Lain mukaan asevelvollisuudesta kieltäytymiseen voi syyllistyä vain varusmies, eli henkilö, joka on ainakin muodollisesti aloittanut varusmiespalveluksen. Siviilipalveluksesta puolestaan voi kieltäytyä jo ennen palveluksen aloittamista. Oikeuskäytäntö Suomessa on se, että totaalikieltäytymiseen ja poissaolorikokseen (karkaamiseen tai luvattomaan poissaoloon) voi syyllistyä samaan aikaan, eikä poissaolorikos ole osa kieltäytymistä. Poissaolorikoksista jää rikosrekisteri – toisin kuin totaalikieltäytymisestä – ja niistä voi saada sakkoa tai vankeutta, joten halusin välttyä moisen rikoksen suorittamiselta. Siispä matkustin tänään aamulla Huovinrinteelle.
Kuvailen teille summittaisesti päiväni tapahtumat. Kirjoittelen ihan vain muiden mielenkiinnon vuoksi blogiini nyt ja jatkossa totaalikieltäytymisprosessista. Kyseessä ei ole missään nimessä mitään sellaista, että koittaisin pienentää totaalikieltäytymiseen liittyviä pelkoja ja täten millään asteella kannustaa ketään muuta kieltäytymään, koska sehän olisi laitonta. Itse en muuten uskoisi olevani tässä nyt ilman maanmainiota Aseistakieltäytyjäliiton Mielipidevangin opasta, joten kiitokset heille. Hyppy tuntemattomaan olisi saattanut olla liian paha ilman tarvittavaa tietoa siitä, mitä tapahtuu.
Hakeuduin bussissa sen näköisen kaverin viereen, että olin jo ennen istumistani tietoinen tulevan matkan keskustelunaiheista. Bussimatka kului siis vierustoverini kanssa keskustellen armeijasta ja kieltäytymisestäni. Aloitin myös viimein Jokapiraatinoikeuden lukemisen bussissa, vaikka ostin kirjan jo sen julkaisupäivänä. Säkylän bussiasemalle saavuttuamme keskustelujoukko kasvoi ja huomasin Oskuksi itsensä esitelleellä kaverilla ja minulla olevan paljon yhteisiä tuttuja. Keskustelimme niitä, näitä, suurelta osin jälleen armeijasta. Luin myös kirjaani eteenpäin. Odotimme kyytiä, kyytiä ei tullut. Odotimme yhä. Bussissa vieressäni istunut sälli soitti varuskuntaan ja kyseli, missä mennään. Kuljetus oli unohtunut. Puolen tunnin päästä kuljetusjoukot tulivat hakemaan meitä noin kuuden kilometrin päähän.
Saavuttuamme alueelle asetuimme jonoihin ja odotimme. Jono kerrallaan meidät käskettiin sisään, jossa meidän laukkumme tarkistettiin huumausaineiden, päihteiden, teräaseiden ja muiden vastaavien varalta. Huumekoiria ei meihin käytetty. Siirryimme jonkinsortin sotilaskuraattorin höpötystä kuuntelemaan, ja tästä jälleen eteenpäin. Saimme kuulla mihin meidät oltiin sijoitettu. Minut oltiin määrätty ensimmäiseen pioneerikomppaniaan.
Kävelin jonkin matkaa, jotta pääsin perille. “Herra alikersantti, alokas Ruuhijärvi astuu palvelukseen”, sanoin luovuttaessani palvelukseenastumismääräykseni ja ajokorttini. “Oletko mielestäsi kykeneväinen suorittamaan palveluksen?” “Olen.” “Selvä, mene tuonne pöydän…” “Niin, nyt mä oon sitten varusmies. Vai?” “No joo, kun sä olet palvelukseen astunut…?” “Kieltäydyn jatkamasta palvelusta.” “Eli sä siis et ole kykeneväinen suorittamaan palvelusta?” “Olen kykeneväinen suorittamaan palveuksen, mutta kieltäydyn siitä.” Satunnaisen sähläyksen jälkeen herra alikersantti jatkoi: “Äläpäs menekään sinne pöydän ääreen, vaan jää tähän… Ota siitä jakkara ja istu siihen, tässä voi mennä jonkin aikaa.”
