolla ei ole varaa siihen, että kansainväliset suuryhtiöt menettävät mielenkiintonsa sijoituksiin kotimaahamme.

Suomeen on viipymättä asetettava uusi valtionvarainministeri, joka ottaa asiakseen teknologisen kehityksen rajoittamisen lakiteknisin keinoin, samoin kuten Suomessa on jo pidemmän aikaa tehty luovan työn tulot vaarantavan tekniikan osalta.


Tämä teksti on satiiri. Teollisuuden tehostamisen Suomen valtiolle tuomista veromenetyksistä kertominen parodioi viihdeteollisuuden tarinoita siitä, miten piratismi syö heidän tulojaan. Perustelut teollisuuden tehostamisen epäsuotuisista vaikutuksista valtion verotuloille ovat aivan yhtä tuulesta temmattuja kuin väitteet epäkaupallisen piratismin haitoista viihdeteollisuudelle. Perustelut on nyhjäisty tyhjästä ja sekaan heitetty joitain kivan näköisiä lukuja, jotta ollaan saatu näennäislooginen todistelu halutulle asialle. Jostain syystä epäpätevät perustelut epäkaupallisen kopioinnin kriminalisoinnille riittävät, mutta kukaan ei miettisi hetkeäkään vakavissaan teollisuuden negatiivista tehostamista sillä verukkeella, että siitä olisi valtiolle muka jotain hyötyä. Tekniikan kehittyminen palvelee kaikkia, kun taas kehityksen estämisen yrittäminen lakiteknisin keinoin ei palvele ketään.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , ,
Aihe: Huumori, Mielipiteet, Piratismi | Ei kommentteja »

‎”Kieltäydyn jatkamasta palvelusta”

12. heinäkuu pm 2010

Lain mukaan asevelvollisuudesta kieltäytymiseen voi syyllistyä vain varusmies, eli henkilö, joka on ainakin muodollisesti aloittanut varusmiespalveluksen. Siviilipalveluksesta puolestaan voi kieltäytyä jo ennen palveluksen aloittamista. Oikeuskäytäntö Suomessa on se, että totaalikieltäytymiseen ja poissaolorikokseen (karkaamiseen tai luvattomaan poissaoloon) voi syyllistyä samaan aikaan, eikä poissaolorikos ole osa kieltäytymistä. Poissaolorikoksista jää rikosrekisteri – toisin kuin totaalikieltäytymisestä – ja niistä voi saada sakkoa tai vankeutta, joten halusin välttyä moisen rikoksen suorittamiselta. Siispä matkustin tänään aamulla Huovinrinteelle.

Kuvailen teille summittaisesti päiväni tapahtumat. Kirjoittelen ihan vain muiden mielenkiinnon vuoksi blogiini nyt ja jatkossa totaalikieltäytymisprosessista. Kyseessä ei ole missään nimessä mitään sellaista, että koittaisin pienentää totaalikieltäytymiseen liittyviä pelkoja ja täten millään asteella kannustaa ketään muuta kieltäytymään, koska sehän olisi laitonta. Itse en muuten uskoisi olevani tässä nyt ilman maanmainiota Aseistakieltäytyjäliiton Mielipidevangin opasta, joten kiitokset heille. Hyppy tuntemattomaan olisi saattanut olla liian paha ilman tarvittavaa tietoa siitä, mitä tapahtuu.

Hakeuduin bussissa sen näköisen kaverin viereen, että olin jo ennen istumistani tietoinen tulevan matkan keskustelunaiheista. Bussimatka kului siis vierustoverini kanssa keskustellen armeijasta ja kieltäytymisestäni. Aloitin myös viimein Jokapiraatinoikeuden lukemisen bussissa, vaikka ostin kirjan jo sen julkaisupäivänä. Säkylän bussiasemalle saavuttuamme keskustelujoukko kasvoi ja huomasin Oskuksi itsensä esitelleellä kaverilla ja minulla olevan paljon yhteisiä tuttuja. Keskustelimme niitä, näitä, suurelta osin jälleen armeijasta. Luin myös kirjaani eteenpäin. Odotimme kyytiä, kyytiä ei tullut. Odotimme yhä. Bussissa vieressäni istunut sälli soitti varuskuntaan ja kyseli, missä mennään. Kuljetus oli unohtunut. Puolen tunnin päästä kuljetusjoukot tulivat hakemaan meitä noin kuuden kilometrin päähän.

Saavuttuamme alueelle asetuimme jonoihin ja odotimme. Jono kerrallaan meidät käskettiin sisään, jossa meidän laukkumme tarkistettiin huumausaineiden, päihteiden, teräaseiden ja muiden vastaavien varalta. Huumekoiria ei meihin käytetty. Siirryimme jonkinsortin sotilaskuraattorin höpötystä kuuntelemaan, ja tästä jälleen eteenpäin. Saimme kuulla mihin meidät oltiin sijoitettu. Minut oltiin määrätty ensimmäiseen pioneerikomppaniaan.

