Prostituutiokielto johtaisi ihmisoikeusrikkomuksiin

Yleinen homoseksuaalien oikeuksia puolustava lause kuuluu: “Mitä suostuvaiset aikuiset tekevät keskenään makuuhuoneissaan, ei kuulu kenellekään muulle.” Vapausperiaatteen mukaan lause on täysin oikein ja allekirjoitan sen täysin.

Ikäväkseni olen havainnut, että kaikki eivät hyväksy ihmisten itsemääräämisoikeutta. Jopa osa niistä, jotka hyväksyvät seksuaalisen vapauden homoille, unohtavat kaiken suostuvaisista aikuisista, jos seksin lisäksi annetaan ja saadaan rahaa.

Huoraamista on jopa ehdotettu kiellettäväksi Suomessa kokonaan, vaikka seuralaispalvelut ovat jo nykyään erittäin tiukasti säädelty palveluala. Esimerkiksi prostituution mainonta on kielletty, eikä asiakashankintaa saa ulkoistaa saati sitten toimia ammatissa toisen palkollisena.

Argumenttina prostituutiota vastaan arvojen rappeutuminen, yleisen moraalikäsityksen vastaisuus tai uskonto ovat aivan yhtä arvottomia kuin ne ovat homojen oikeuksia vastaan. En siis edes käsittele näitä argumentteja kirjoituksessani, koska kirjoitustani ei olla suunnattu ihmisille, jotka etsivät raamatusta argumentteja poliittiseen keskusteluun.

Sen sijaan kirjoitukseni on suunnattu suvaitsevaisille ja älykkäille ihmisille, jotka periaatteessa kannattavat itsemääräämisoikeutta, mutta ovat syystä tai toisesta päätyneet kannattamaan prostituution rajoittamista tai kieltämistä.

Usein tällainen syy ovat naisten oikeudet. Onhan tunnetu tosiasia, että seuralaispalveluihin liitetään usein ihmiskauppaa, väkivaltaa ja muita vakavan luokan ihmisoikeusloukkauksia. Kukapa ei haluaisi poistaa ihmiskauppaa ja väkuvaltaa sekä parantaa ihmisoikeuksien toteutumista?

Kuten monissa muissakin poliittisissa kysymyksissä, on suurella osalla ihmisistä hyvin samankaltainen käsitys siitä, mitä asioita tulisi tavoitella. Erimielisyydet syntyvät, kun keskustellaan siitä miten tavoitteet saavutetaan.

Nimittäin myös minä haluan parantaa naisten asemaa poistamalla väkivaltaa ynnä ihmiskauppaa ja parantamalla muidenkin ihmisoikeuksien toteutumista. Erimielisyyteni huoraamisen tai seksinoston kieltämistä ajavien kanssa alkaa kuitenkin siitä, että nähdäkseni heidän tavoittelema keino vain veisi meitä kauemmas yhteisestä tavoitteestamme.

On nimittäin olennaista huomata, että ihmiskauppaa, ilotyttöjen pahoinpitelyä ja raiskauksia esiintyy huomattavasti yleisemmin laittomilla markkinoilla kuin laillisilla. Kysyntää huorien palveluille on riittänyt läpi historiamme, riippumatta sen laillisuudesta. Kieltäminen ei siis ole koskaan poistanut prostituutiota, ainoastaan lisännyt ongelmia. Koska emme pysty poistamaan prostituutiota, meidän on pyrittävä minimoimaan seuralaisiin kohdistuvat rikokset, vaikka emme edes kannattaisi seksuaalista vapautta.

Kun itsensä myyminen on laillista, seuralaisilla on oikeusturva. Kun he voivat rikostapauksissa mennä poliisin juttusille, on kynnys heidän vahingoittamiseensa korkeampi. Kun laittomasti huorana toimiva hakataan tai raiskataan, hän on kuin narkkari, jonka pirit pöllittiin: poliisille puhuminen on mahdotonta.