Yllättävää oli mielestäni lähes kaikkien asiallinen suhtautuminen päätökseeni. Lähes mistään suunnasta ei tullut nuivaa katsetta, vaan homma hoitui pääosin erittäin asiallisesti ja hyvissä mielin. Ainoana poikkeuksena voisin mainita kotiuttamismääräyksen minulle kirjoittaneen yliluutnantti Teemu Jokisen, joka katsoi minua kuin halpaa makkaraa eikä vastannut hyvänloppukesäntoivotukseeni, kun lähdin kotia kohti. Muutoin homma sujui todella mallikkaasti. Eräs yliluutnantti vitsaili byrokratiasta ja liiallisista paperihommista. Olin positiivisesti yllättynyt. Ruokaakin tarjottiin, ja minut siirrettiin odotellessa muonituskeskukseen syömään. Ironia oli jälleen läsnä, ja radiossa soi ruokaillessani Status Quon In the Army Now.
Pienenä pelkona perseessä oli piilenyt kieltäytymispäätökseni jälkeen se, että varuskuntaan saavuttuani ja kieltäydyttyäni minua kohdeltaisiin jonain naistensilppojan ja ja pedofiilitapporaiskaajan rinnasteisena. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi.
Eräs yliluutnantti, jonka nimeä en ikäväkseni nyt muista, suoritti esitutkinnan epäillystä rikoksestani muutama tunti sen jälkeen, kun olin ilmoittanut kompanian päälikölle, kapteeni Matti Jorvalle, kieltäytymisestäni. Nimet alle, ja pian olikin kotiuttamisen aika. En voinut olla naurahtamatta, kun minulle kerrottiin, että minulle maksettaisiin päivärahaa tästä päivästä, vaikka en käytännössä ollut tehnyt koko pävinä muuta kuin matkustanut paikalle, kieltäytynyt ja tappanut aikaa lukemalla Jokapiraatinoikeutta (pääsin sivulle 132 asti tänään). Kotiuttamispäätöksen jälkeen koitti kuuden kilometrin kävelymatka varuskunnalta Säkylän keskustaan 30-asteisessa helteessä ja linja-automatka Turkuun.
Homma nytkähti tänään paremman matkaa eteenpäin. Siviilivirannoimaiset jatkavat rikokseni tutkintaa, ja odotan yhteydenottoa poliisilta ja käräjäoikeuden käsittelyä. Aion tyytyä käräjäoikeuden minulle langettamaan tuomioon, koska sitä on käytännössä mahdoton saada muutettua, vakiintuneen oikeuskäytännön ollessa mitä on, oli se sitten miten lainvastainen tahansa. Tämä päivä sujui kuitenkin mielestäni yllättävänkin kivuttomasti.
+1
“Aion tyytyä käräjäoikeuden minulle langettamaan tuomioon, koska sitä on käytännössä mahdoton saada muutettua, vakiintuneen oikeuskäytännön ollessa mitä on, oli se sitten miten lainvastainen tahansa.”
Kannattaa kuitenkin tehdä selväksi kaikille tuomitsemisprosessiin osallistuneille, kuinka julmia ja ilkeitä ihmisiä he ovat. Vaikka tuomioon tyytyisikin lakiteknisellä tasolla, niin henkilökohtaisella tasolla siihen toki kannattaa ilmaista tyytymättömyytensä.
“Aion tyytyä käräjäoikeuden minulle langettamaan tuomioon, koska sitä on käytännössä mahdoton saada muutettua, vakiintuneen oikeuskäytännön ollessa mitä on, oli se sitten miten lainvastainen tahansa.”
Oletko kuitenkin harkinnut kotimaisten oikeusasteiden käymistä läpi ja lopuksi valitusta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen? Kieltäytyminen saisi näin maksimijulkisuuden ja olisihan se hienoa, jos ihmisoikeustuomioistuin ratkaisisi asian yksilönvapauksia arvostaen. Uskoisin, että Aseistakieltäytyjäliitto olisi riemuissaan jos joku haluaisi viedä jutun loppuun saakka.