Kävelin jonkin matkaa, jotta pääsin perille. “Herra alikersantti, alokas Ruuhijärvi astuu palvelukseen”, sanoin luovuttaessani palvelukseenastumismääräykseni ja ajokorttini. “Oletko mielestäsi kykeneväinen suorittamaan palveluksen?” “Olen.” “Selvä, mene tuonne pöydän…” “Niin, nyt mä oon sitten varusmies. Vai?” “No joo, kun sä olet palvelukseen astunut…?” “Kieltäydyn jatkamasta palvelusta.” “Eli sä siis et ole kykeneväinen suorittamaan palvelusta?” “Olen kykeneväinen suorittamaan palveuksen, mutta kieltäydyn siitä.” Satunnaisen sähläyksen jälkeen herra alikersantti jatkoi: “Äläpäs menekään sinne pöydän ääreen, vaan jää tähän… Ota siitä jakkara ja istu siihen, tässä voi mennä jonkin aikaa.”

Yllättävää oli mielestäni lähes kaikkien asiallinen suhtautuminen päätökseeni. Lähes mistään suunnasta ei tullut nuivaa katsetta, vaan homma hoitui pääosin erittäin asiallisesti ja hyvissä mielin. Ainoana poikkeuksena voisin mainita kotiuttamismääräyksen minulle kirjoittaneen yliluutnantti Teemu Jokisen, joka katsoi minua kuin halpaa makkaraa eikä vastannut hyvänloppukesäntoivotukseeni, kun lähdin kotia kohti. Muutoin homma sujui todella mallikkaasti. Eräs yliluutnantti vitsaili byrokratiasta ja liiallisista paperihommista. Olin positiivisesti yllättynyt. Ruokaakin tarjottiin, ja minut siirrettiin odotellessa muonituskeskukseen syömään. Ironia oli jälleen läsnä, ja radiossa soi ruokaillessani Status Quon In the Army Now.

Pienenä pelkona perseessä oli piilenyt kieltäytymispäätökseni jälkeen se, että varuskuntaan saavuttuani ja kieltäydyttyäni minua kohdeltaisiin jonain naistensilppojan ja ja pedofiilitapporaiskaajan rinnasteisena. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi.

Eräs yliluutnantti, jonka nimeä en ikäväkseni nyt muista, suoritti esitutkinnan epäillystä rikoksestani muutama tunti sen jälkeen, kun olin ilmoittanut kompanian päälikölle, kapteeni Matti Jorvalle, kieltäytymisestäni. Nimet alle, ja pian olikin kotiuttamisen aika. En voinut olla naurahtamatta, kun minulle kerrottiin, että minulle maksettaisiin päivärahaa tästä päivästä, vaikka en käytännössä ollut tehnyt koko pävinä muuta kuin matkustanut paikalle, kieltäytynyt ja tappanut aikaa lukemalla Jokapiraatinoikeutta (pääsin sivulle 132 asti tänään). Kotiuttamispäätöksen jälkeen koitti kuuden kilometrin kävelymatka varuskunnalta Säkylän keskustaan 30-asteisessa helteessä ja linja-automatka Turkuun.

Homma nytkähti tänään paremman matkaa eteenpäin. Siviilivirannoimaiset jatkavat rikokseni tutkintaa, ja odotan yhteydenottoa poliisilta ja käräjäoikeuden käsittelyä. Aion tyytyä käräjäoikeuden minulle langettamaan tuomioon, koska sitä on käytännössä mahdoton saada muutettua, vakiintuneen oikeuskäytännön ollessa mitä on, oli se sitten miten lainvastainen tahansa. Tämä päivä sujui kuitenkin mielestäni yllättävänkin kivuttomasti.

Avainsanat: , , , , , , , , ,
Aihe: Kokemukset, Mielipiteet, Totaalikieltäytyminen | 12 kommenttia »

Kieltäytymisilmoitus

1. heinäkuu pm 2010

Postitin alla olevan tekstin ylläolevalla otsikolla tänään 1.7.2010 Porin prikaatille.

Minä, Tuomas Ruuhijärvi, kieltäydyn tällä ilmoituksella suorittamasta minulle laissa määrättyä asepalvelusta missään muodossa. Motiivit päätökseeni löytyvät nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän epäkohdista. Järjestelmä on äärimmäisen epätasa-arvoinen sen koskiessa vain miehiä ja sen jättäessä Jehovan todistajat sekä ahvenanmaalaiset palvelusvelvollisuuden ulkopuolelle. Asevelvollisuus riistää suomalaisten miehien vapauden puolesta vuodesta vuodeksi ilman raskauttavia perusteita.

