Maanantaina 21.11. tuli kuluneeksi kaksi viikkoa siitä, kun astuin Saramäen vankilaan. Minut tuomittiin tammikuun 14. päivä puolen vuoden vankeusrangaistukseen, koska en suostunut valtion minulle määräämään pakkotyöhön.
Saramäen vierailu jäi minulta varsin lyhyeksi, joten ehdin nähdä vankilasta lähinnä vain matkasellin.
“Aateveljeni” minulle etukäteen varoitteli, että matkaselli tulisi olemaan koko vankilareissun kurjin osa. Saramäki on kuitenkin melko uusi laitos, joten luultavasti verrattuna muihin vankiloihin, oli Saramäen matkaselli lähes luksusta.
Matkasellin varustukseen kuului sängyn, pöydän ja tuolien lisäksi yhdistetty vessa ja suihku – suihkussakäynti ilman koko tilan kastumista oli sula mahdottomuus. Elektroniikkapuolelta sellissä oli kahvinkeitin, radio ja televisio, josta tuli saksankielisiä tv-ohjelmia (kyllä vaan!).
Sairaanhoitajan vastaanoton, kusinäytteen ja kahden päivän odottelun jälkeen minut siirrettiin Käyrän vankilaan. Käyrän vankila on Aurassa sijaitseva avovankila.
Ota nyt mieleesi amerikkalaisten vankilasarjojen muovaama mielikuvasi vankiloista – Käyrä on kaikkea muuta.
Entinen poikekoti, joka on muutettu avovankilaksi, toimii kauniiden vaaleansinisten puutalojen tiloissa keskellä maaseutua.
Arkisin tarjoillaan aamupalan lisäksi kaksi ateriaa. Viikonloppuisin yksi. Sauna lämpeää neljästi viikossa. Vankien käyttöön on varattu muun muassa punttisali, kirjasto ja biljardipöytä.
Maanantaista perjantaihin toki täytyy tehdä avovankilatyötä, mutta siitä maksetaan palkkaa, joka tosin ei ole järin suurta.
Minua ei kuitenkaan olla vielä määrätty töihin, joten päivät kuluvat lähinnä lukien. Vankilassa millään ei ole kiire, joten saa nähdä koska minut laitetaan hommiin.
Paikka ei oikein tunnu vankilalta, vaan enemmänkin mieleen tulee leirikeskus. Vankilan tuntua tuovat toki rajoitukset liikkumiseen, yhteydenpitoon ja hallussa pidettävään omaisuuteen.
Vaikka kirjoituksessani on ollut tähän asti vähättele sävy, ei täällä silti mitään kivaa ole.
Sosiaaliseen mediaan ja jatkuvaan yhteydenpitoon kavereiden kanssa tottuneena on melko kova paikka, kun laitetaan puhelinkortin ja kirjeiden varaan.
Liikkumisen rajoittaminen ja jatkuvan tarkkailun alaisena olominen ei sekään mieltä ylennä. Vaikka vartijat käyttäytyvätkin lähes poikkeuksetta todella asiallisesti, on tässä asetelmassa menettänyt osan ihmisarvostaan.
Muut vangit ovat oikein leppoisia, eikä ainuttakaan vaikeaa tapausta ole osunut kohdalle. Muut tosin sanoivat, että heitäkin tulee vielä, se on vain ajan kysymys.
Ruoka vankilassa ei ole mitään kovin kaunista, mutta sen maku on kutakuinkin kohdallaan. Lisäksi sitä saa tarpeeksi. Ruokalan yhteydessä on myös kanttiini, josta voi ostaa kaikennäköistä, mutta elintarvikkeiden osalta se on oikeastaan melko turhaa.
Eilen sunnuntaina vanhempani ja siskoni kävivät vierailemassa. Oli mukavaa nähdä tuttuja naamoja ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon. Istuimme ja juttelimme muutaman tunnin. Sitten he lähtivät.
On todella väärin, että orjatyöstä kieltäytynyt laitetaan vankilaan, mutta olen tyytyväinen, että suomalainen vankeinhoito on kuten se on. Pääpaino ei ole rankaisemisessa vaan vankien sopeuttamisessa yhteiskuntaan. Suomessa vangitkin tunnustetaan ihmisiksi.
Minuun voi ottaa yhteyttä kirjeitse osoitteella
Tuomas Ruuhijärvi
Käyrän vankila
Pappilantie 36
21370 Aura kk