Kun ammatissa toimiminen on laillista ja laillisia palveluita on tarpeeksi, se syö kysyntää laittomalta paritukselta, ja lopulta ihmiskauppa katoaa laittomien palveluiden kysynnän ehtyessä. Edes se paljon parjattu paritus ei välttämättä ole niin kamala juttu, jos se tapahtuu yhdessä sovittujen pelisääntöjen eikä alamaailman tarpeiden mukaan.

Usein kuulee vedottavan siihen, ettei prostituoiduilla ole muuta vaihtoehtoa. Tämä on totta vain ihmiskaupan tapauksessa, kun ulkomailta tuodut ihmiset ovat pahimmassa tapauksessa sutenöörien vankeina. Suomalainen sosiaaliturva pitää kuitenkin huolen siitä, että kenenkään ei tarvitse myydä itseään pysyäkseen leivässä kiinni.

Ilotytöt ja -pojat vain yksinkertaisesti kokevat, että tuntemattomien kanssa naimisesta saatu raha tekee siitä sen arvoista, vaikka saattaakin joskus olla ikävää. Eikä niitä muitakaan töitä tehdä aina hymy huulessa: uskoisin, että putkimies, jonka naamalle tirskahtaa likavedet kokee tiltanteen ällöttävänä. Sen mitä ihminen on valmis tekemään rahan eteen, tietää hän parhaiten itse.

Uusien kieltojen sijaan esimerkiksi lukuisiin thaihierontapaikkoihin liitettyä ihmiskauppaa voitaisiin parhaiten karsia parantamalla laillisen prostituution edellytyksiä ja asemaa yhteiskunnassa. En jaksa uskoa, että rakennusalan palkkasotkut tai putkimiesten kasvoille tirskuvaa ulostettakaan kannattaisi lähteä karsimaan kieltämällä toimintaa kokonaan.

Sen lisäksi, että prostituution kieltäminen johtaisi vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, rajoittaisi se ihmisten seksuaalista vapautta samalla tavalla kuin esimerkiksi avioliiton ulkopuolisen seksin ja homoilun palauttaminen rangaistaviksi teoiksi. “Mitä suostuvaiset aikuiset tekevät keskenään makuuhuoneissaan” ja niin edelleen.

Oinosella oikeus loukkaantua

Kansanedustaja Pentti Oinonen kertoi viime viikolla, että linnan juhlissa tanssivat homoparit häiritsevät ja loukkaavat häntä.

Kuten kenellä tahansa, myös Oinosella on oikeus pahoittaa mielensä, kun tapahtuu jotain, mikä ei sovi omaan maailmankuvaan.

Kreationistit närkästyivät evoluution puolesta puhuville tiedemiehille, muslimit profeettaansa pedofiiliksi nimittelevälle Halla-aholle ja nationalistit koulun siivouskomerossa rukoilevalle maahanmuuttajalle.

Kaikilla heistä on oikeus loukkaantua. Kuitenkin oikeus pahoittaa mielensä ja oikeus rajoittaa muiden elämää oman maailmankatsomuksen perusteella ovat kaksi eri asiaa.

Oinoselle ei ole oikeutta vaatia homojen tanssin kieltämistä yhtään sen enempää kuin kreationisteilla on oikeus vaatia evoluutioteorian kieltämistä.

Mielipaha ei ole kelvollinen perustelu muiden tekemisten rajoittamiseksi. Ei edes, kun enemmistö pahoittaa mielensä vähemmistön tehdessä jotain iljettävää.

Kun lainsäädännön lähtökohdaksi otetaan se, että voidaan välttää jonkun mielipaha, ei koskaan osuta oikeaan.

Jos Oinonen ärsyyntyy homojen tanssista, niin miettikää miltä homoista tuntuisi, jos heidän tanssinsa kiellettäisiin.

Suomessa on roppakaupalla lainsäädäntöä, joka perustuu sille, että joku tai jotkut eivät pidä jonkinlaisesta toiminnasta. Tällaisesta lainsäädännöstä on päästävä eroon.