Yleinen mielipide on, että nykyinen asepalvelusjärjestelmä on oikeudenmukainen. Todellisuudessa se ei sitä ole. Syy neutraaliin suhtautumiseen järjestelmää kohtaan johtunee siitä, että siihen on totuttu. Palveluvelvollisuus koskee 18-30-vuotiaita miehiä. Mikäli jako tehtäisiin jollain muulla perusteella, arvosteltaisiin järjestelmää erittäin rankalla kädellä. Harva sulattaisi sitä, jos kaikki 18-30-vuotiaat tummahiuksiset teljettäisiin vuodeksi vankilaan eli tuomittaisiin menettämään vapautensa kuten asepalveluksessa. Ahvenanmaalaisten ja Jehovan todistajien jättäminen velvollisuuden ulkopuolelle pahentaa asiaa entisestään. Nykyiseen toimintamalliin tottuminen aiheuttanee kuitenkin arvostelun vähäisyyden, koska armeija perinteisesti on ollut se miesten juttu.

Naisten mahdollisuutta suorittaa asepalvelus perusteltiin sen käyttöönoton aikaan tasa-arvolla, vaikka lakimuutos oli kaikkea muuta kuin tasa-arvoa lisäävä. Sen lisäksi, että naisten ei tarvitse suorittaa asepalvelusta, voivat he nykyään halutessaan tämän kuitenkin tehdä. Naisilla ovat kaikki ovet avoimina, kun taas miesten puolesta on jo valmiiksi päätetty, että jokin palvelus suoritetaan. Perustuslakikin sanoo, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta tätä ei noudateta maanpuolustusvelvollisuuden osalta tavallisessa laissa. On erikoista, että yhteiskunnassa, jossa tasa-arvo on niin kovassa huudossa, ei näin suureen epäkohtaan olla vielä puututtu.

Asepalvelus aiheuttaa käytännön ongelmia miesten elämään. Asepalvelus siirtää opiskeluiden aloittamista ainakin vuodella ja useassa tapauksessa jopa kahdella. Tämä vaikuttaa siihen, minkä ikäisinä suomalaiset miehet pääsevät työelämään. Vasta valmistumisensa jälkeen asepalveluksen suorittavilla palvelus siirtää konkreettisesti töihin astumista eteenpäin. Armeijasta voi olla jotain hyötyä, muutenkin kuin kivasta tittelistä nimen edessä, mutta on typerää olettaa, että armeijassa opittaisiin enemmän päivätyössä hyödyllisiä asioita kuin koulussa tai työelämässä vuoden aikana.

Todennäköisyys Suomen joutumiselle sotaan on äärimmäisen epätodennäköinen. Mikäli uhka sodalle olisi suurempi, voitaisiin katsoa nykymuotoiselle asepalvelusjärjestelmälle olevan pakottava tarve. Nyt sellaista ei ole. Ainut potentiaalinen Suomeen hyökkäävä valtio on Venäjä, joka taasen olisi niin ylivoimainen vihollinen, että Suomen olisi mahdotonta taistella enää nykypäivänä sitä vastaan. Se, että Suomi on joskus onnistunut taistelemaan itänaapuriaan vastaan, ei tarkoita, että tilanne yhä olisi sama. Suomen kuuluessa EU:hun on Venäjänkin hyökkääminen maahamme on erittäin kaukaa haettu skenaario.

Monet ajattelevat asepalveluksen suorittamista isänmaallisena tekona. Itse koen asian toisin. Asepalvelusta vastaan taisteleminen on taistelemista kotimaan puolesta, koska asevelvollisuuden poistuminen tekisi Suomesta paremman valtion. Isänmaallisuutta on haluta parasta mahdollista isänmaalleen. Isänmaallisuutta on halu estää päättäjiä vahingoittamasta rakasta kotimaatamme tekemällä huonoja päätöksiä tai jättämällä tekemättä hyviä. Isänmaallisuutta on olla luottamatta sokeasti siihen, mitä hallitus ja eduskunta tekevät.

Veteraaniemme uhrauksien ja panoksen kunnioittaminen ei vaadi sitä, että leikimme sotaa vielä vuosikymmeniä sen jälkeen, kun sodan uhka on hävinnyt. Itsenäisyytemme puolesta taistelleiden kunnioittamista on ihan yhtä lailla se, että jatkamme ponnisteluja kohti parempaa Suomea. Koen päätökseni totaalikieltäytyä olevan sata kertaa niin isänmaallinen kuin usean muun päätös suorittaa asepalveluksensa ja sen vievän Suomea eteenpäin. Uhraukseni toivon osaltaan vaikuttavan siten, että oma jälkikasvuni ja seuraavat sukupolvet eivät aikanaan joudu suorittamaan asepalvelusta.

En sinänsä ole aseita vastaan, vaan pikemminkin mielipiteeni aseista on keskivertoa paljon liberaalimpi, ja sotilaidenkin käytön rauhanturvassa ymmärrän tyystin. Siispä siviilipalveluksen suorittaminen totaalikieltäytymisen sijaan ei olisi aatteitani palveleva teko. Siviilipalvelus toimii pitkälti vain tekosyynä sille, että asevelvollisuutta ei poisteta, vaikkakin siviilipalveluksen suorittavatkin tekevät arvokasta työtä asevelvollisuuden poistamisen puolesta.