Ihmisoikeustuomioistuimeen voi valittaa sen jälkeen kun korkeammat kotimaiset tuomioistuimet on käyty läpi, riippumatta siitä ottivatko ne jutun käsiteltäväksi.
Haittapuolena on, että mahdollisen vankeustuomiosi suorittaminen ainakin siirtyisi vuosilla eteenpäin, joten elämän suunnittelminen Suomessa saattaisi sen osalta hieman vaikeutua.
Juuri tuohon viimeiseen kappaleeseen olen mielenkiintoni painanut. Suomi saa jo nyt vuosittain sekö absoluuttisesti että suhteellisesti eniten ihmisoikeustuomioita Euroopassa, joten yksi tuomio lisää edes niin paljoa painaisi. Kyllä sekin iso juttu olisi, mutta elämän suunnitteleminen tosiaan menisi vähän vaikeaksi. Jos tyydyn käräjäoikeuden tuomioon, on tuomioni vuoden päästä jo luultavasti ja toivon mukaan lusittu.
Itsekin tyydyin käräjäoikeuden päätökseen, ja suostuin vieläpä kirjalliseen menettelyyn. Hovia odotellessa kuluu ainakin vuosi, ja korkeimman valituslupaan sekä mahdollisiin korkeampiin instansseihin vielä päälle aikaa. Olen samaa mieltä EU-reitin tehottomuudesta.
Muuten, kun luin kieltäytymisilmoituksesi, tuli mieleen pitäisikö minun rustata jonkinlaista tekstiä vankilaan menemisestä ja olemisesta, itse kun pääsin “irti” helmikuussa, lusittuani samasta rikoksesta. Mielipidevangin opas on muuten ihan hyvä, mutta sen vankeutta koskevat osat ovat vanhentuneita ja vähän epämääräisiä.
Itse suostuin myös alustavasti esitutkinnassa kirjalliseen menettelyyn, ja uskon, että sillä mennään loppuun asti.
Tuo vankilatuomion suorittamisesta kirjoittaminen voisi olla hyödyllistä ajatellen niitä, jotka harkitsevat kieltäytymistä, ja haluavat tietoa siitä, miten prosessi kokonaisuudessaan tapahtuu. Epätietoisuus lisää pelkoa kieltäytymistä kohtaan. Itseä tässä nimenomaan hieman jännittää tuo, miten vankila tulee sujumaan, vaikkakaan en usko siellä koituvan mitään ongelmia. Vankila on koko prosessissa itselleni se suurin kysymysmerkki, jokseenkaan armeijasta kieltäytymisestäkään ei niin tarkkoja detaileja oppassa ole. Prosessi oli kuitenkin niin yksinkertainen, ettei mitään ongelmia ollut, etenkään kun olin “aikainen lintu madon nappaa” -periaatteella liikenteessä. Käytännössä tarvitsi vain kieltäytyä jatkamasta palvelusta, ja muut kertoivat miten homma etenee.
Minusta kirjallinen menettely on oikeastaan ainoa järkevä tapa, ellei sitten halua mennä pitämään jotain palopuhetta rosikseen. Kun tuomion pituus kuitenkin lasketaan vakiokaavan mukaan, niin kyseessä ei minusta edes ole todellinen oikeudenkäynti vaan pelkkä hallinnollinen toimenpide.
Kai minun pitäisi jotain siitä vankilasta nakuttaa suomenkieliseen blogiini. Vähän tarkemmalla lukemisella arvaisin että Mielipidevangin oppaan vankilaa koskevat osat ovat melkoisen vanhoja. Niissä kummittelee vielä Seutula, joka suljettiin 2009, ja osa muusta materiaalista tuntuu olevan vielä paljon vanhempaa, ja yleistyy huonosti. Minä voin tietty kertoa vain omista kokemuksistani Jokelasta.
Yritän kirjoittaa jotain vaikutelmia. Jos haluat muuten jossain vaiheessa kysyä jotain, niin pääset varmaan käsiksi tuohon sähköpostiosoitteeseeni, joka näihin kommentteihin vaaditaan? En usko että kukaan voi välittää toiselle sitä, miltä vankila tuntuu, mutta jos on jotain täsmällistä kysyttävää niin autan mielelläni.