Ei ole mitään mieltä rajoittaa uskontojen arvostelua, avioliiton muotoja tai tiettyjä mielipiteitä vain, koska ne loukkaavat jotakin. Lainsäädännön tehtävä ei ole suojata mielipahalta.

Jokaisella on oikeus vetää herneet nenään, mutta kenelläkään ei ole oikeutta suojata itseään mielipahalta estämällä muita elämästä elämäänsä.

Mitä seuraavaksi?

Konservatiiviuskovaisten kauhuksi homoavioliitto on pian totta. Eduskunnassa kiertää tällä hetkellä lakialoite, joka sadan kansanedustajan nimen saatuaan siirtyy eteenpäin ja päätyy lopulta toivottavasti äänestyksen kautta laiksi.

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa homoparit pääsevät naimisiin samaan tapaan kuin heteroparit nykyään ja heillä on täysin samat oikeudet. Se ei kuitenkaan tarkoittaisi sitä, että homot saisivat mennä oman halunsa mukaan naimisiin kirkossa, koska kirkolle jäisi valta päättää kenet se vihkii. Homovihkimisiä ei siis lailla määrättäisi kirkolle, mitä monet ovat pelänneet.

Luoja paratkoon – ja mitähän seuraavaksi? Jos mies saa mennä naimisiin miehen kanssa, niin kohta sitä varmaan mennään naimisiin usean naisen kanssa samaan aikaan tai kenties vaikkapa koiran! Tämä ajatus tuntuu toistuvan aina joskus homokeskustelussa niin internetin keskustelupalstoilla kuin lehtien sivuillakin, eikä se edes ole kokonaan väärä.

Kaltevaan tasoon vetoavat konservatiivit ovat nimittäin tässä tapauksessa osittain oikeassa. Eräs seuraavista mediassa paljon palstatilaa ja ruutuaikaa saavista keskusteluista koskee todennäköisesti polygamian eli moniavioisuuden sallimista. Koirien kanssa sopimusten solmiminen on kuitenkin vähän hankalaa, kuten kaikki varmasti ymmärtävät.

Siinä missä konservatiivit menevät kuitenkin vikaan on se, että moniavioliitto olisi jotenkin argumentti homoavioliittoa vastaan. Samoilla perusteilla, joilla homoavioliittoa ollaan sallimassa, voitaisiin sallia myös useamman henkilön väliset avioliitot. Tämä on täysin totta, ja toivoisin, että ihmiset muistavat tämän, kun keskustelu moniavioliitosta kiihtyy tulevaisuudessa. Jokaisen ihmisen tulisi itse voida mahdollisuuksien rajoissa päättää itse, miten elämänsä elää.

Mitä hyötyä moniavioliiton sallivasta lainsäädännöstä sitten oikein olisi? Eihän laki tälläkään hetkellä kiellä polyamorisessa suhteessa elämistä, ja tällaisia useamman henkilön suhteita on jo olemassa. Tarkoituksena ei olekaan luoda kasvualustaa uudenlaisille suhteille, vaan tarjota jo olemassa oleville perheille juridista turvaa, kun laki tunnustaisi heidän elämäntilanteensa ja tapansa elää elämäänsä.

Esimerkiksi erotilanteet monisuhteissa ovat nyky-Suomessa melko vaikeita, etenkin jos on jo hankittu yhteistä omaisuutta tai kenties jälkikasvuakin. Mikäli laki suoraan määrittelisi, miten polygamian suhteen toimittaisiin, toisi tämä turvaa muun muassa polygamisissa perheissä asuvien lasten elämään.

Polyamoria voi tuntua ajatuksena melko vieraalta, ja monien mielikuvat polyamorisista suhteista liittyvät maahanmuuttajien haaremeihin. Polyamoria on kuitenkin osa myös ihan tavallisten suomalaisten perheiden elämää. Niitä pelättyjä maahanmuuttajien haaremeitakin on jo nyt olemassa, mutta niissä asuvien naisten oikeusturva ei ole kovin kummoinen, koska laki ei tunnusta naisten asemaa. Moniavioisuuden hyväksyvä lainsäädäntö toisi kaltoin kohdellulle naiselle paremmat mahdollisuudet suhteesta uloskävelemiseen.

