Suuri osa ihmisistä varmasti yhtyy ajatukseen, että nykyisen tekijänoikeuslainsäädännön mukaiset ”hyvitysmaksut” ovat kaikkea muuta kuin järkevät. Satojen tuhansien eurojen korvaukset musiikin jakamisesta netissä ilman osoitettua haittaa vaikuttavat melko naurettavilta, eikä oikeudenmukaisuudesta ole tietoakaan. Jopa murhasta voi päästä muutaman vuoden istumisella, mutta Antti Tuiskun musiikin ja Salattujen Elämien jakamisesta vertaisverkossa voi saada elinikäisen velkavankeuden.
Lisäksi tekijänoikeuksien valvonta heikentää jokaisen ihmisen – myös niiden, jotka eivät riko lakia – yksityisyyden suojaa, eikä elinikä + 70 vuotta juuri motivoi ketään tuotteliaaksi, kun yhdellä hittibiisillä tai -kirjalla voi elää koko loppuikänsä.
Koska tekijänoikeuslakien kohtuullistamista vastustavat pelkäävät, ettei kulttuurilla voisi tehdä rahaa ilman nykyisen kaltaisia tekijänoikeuksia, ajattelin todistaa toisin viemällä ajatuksen vielä pidemmälle. Mitä jos tekijänoikeuksia ei olisi lainkaan? Jatkuisiko kulttuurituotanto tekijänoikeuksien olemattomuudesta huolimatta? Tehtäisiinkö enää uusia koulukirjoja ja tutkimusta? Uskallan väittää, että kyllä, maailma ei syöksyisi radaltaan, vaikka tekijänoikeuksia ei suojeltaisikaan raastuvassa.
Tekijänoikeus on ihmiskunnan historiassa suhteellisen tuore keksintö. Tekijänoikeudet määriteltiin laiksi ensimmäistä kertaa vuonna 1709 Britanniassa. Aluksi ne koskivat vain kirjojen kopioita, mutta myöhemmin laajentuivat koskemaan sitä ja tätä. Vaikka ihmiskunta ei ole tuntenut tekijänoikeuslakia kuin vasta kolmesataa vuotta, ovat ihmiset tehneet kulttuuria vaikka miten kauan. Ympäri maailmaa on löydetty kivikaudelta peräisin oleviakalliomaalauksia. Musiikkiakin on ollut olemassa jo pitkällä esihistoriassamme.
Ihmiset tekevät kulttuuria ihan vain omaksi ilokseenkin, eivät vain vaurastuakseen. Internet on täynnä loistavaa harrastelijoiden tekemää musiikkia, jota voi kuunnella ilmaiseksi. Jopakokopitkiä laadukkaita elokuvia on tehty harrastelijavoimin ilmaiseksi internetissä jaettavaksi. Vaikka teokset on usein tehty harrastelijamielessä ilman tarkoitusta tehdä niillä rahaa, on harrastelijaprojekti joskus johtanut suuriinkin tuloihin. Esimerkiksi mikromaksuilla ihmiset voivat siirtää rahaa niille, joiden teoksista he tykkäävät.
Myöskään silkka kaupallinen tuotanto ei kuihtuisi ilman tekijänoikeuslakeja. Yleinen harhaluulo tuntuu olevan, että ihmiset ostavat kulttuuria vain siksi, että on rangaistavaa ladata sitä vertaisverkoista. Minun mielestäni ajatus on kummallinen. Ostaisitko itse musiikkia, jos sen lataaminen netistä olisi laillista? Mikään ei estä CD-levyjen myyntiä totuttuun tapaan, vaikka tekijänoikeuksia ei olisikaan olemassa. Piraattituotteeseen on suhtauduttava näytekappaleena ja maksullisen version kanssa kilpailevana tuotteena, ja maksullisen version on pyrittävä täyttämään ne aukot, joita piraattiversio ei pysty.
Mikäli tekijänoikeuksia ei olisi lainkaan, kuluttajan toki pitäisi kyllä pitää tarkemmin huoli siitä, että minkä levyn ostaa. Kilpailevia, halvempia, sisällöltään samoja tuotteita tulisi kauppojen hyllyille ja nettilataamoihin. Ne olisivat toki kukkarolle halvempia, mutta eivät veisi artistin rahapussiin välttämättä latin latia. Tämän vuoksi ihmisten, jotka haluavat tukea artistia, tulisi oppia katsomaan levyn kannesta, onko kyseessä artistin myymä kappale, vai meneekö levyostoksesta tulevat voitot levyjä painavalle yritykselle.
Tekijänoikeudettomassa maailmassa syntyisi myös varmasti uusia bisnesmalleja, joista joitain on syntynyt jo nyt. Kirjailija tai bändi voi esimerkiksi käyttää panttivankistrategiaa tuotteidensa myyntiin: kirjaa tai uutta albumia ei julkaista ennen kuin bändin tai kirjailijan fanit ovat saaneet kasaan tietyn summan rahaa. Julkaisun jälkeen kirja olisi vapaasti monistettavissa ja ihmisten käytettävissä. Tai voisihan taiteilija pyrkiä vielä puristamaan rahaa irti myymällä ”virallista versiota” tuotteesta, vaikka sen levittäminen olisikin periaatteessa vapaata.