Ongelmallisena koen kuitenkin Suomen valtion ylläpitämän sotamyytin, jossa sotaa ihannoidaan ja pidetään hienona asiana. Paraateissa kulkevat panssarivaunut ja sotilaat aseineen hävittäjien lentäessä ylitse ja armeijasta annetaan erityisen positiivinen kuva. Sota on raakaa ja murheellista, ja on surullista, että sitä yritetään kätkeä juhlavien karnevaalien alle. On ikävää, että tappamista markkinoidaan suomalaisille ja suomalaiset ostavat sen. Osaltaan valtion harrastama markkinointi vaikuttaa myös suomalaisten asenteisiin armeijaa kohtaan.

Vielä jokunen vuosi sitten olin sen kannalla, että suorittaisin ehdottomasti asepalveluksen. Tuolloin olin vielä typerämpi juuri peruskoulusta valmistunut kakara. Ajatukseni muuttuivat ajan myötä, ja aloin miettiä totaalikieltäytymistä. Minut puhuttiin ympäri ja saatiin vakuuttuneeksi siitä, että minun kannattaa olla itsekäs ja käydä armeija, josta voisi olla jotain hyötyä, siinä missä vankilakäynnistä saattaisi olla jopa jotain haittaakin. Mietin, että olisin järjestelmän hiljainen hyväksyjä ja hiljainen vastustaja, ja kävisin armeijan ja ottaisin siitä kaiken irti, kun sinne joka tapauksessa olisi mentävä.

Jokin kuitenkin käänsi mieleni. En halunnut olla itsekäs, halusin taistella oman jälkikasvuni ja tulevien sukupolvien puolesta, halusin taistella paremmin voivan Suomen puolesta, halusin taistella asepalvelusta vastaan. Koin ja koen, että totaalikieltäytyminen on erittäin tehokas työkalu tähän. En koe, että totaalikieltäytyminen on kaikkien nykyistä järjestelmää vastustavien velvollisuus: itsekkyys ei ole pahe. Koen kuitenkin, että, koska minusta on siihen, minun on tehtävä se. Minulla on rohkeutta tehdä tämä.

Vastaus tasa-arvo-ongelmaan ei ole nyt palveluksesta ulos rajattujen ihmistenkin tuominen palvelusvelvollisuuden piiriin, vaan pakollisuuden poistaminen kaikilta. Oikea ratkaisu nykyiseen tilanteeseen olisi asepalveluksen muuttaminen vapaaehtoiseksi tai korvaaminen palkka-armeijalla. Armeijalle on tulevaisuudessakin kysyntää ja sitä tulee käyttää esimerkiksi kansainväliseen rauhanturvaamiseen ja mahdollisesti muuhunkin rauhaan ja rauhan säilyttämiseen pyrkivään toimintaan, mutta tämä onnistuu ilman mittavan reservin kouluttamistakin. Monissa muissa maissa asevelvollisuudesta on jo luovuttu, ja nyt Suomen on aika hypätä samaan junaan.

Aurinkoista loppukesää!

Isänmaan puolesta Turussa 1.7.2010,

Tuomas Ruuhijärvi

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
Aihe: Mielipiteet, Totaalikieltäytyminen | 8 kommenttia »

Omassa asunnossa kolme viikkoa

22. maaliskuu am 2010

Markus Koljonen, Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/deed.fi

Vaihtelun vuoksi seuraa hieman enemmän henkilökohtaista elämääni käsittelevää tekstiä, nyt kun kerran on kerrottavaa tapahtumarikkaan elämänvaiheeni vuoksi. Huomenna maanantina nimittäin tulee kuluneeksi kolme viikkoa siitä, kun kannoin innokkaan muuttoapujoukon – Kiitos heille! – avustamana omaisuuteni uuteen asuntooni. Takana on muutto pois vanhempien luota ja kenties suurin elämänmuutokseni tähän asti. Muutos ei ole kuitenkaan tuntunut lainkaan vaikealta, ja olen pärjännyt ja viihtynyt erinomaisesti uudessa asunnossani. Muutoksen suuruuteen nähden olen omasta mielestäni suhtautnut siihen erittäin neutraalisti ja ottanut uuden tilanteen helposti omakseni.

Vielä en osaa kovin tarkkaan sanoa millä kaikilla tavoilla muutos vaikuttaa elämääni, koska minulla ei ole siitä vielä kovin pitkäaikaista kokemusta. Eräs ihana piirre omassa asunnossa asumisessa on kuitenkin se, ettei tarvitse välittää siitä häiritseekö muita asukkeja, kunhan nyt metelin pitää niin matalalla, etteivät naapurit häiriinny. Esimerkiksi kavereiden kutsuminen iltaa viettämään onnistuu vaikka joka viikonloppu, kun ei tarvitse miettiä, että touhu saattaisi häiritä jotakuta. Ruoan voi valita itse ja tehdä juuri silloin kun hyvältä tuntuu.