Lukemalla esimerkiksi linkittämäni Ylioppilaslehden kirjoituksen, voi suurimmat ennakkoluulot hälventyä. Ihmiselle on luonnollista pelätä tai ainakin vieroksua asioita, joista se ei tiedä mitään. Syyllistyn tähän itsekin joskus, mutta pyrin korjaamaan virheeni hankkimalla tietoa asioista, jotka ovat minulle vieraita. On älykästä kartuttaa tietoaan, jotta voi käsitellä erilaisia kysymyksiä rationaalisesti eläimen vaiston sijaan.

Olen ehkä hieman liiankin optimistinen, kun edes haaveilen siitä, että meillä olisi jo kymmenen vuoden sisällä sukupuoli- ja lukumääräneutraali avioliittolaki. Toivossa on kuitenkin hyvä elää.

Kaikille muiden sielujen puolesta pelkääville uskovaisille haluaisin muistuttaa, ettei meidän tule tuomita toisiamme maan päällä, eikä täten myöskään puuttua toistemme elintapoihin estämällä mielestämme epäpyhiä tapoja viettää elämää. Vaikken raamatun lukemista olekaan kauhean aktiivisesti harrastanut, olen melko varma, että siellä jossain kohdassa sanotaan, ettei ihmisten tule ihmisiä tuomitsevan. Tämä homma olisi käsittääkseni tarkoitus jättää Jumalalle.

Taivaassa vasta vaan perseet tervataan, joten eletään kaikki elämämme maan päällä, kuten parhaaksi uskomme, ja jätetään murehtiminen mahdollisen kuolemanjälkeisen elämän ajalle.

Viina maitokauppoihin

Ei ne koskaan opi. Turun Sanomat kirjoittaa, että ”Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd) lähtisi kokeilemaan Ruotsin-mallin soveltamista suomalaisten päihdeongelmien vähentämiseen”. Tämä tarkoittaa keskioluen lantraamista ja alkoholiverotuksen nostamista.

Tarkoituksena on ilmeisesti vähentää suomalaista alkoholinkulutusta, joka on jonkun mielestä liian korkea. Käytännössä keskioluen laimentaminen vai ajaisi enemmän ihmisiä Virosta kärrättyjen väkevien pariin. Samaten uskallan väittää, että kotiviinin valmistaminen ja kaljan paneminen kodeissa lisääntyisi.

Alkoholiverotus on hyväksyttävää tasan niin kauan kuin sillä katetaan alkoholista suoraan aiheutuvia haittoja ja kuluja. Kaikki alkoholin suorat haitat ylittävä verotus on typerää holhoamista, johon ei tule ryhtyä, koska jokaisella on oltava oikeus päättää siitä, miten elämänsä elävät, kunhan eivät aiheuta haittaa muille.

Pahimmassa tapauksessa alkoholiveron nostaminen johtaisi alkoholin korvaamiseen alkoholia pahemmilla huumeilla ja lääkkeiden päihdekäyttöllä. Jos ihmisillä on tarve saada pää sekaisin, se tehdään. Ihminen on aina ovelampi kuin laki. On järkevämpää, että käytetään sellaisia päihteitä, joiden vaikutukset osataan arvioida.

Viimeksi, kun alkoholiverotusta laskettiin, huomattiin tilastoista, että alkoholinkäyttö lisääntyi. Kyllä, tilastoitu alkoholinkäyttö lisääntyi. Miltei kukaan ei kuitenkaan pysähtynyt kysymään, että miten kävi samaan aikaan laittomien huumeiden, kotikeittoisten ja ulkomailta rahdatun viinan kulutukselle. Todellinen päihteiden kulutus saattoi jopa vähetä, vaikka tilastojen perusteella se vaikuttikin kasvaneen.