Kiitoksia tarjouksesta, mutta uskon pärjääväni, kunhan vaikka luen tulevan kirjoituksesi. Osoitteeseen pääsen kyllä käsiksi, joten jos tulevaisuudessa muuta mieltäni, otan toki yhteyttä, kiitos vaan :)
Ei jumalauta kyl täällä taas nössöt kerääntyy itkemään kuinka heidän oikeuksiaan riistetään ja Suomi orjuuttaa…. Miks kaikestä pitää valittaa? Onkos se puolvuotta sittenkään niin paljon pois teiän arvokkaista elämistänne ‘-.- Kehtaattekin. Hipit.
Sakke, vaikka jokin asia ei ole itselle ongelma, niin pitää silti miettiä siltä kannalta, että joillekin se on. Itse olisin vapaaehtoisen asepalveluksen ehkä suorittanut (luultavasti en, mutta ehkä), mutta en voi sulattaa sitä, että siitä tehdään pakollista myös niille, joita ei vittuakaan kiinnosta tai joille se on jopa vastoin aatteita. Asepalvelus on pakkotyötä ja orjuutusta, ja ilman raskauttavia perusteita sellaista ei voi hyväksyä. Saman ajan voi käyttää paljon hyödyllisemmin kuin larpaten sotaa. Olen yleisestikin sitä mieltä, että valtion tulee säädellä ihmisten elämää vain sen verran kuin on pakollista valtion hyvinvoinnin ja kansalaisten turvallisuuden vuoksi. Nykyinen asepalvelusjärjestelmä ei mahdu tämän alle.
Mut miks just teiän pitäis saada joku vapautus? Ookste jotenki niin helvetisti tärkeempii et teiän “orjuuttamisesta” pitää nostaa jotain juttua? Kato nyt tota Hmm -äijääkin…. Vittu että oikeen ihmisoikeustuomioistuin :D Ei jumalauta ootte te kyllä niin elitistejä että huhhuh. Mielipidevankeja :D Te ootte ku suoraan jostain Pasilan jaksosta. Kiittämättömiä ku mitkä.
Jos vapautusta haluaisi, niin sehän olisi erittäin helppoa. Menisi kutsunnoissa juttelemaan vain vähän rodunjalostuksesta ja tappamisesta, ja siitä, että haluaa oppia ampumaan pyssyllä. Tässä ei kuitenkaan ole kyse mistään vapautuksen haluamisesta, vaan valinnanvapauden haluamisesta, siitä, ettei tarvitse esittää kipeää saadakseen “päättää” puolestaan. Emme myöskään halua mitään etuuksia itsellemme, haluamme samat etuudet kaikille. Eräs suurimmista motiiveistani kieltäytyä on tasa-arvo.
Haista paska.Vitun tasa-arvonössö,naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä,ei armeijassa.KAIKKI MIEHET ARMEIJAAN JA JOSSEI MEE NIIN KUULA KALLOON SAAATANA. Vitun pelle. Ei oo iskä antanu tarpeeksi remmiä näille totaaleille.
Kiitos kommentistasii!
Ainoana naisena laitan tähän väliin kommentin.
Täytyy todeta, että luettuani tänä aamuna (extra-lehti) ruokapöydässä jutun joulustasi vankilassa, oli pakko todeta, että teit mielestäni viisaimman päätöksen olla menemättä mihinkään maanpuolustukseen liittyvään! Se ei tee susta idioottia etkä menetä miehyyttäsi sen vuoksi, vaan se vasta ihmisen ja miehen tekee! Eipä tarvii leimautua “tappajaksi”, joka susta olis tullu intin päätyttyä, vaikka sotaa ei tulisi koskaan elinaikanamme tai moneen sataan vuoteen. Moni mies on vaa heikko, kun menee pakkopullana armeijaan. Itse vastustan koko touhua ja inttiä.
Tsemppiä lusimiseen ja hyvää joulua sinne päin! :)
Sääli ettei viestiä voi muokata. Nimimerkki meni perselleen, kun tuli sekoitettua viestikentät keskenään