Ruoan tekeminen joka päivä itse tuo myös mukavaa rutiinia elämään. Olen myös huomannut, että olen paljon ahkerampi kotitöiden suhteen tietäessäni, että jollen minä tee kotitöitä niin ei niitä tee kukaan muukaan. Tyhjä tiskipöytä miellyttää nykyään omaa silmää paljon enemmän kuin ennen, vaikkei kukaan muu sitä enää olekaan koko aikaa katselemassa.

Takanani on kolme viikkoa asumista omassa asunnossa. Tuntuu hyvältä. Muutokset elämässäni eivät kuitenkaan rajoitu muuttoon pois vanhempien hellästä huomasta, vaan lisää on tulossa. Lukio lähenee loppuaan ja pian myös tällä saralla koittaa uusi elämänvaihe. Elän nyt keskellä ylioppilaskirjoitusia: äidinkielen essee- ja tekstitaitokokeet ovat jo takana, samaeten yhteiskuntaopin ainereaali ja edessä on vielä pitkän matematiikan ja fysiikan ylioppilaskokeet.

Äidinkielen essee meni mielestäni ihan hyvin, vaikka tuloksia emme vielä olekaan saaneet, mutta aiemmin kirjoitettu tekstitaito meni totaalisesti päin honkia. Tästä johtuen ei odotusten mukaista arvosanaa äidinkielestä ole todennäköisesti luvassa, ja olen luultavasti menossa syksyllä korottamaan arvosanaa, jollei sitten tapahdu ihmettä pisterajojen kanssa. Tuskin sentään tekstitaitopisteet kovin paljoa opettajani arvioimasta nousevat. Yhteiskuntaopistakin minulla on hyvä tunne, mutta koska en ole aiemmin reaalikoetta tehnyt, en varmasti voi sanoa, että hyvin meni.

Ylioppilaskokeiden jälkeen seuraa pääsykokeisiin lukemista. Luku-urakka tulee olemaan melkoinen. Pääsykokeisiin lukemisen lomassa tarkoitus olisi tehdä töitä toukokuun alusta alken samassa kiinteistöhuollon yrityksessä, Runosmäen lämmössä, jossa olen työskennellyt jo kahtena edellisenä kesänä.

Kesä loppuu omalta osaltani kesken kuitenkin hieman ennen heinäkuun puoltaväliä, koska armeijan harmaa kutsuu. Säkylään ne minut määräsivät. Mieluummin aloittaisin jo opiskelut syksyllä, kuin lähtisin larppaamaan sotaa metsään, jos totta puhutaan. Avoimin mielin koitan kuitenkin lähteä, ja kun sinne kerran mennään, niin koitan ottaa irti kaiken hyödyn, mikä vain lähtee.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , ,
Aihe: Kokemukset, Koulu | Ei kommentteja »

KKO tekee minusta rikkaan

17. maaliskuu am 2010

Tämän blogimerkinnän kommenttiosioon kirjoittaminen (“kommentoiminen”) on maksullista. Hyvitys kommenttia kohden on 1000 euroa. Kommentoinnin maksullisuus koskee vain tätä blogimerkintää, eikä siis muita tähän blogiin kirjoitettuja merkintöjä.

Tarvittava tilinumero maksun suorittamista varten toimitetaan antamaasi sähköpostiosoitteeseen kommentoinnin jälkeen viimeistään viikon kuluttua. Maksuaikaa on maksutietojen toimittamisesta alkaen kymmenenteen arkipäivään asti. Väärän sähköpostiosoitteen antamisesta seuraa yhteystietojen hankkimisesta aiheutuvia kulukorvauksia 1000 euroa kommenttia kohden.

Antamalla väärän sähköpostiosoitteen tai jättämällä maksun suorittamatta hyväksyt kaikkien jättämiesi elektronisten jälkien, kuten ip-osoitteen, hyödyntämisen tarkkojen yhteistietojesi selvittäseksi maksun perimistä varten.

Kommentoimalla hyväksyt sopimuksen.

Suunnitelmani olisi täydellinen, mikäli blogillani olisi kommentoijia.

Toimintamallini perustuu korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen.

Avainsanat: , , , , , , , , ,
Aihe: Mielenkiintoista, Tapahtumat | 5 kommenttia »

Mediamaksusta ja televisiolupamaksusta

14. maaliskuu pm 2010

Vaikka mediamaksu onkin tämän hallituksen osalta siirretty sivuun, en usko, että sitä on vielä kokonaan kuopattu, vaikka sitä erittäin suuresti kansa vastustaakin. Milloin viimeksi kansan tahto olisi estänyt päättäjiä runnomasta päätöksiä läpi? Uskoisinkin, että vieressä oleva sarjakuva (klikkaa sarjakuvaa isompaa versiota varten) kuvaa mediamaksun tähänastista elämää melko hyvin: mediamaksun siirtäminen sivuun tällä hallituskaudella on hallituksen pr-temppu, jolla pyritään varmistamaan, että istuvat hallituspuolueet saavat kannatusta vielä seuraavissakin vaaleissa.