Kenties tärkeimpänä immateriaalioikeutena pidän tekijänoikeuksien isyysoikeutta, jonka poistaminen voisi tuottaa suurimmat ongelmat. Kun joku esittäisi toisen teoksen osana omaa teostaan, eikä nimeäisi teoksen alkuperäistekijää, olisi tuottajan vaikeampi luoda mainetta teoksillaan. Maine taasen on melko tärkeää, jotta esimerkiksi biiseistä tykkäävät osaavat etsiä musiikkia ostettavaksi tai tietävät kenen keikalle mennä hyppimään.
Uskoisin kuitenkin, että vaikka laki ei velvoittaisikaan, isyysoikeudesta pidettäisiin melko hyvin kiinni silkasta kohteliaisuudesta, ja sen vuoksi, että tuotteiden kuluttajat haluavat tietää esimerkiksi elokuvan kohtauksen taustalla soivan kappaleen tehneen artistin nimen. Jo nykyään on mahdollista tunnistaa tuntematon biisi tietokoneohjelman avulla, enkä epäile, etteikö moinen voisi olla mahdollista videomateriaalinkin suhteen. Jokaisen Googlea koskaan käyttäneen uskoisi ymmärtävän, että koneen avulla tuntemattoman tekstin tunnistaminen on todella helppoa.
Tietokoneohjelmien ja -pelien myyminen kuluttajille ilman tekijänoikeuksia voisi toimia kuten nykyäänkin. Tuotteet toki kannattaisi riisua rasittavista kopiosuojauksista, jotta piraattituote ei vie voittoa laatuvertailussa. Esimerkiksi viisi peliä kattava Humble Indie Bundle -pelipaketti, jota on myyty kaksi kertaa eri peleillä ”maksa mitä haluat” -periaatteella, on ollut huippumenestys. Viime vuoden lopulla myydyt pelit saivat kasaan melkein kaksi miljoona dollaria, ja keskimääräinen maksettu summa oli melkein kahdeksan dollaria, vaikka kuka vain olisi saanut koko paketin sentillä.
Ohjelmistoyrittäjät voivat lisäksi myydä tukipalveluita ja koulutusta ohjelmistojen käyttöä varten, ja pelinkehittäjät voivat myydä ilmaisiin verkkopeleihin lisäsisältöä. Verkkopelien riesana tosin saattaisi olla piraattipalvelimet, mutta ohjelmisto- ja peliala voisivat käyttää hyödykseen myös aiemmin mainittua panttivankistrategiaa, ja julkaisisivat uusia päivityksiä ohjelmistoihinsa ja peleihinsä vasta, kun haluttu rahasumma on saatu kasaan.
Koska koulukirjat ja muu oppimateriaali on välttämätöntä oppilaiden oppimisen vuoksi, oppimateriaalille on suurta kysyntää, joten oppikirjojen tuotanto ei tulisi loppumaan mihinkään. Suomessa valtio kouluttaa lapsoset, joten luultavasti osa opetusmateriaalin valmistuksesta siirtyisi valtion rahoituksen alle. Myös ulkomaista materiaalia käännettäisiin suomeksi soveltuvin osin. Tämän lisäksi opettajat olisivat vapaampia kopioimaan ja yhdistelemään mielestään opetukseen soveltuvaa materiaalia ilman lain rajoituksia. Lisäksi Wikibooksin kaltaisia avoimia kirjaprojekteja alkaisi varmasti syntymään enemmän, ja opettajat ja vanhemmat pääsisivät vaikuttamaan kirjojen sisältöön itse.
Vaikka mitään pitävää näyttöä ei olekaan, on toki mahdollista, että tekijänoikeuslakien poistaminen kokonaan vähentäisi jossain määrin luovien alojen työntekijöiden tuloja. Yksinään se ei kuitenkaan riittäisi perusteeksi erittäin vahvoille tekijänoikeuksille, koska vahvoista tekijänoikeuksista ja niiden valvomisesta aiheutuu haittaa yhteiskunnalle. Ei myöskään ole syytä unohtaa, että luovien alojen menettämät tulot eivät ole pois yhteiskunnalta, vaan samalla rahalla työllistyy ihmisiä jollekin muulle alalle.
Esimerkiksi Piraattipuolueen esittämä malli, jossa tekijänoikeudet olisi rajattu viidestä kymmeneen vuoteen, ja ei-kaupallinen kopiointi olisi laillista, tarjoaisi tilanteen, jossa tekijänoikeuksien kautta voisi järjestää tulonsa jopa ilman uusien bisnesmallien kehittämistä. Tekijänoikeuksien on tarkoitus palvelulla koko yhteiskunnan etua tarjoamalla laajaa kulttuurituotantoa, mutta kulttuurituotantoa suojellessa ei saa vaarantaa muita tärkeitä asioita.