Mediamaksu oli alun alkujaankin ideana aivan tajuttoman huono. Ajatus tasavertaisuudesta eli siitä, että kaikki palveluita käyttävät maksaisivat niistä, ei toteudu niin kauan kuin maksu on talouskohtainen eikä henkilökohtainen: köyhät yksin asuvat opiskelijat maksavat moninkertaisen hinnan suurissa perheissä asuviin nähden. Televisioluvan kanssa tämä käytäntö vielä menettelee, koska televisiota ei ole pakko omistaa ja maksu on kierrettävissä. Kaiken takana oleva ajatus siitä, että kaikki maksaisivat tasavertaisesti käyttämistään Ylen palveluista, eikä kukaan voisi olla vapaamatkustajana, oli tietysti soma, mutta Ylen rahoittamiseen on olemassa paljon järkevämpiä ja oikeudenmukaisempiakin tapoja.

Mielestäni Ylen toiminnalle on olemassa kaksi varteenotettavaa vaihtoehtoa: Ylen toiminta voitaisiin rahoittaa suoraan valtion budjetista verovaroilla tai Yle voisi alkaa näyttämään ja soittamaan kanavillaan mainoksia. Televisioluvan poistuessa kokonaan säästyisimme pieneltä määrältä byrokratiaa, kun ihmisten ei tarvitsisi maksaa lupia erikseen ja rahaa säästyisi ainakin televisiolupatarkastajien siirtyessä kortistoon. Veroilla katetusta Ylestä kaikki maksaisivat maksukykynsä mukaan, eikä esimerkiksi köyhien opiskelijoiden ja työttömien tarvitsisi maksaa palvelusta, joihin heillä ei ole varaa.

Ylen palveluiden rahoittamista verovaroin on kritisoitu sillä perusteella, että kaikki joutuisivat maksamaan palvelusta, vaikka eivät käyttäisikään sitä. Perusteluhan on huono jo siitä syystä, että ei kaikki verovaroin katetut palvelut muutenkaan hyödytä suoranaisesti jokaista veroja maksanutta ihmistä. Kaikki eivät käytä julkista terveydenhoitoa ja suurin osa koulussa käyvistä ihmisistä ei tuota pennin hyrrää yhteiskunnalle sillä hetkellä kun palvelua käyttävät. Lisäksi nyt, kun on jo väläytetty mediamaksua, joka käytännössä olisi ollut pakollinen kaikille, ei peruste kestä senkään vertaa lähempää tarkastelua.

Verovaroin kustannettu Yle on saanut kritiikkiä myös siitä syystä, että se olisi päättäjien painostuksen alainen: jos tulisi kansanedustuslaitoksen kannalta ikävää ohjelmaa, voitaisiin rahoitusta supistaa. Tämän pelossa poliittinen satiiri saattaisi vähentyä Ylen ohjelmasta ja Yle joutuisi kaikessa toiminnassaan miettimään, mikä miellyttää ruokkivaa kättä. Tämä peruste on kuitenkin hölmö siinä mielessä, että tuo pelko on olemassa jo nyt: Yle ei saa itse määrätä televisiolupamaksua, ja jos päättäjät haluaisivat laittaa Ylen tiukoille, onnistuisi se jo nyt.

Kulujen kattaminen verovaroin on loistava idea, mikäli Yle nimenomaan halutaan pitää mainoksettomana mediana. Mikäli tästä oltaisiin valmiita tinkimään, olisi vielä parempi idea tasavertaistaa Yle muun median kanssa ja lopettaa sen rahoittaminen valtion suunnalta – edes osittain. Ylen ohjelmien väliin voitaisiin sijoittaa mainontaa samalla tavalla kuin muut kanavat tekevät jo nyt.

Mainonnan aloittaminen ja muun rahoituksen lopettaminen tasavertaistaisi kilpailua, vaikka Ylen kanavat eivät olekaan varsinaisesti kaupallisten kanavien kilpailijoita, koska niiden on tarkoitus olla yleishyödyllisiä kanavia eikä rahantekokoneita. Tätä yleishyödyllisyyttä ei tarvitsisi mainonnan myötä mihinkään muuttaa, koska palvelu olisi edelleen valtion omistama.

Mikäli mainosten määrä haluttaisiin pitää pienenä ja esimerkiksi ohjelmia ei haluttaisi katkaista mainosten takia, eli mainoskatkot haluttaisiin pitää poissa Yleltä, voitaisiin päätyä kahden ratkaisuehdotukseni välimuotoon. Mainosrahoitteisuutta voitaisiin käyttää yhtenä tulolähteenä ja loput tarvittavasta valuutasta voitaisiin kaivaa valtion kassasta.

Kuvan lähde: http://bayimg.com/image/ealblaacd.jpg

Avainsanat: , , , , , , , , ,
Aihe: Mielipiteet, Uutiset | Ei kommentteja »

Mitä sieniä opetusministerimme oikein vetää?

16. helmikuu pm 2010

Opetusministerimme Henna Virkkunen (kok.) kannattaa Suomen ruotsinopettajat ry:n ehdotusta ruotsinopiskelun aloittamisen aikaistamisesta eli aloittamista viimeistään jo viidennellä luokalla, kun nyt se aloitetaan viimeistään seitsemännellä luokalla. Olen jo aiemmin kirjoittanut mielipiteistäni pakkoruotsista ja kielistä yleensäkin, joten en tässä tekstissä ala perustelemaan miksi ruotsinopetus tulisi lopettaa kokonaan. Tekisi kyllä mieli tyytyä lähinnä pohtimaan, että minkälaisia narkoottisia aineita Henna on oikein vetänyt tätä asiaa pohtiessaan.

Virkkunen antoi asian tiimoilta seuraavanlaisen kommentin:

Mitä nuorempana uuden kielen opiskelun aloittaa, sitä helpompaa. Nykyinen kolmentoista vuoden ikä ei ehkä ole kaikkein otollisin aika aloittaa ruotsin pänttäämistä.

On totta, että kieli on sitä helpommin opittavissa mitä aiemmin sen opiskelun aloittaa, mutta toisin kuin Henna väittää, tämä ei ole peruste ruotsinopiskelun aikaistamisen puolesta vaan pikemminkin sitä vastaan. Ruotsi ei ole tässä tilanteessa nimittäin mitenkään erityisasemassa, vaan aivan kaikki kielet on helpompi oppia, kun ne aloittaa aiemmin. Suomen ruotsinopettajat ry:n ehdottamaan kohtaan uuden vieraan kielen aloittaminen on siis erittäin otollista, mutta toiseksi pitkäksi kieleksi kannattaisi valita jokin kieli, joka kiinnostaa oppilasta ja josta on oikeaa – ei siis lain kanssa keinotekoisesti luotua ja täten lakimuutoksella poistuvaa – hyötyä, eli siis ainakaan jokaisen oppilaan osalta ruotsia.

Kun käytännössä jokainen suomalainen alkaa kolmannella luokalla opiskella englantia, osa aloittaa nyt myös viidennellä luokalla jonkin toisen pitkän kielen. Osa oppilaista aloittaa tuossa vaiheessa esimerkiksi ranskan, saksan, espanjan tai venäjän lukemisen. Sillä osalla, jota ruotsi kiinnostaa ja jolle ruotsinopiskelu on siten oikeasti hedelmällistä, tuo toinen pitkä kieli on jo nyt usein ruotsi, joten heidän osaltaan muidenkin oppilaiden opintojen aloittamisen siirtäminen viidennelle luokalle olisi lähinnä haitallista, kun ryhmät täyttyisivät oppilaista, joita ei voisi ruotsi vähempää kiinnostaa.

Täytyy myös muistaa, että on niitä, jotka aloittaisivat jonkin maailmankielen viidennellä luokalla, mutta eivät uskalla, koska tietävät, että seitsemännellä luokalla on luvassa uusi rasite, ruotsi, jonka myötä joutuisi samaan aikaan hoitelemaan kolme kieltä. Suurin osa oppilaista kokee tämän liiallisena urakkana. Entä jos tämä taakka annettaisiin oppilaille jo ala-asteella? Käytännössä kukaan ei voisi aloittaa ruotsin lisäksi jotain ulkomaista kieltä viidennellä luokalla. Olisi nimittäin kohtuutonta olettaa, että ala-asteikäinen voisi opiskella kolmea vierasta kieltä samaan aikaan, kun kaikki lukiolaisetkaan eivät siihen kykene.

Opetusministerimme ehdotuksesta seuraisi muutamia erittäin epäsuotuisia asioita. Ensinnäkin Suomi tarjoisi muille maille entistäkin suuremman kilpailuvaltin, kun häviävän pieni osa suomalaisista taitaisi jotain muuta kieltä kuin englantia ja ruotsia riittävän sujuvasti. Motivaatio ruotsinopiskelua kohtaan ei kasvaisi tippaakaan, vaan luultavasti välinpitämätön asenne opiskeluun tulisi ruotsin mukana ala-asteellekin, ja sen kautta se tarttuisi koskemaan myös muita oppiaineita. Mielenkiinto kieltenopiskelua kohtaan laantuisi, kun omaa suosikkikieltään ei saisikaan aloittaa ala-asteella. Ruotsiviha sen kuin vain yltyisi, kun oppilaat eivät saisi itse valita toista pitkää kieltä. Oppilaat kyllä muistaisivat pitkään, että ennen sai viidennellä luokalla alkaa opiskelemaan saksaa tai ranskaa.

Ainut syy siirtää ruotsinopiskelu alkamaan kaikkien osalta jo ala-asteella on se, että nuoremmille lapsille on helpompi syöttää pajunköyttä siten, että osa heistä uskoo sen koko lopun ikäänsä. Tämäkin syy ajaa lähinnä vain niiden etuja, jotka haluavat aivopestä mahdollisimman suuren osan kansasta olemaan kanssaan samaa mieltä.

Ei, ruotsinkielen opiskelun aloittamisen siirtäminen ala-asteelle ei ole vaihtoehto. On huolestuttavaa, että ministeritasolla on henkilö, joka ei mieti asioita nenäänsä pidemmälle. Kaikkein huolestuttavinta on se, että heitä on useampi kuin yksi.

Avainsanat: , , , , , , ,
Aihe: Koulu, Uutiset | Yksi kommentti »

Epäuskoisen hymyn aikaan saavia keskusteluja Facebookissa

25. tammikuu pm 2010

Ennen varsinaista blogikirjoitustani haastan teidät tietovisailuun. Yksi seuraavista täysin uskomattoman ja mielikuviteksellisen kuuloisista olennoista on oikeasti olemassa. Mikä?

  1. Kymmentuhatasteisia lieskoja puhkuva lentävä lohikäärme
  2. Valkoinen taianomainen pääsiäispupu, joka jakaa suklaamunia
  3. Satumaisen tyhmiä mielipiteitä esittävä abiturientti


Satuin tuossa viikonloppuna olemaan eräissä juhlissa, joissa tapasin paljon uusia ihmisiä. Päätin sitten lisätä ne muutamat, joiden kanssa eniten pirskeissä keskustelin, Facebook-kavereiksi. Olin illan aikana pintaraapaisuna jutellut erään neitokaisen kanssa yhteiskunnallisista asioista. Koska emme kovempaan tahtiin vielä päässeet, en saanut sen tarkempaa käsitystä, kuin että tyttösellä oli melko radikaalit ja hääppösesti perustellut mielipiteet maahanmuuttajista. Näin siitä huolimatta, että lasken itseni maahanmuuttokriittisiin ihmisiin.

Liityin lähetettyäni jokusen kaveripyynnön Facebook-ryhmään Perustuslain 11 §. Ryhmä ajaa kaikille elämänkatsomuksille tasa-arvoista asemaa Suomessa, muun muassa sillä peristeella, ettei perustuslain yhdennessätoista artiklassa ei ole mainintaa, että uskonnon vapaudesta määrättäisiin tarkemmin laissa. Ryhmän jäsenet kannattavat myös muun muassa uskonnonopetuksen poistamista kouluista, valtion ja kirkon erottamista.

Ryhmän jäsenet ajavat myös kirkosta eroamisen ikärajan poistamista, joka on yksi aiheista, jonka ympärille juhlassa tapaamani abitytön kanssa nousi keskustelu Facebookissa. Aiheen myötä sanoin, että alaikäistenkin ihmisoikeudet on turvattava ja ettei tässä tapauksessa ole mitään syytä rajoittaa alaikäisen henkilön vapauksia. Tästä kommentistani seurasi keskustelun useista helmistä ehkä paras.

Ja olen edelleen sitä mieltä että alaikäiselle ihmisoikeuden tarjoaminen on älytöntä.

Tässä näemme jälleen, etteivät ihmiset yhtään mieti mitä suustaan päästävät. Kun vahinko on jo tullut kuitenkin, ei sammakkoa koskaan voi myöntää, vaan pitää pitää kynsin ja hampain kiinni siitä mitä on aiemmin sanonut. Tai näin ainakin toivon. Voihan olla, että naisparka oli tosissaan. Huolestuttavinta tilanteessa on kuitenkin se, että tuo ei ollut likimainkaan keskustelun ainut älyttömyytenä pidettävä sanarykelmä.

Enkä minä aio antaa periksi vaikka en pystyisikkään perustelemaan. Myös perustelut ovat yliarvostettuja. Jotkut asiat, kuten mielipiteet, voidaan joskus vain hyväksyä faktoina.

Tällainen lausahdus pistää kyllä väkisinkin hymyilemään, mutta toisaalta se on myös erittäin huolestuttava, etenkin kun ottaa huomioon, että sen on sanonut minun ikäinen abiturienttityttö eikä eläkeikää lähestyvä konservatiivinen muori. Samanlaista tekstiä on totuttu kuulemaan lähinnä uskontoonsa liian vakavasti suhtautuvilta ja muilta päästään vinksahtaneilta, mutta yleensä tällaisista asioista keskustelemaan kiinnostuneet ovat pyrkineet edes jossain määrin perustelemaan kantasa, eivätkä vain heittämään lauseita ja sitten kieltäytyä perustelemasta niitä.

Mikäli en olisi tavannut henkilöä koskaan kasvotusten, eikä hän olisi esiintynyt omalla nimellään, olisin ollut vakuuttunut siitä, että hän trollaa. Nyt joudun ikävä kyllä päätymään siihen lopputulokseen, että hän on tosissaan. Eli siis kyllä, ainakin satumaisen tyhmiä mielipiteitä esittävä abiturentti todella on olemassa. Lohikäärmeiden ja pääsiäispupujen olemassaolo jäi vielä toistaiseksi todistamatta, jokseenkaan en voi kiistatta sanoa, etteikö niitäkin olisi olemassa. Tällaista tällä kertaa.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
Aihe: Kokemukset, Mielipiteet | Ei kommentteja »

« Vanhemmat kirjoitukset