Uskoisin, että alkoholinkäytön liiallinen rajoittaminen ainoastaan pahentaa suomalaista alkoholikulttuuria. Kun kaupasta ei saa viinaa öisin, sitä ostetaan varastoon, ja todellinen käyttö saattaa jopa lisääntyä. Sen sijaan, että haettaisiin puolen litran pullo viinaa Alkosta, sitä haetaan 20 litraa Virosta, koska näin litrahinta tulee halvemmaksi.

Alkoholi on Suomessa niin kallista, että ihmiset eivät halua ostaa sitä ”turhaan” pelkäksi ruokajuomaksi. Silloin, kun ostetaan alkoholia, sillä vedetään pää sekaisin. Pelkkä tissutteleminen muuttuu monelle näillä hinnoilla tuhlaamiseksi.

Etelä-Euroopassa, jossa alkoholi on todella paljon halvempaa, on myös alkoholikulttuuri maltillisempaa. Alkoholia voidaan juoda joka päivä, mutta sitä ei juoda samaan tapaan kuin Suomessa. Uskoisin, että viinipullon hinnan putoaminen muutamaan euroon johtaisi sivistyneemmän alkoholikulttuurin rantautumiseen myös Suomeen. Kun ihmiset oppisivat vaihtoehtoisia tapoja käyttää alkoholia, alkoholin häiriökäyttökin vähenisi.

Jään odottamaan, että voin ostaa viinapullon kioskilta ja soittaa neljän aikaan yöllä viinataksin, joka tuo kotiovelle jääkylmän kopan olutta.

Kansalaisten oikeuksilla eduskuntaan

Hanna Mäntylä kirjoitti US-Puheenvuorossaan valittelunsa siitä, että keskustelu on niin painottunutta sukupuolineutraaliin avioliittolakiin ja harmittelee, että homoavioliiton puolesta puhumalla voi päästä eduskuntaan. Minäkin olen asiasta harmissani, tosin aivan eri syistä kuin Hanna. Minun mielestäni on valitettavaa, että joudutaan puhumaan asiasta, jonka pitäisi olla itsestään selvä.

Homoavioliittojen kieltäminen loukkaa ilman mitään perustetta homojen oikeutta päättää miten he elävät elämänsä. Homoille homoavioliiton kieltäminen on aivan yhtä suuri ongelma kuin heteroille olisi heteroavioliiton kieltäminen. Se, että jokin suuri ongelma ei välttämättä koske koko kansaa, ei tee ongelmasta vähemmän merkittävää yksilön kannalta.

Joku voi sanoa, että onhan homoilla rekisteröity parisuhde. Lajittelu eri ryhmiin niiden jäsenien perusteella kuitenkin eriarvoistaa ihmisiä, etenkin kun niihin ei sisälly samat oikeudet. Tilannetta voi minun mielestäni huoletta verrata tilanteeseen, jossa yhdysvaltalaiset mustat määrättiin matkustamaan bussien takapenkeillä. ”Saavathan ne silti bussilla matkustaa,” voisi samalla logiikalla sanoa.

Myös polygamia, eli useamman ihmisen välinen avioliitto tulisi sallia. Jälleen kerran: moniavioliitosta ei ole haittaa muille ihmisille, mutta sen salliminen helpottaisi monien ihmisten kanssa suhteessa elävien ihmisten elämää. Suosittelen lukemaan Ylioppilaslehdessä syyskuussa olleen artikkelin nimeltään ”Tahdon naida monta”.

Homojen adoption kieltäminen loukkaa jokaista lastenkodissa olevaa lasta, joka voisi päästä elämään elämänsä rakastavassa perheessä. Lainsäädännön takia kuolleen yksinhuoltajaäidin lapsi ei pääsisi setänsä luokse asumaan, jos setä sattuisi olemaan ainut sukulainen ja homppeli, vaan joutuisi laitokseen. Kyse ei niinkään ole homojen oikeudesta adoptoida, vaan lapsien oikeudesta vanhempiin.

Vastikään uutisoitiin, että kotimaisten adoptioiden määrä romahti. Rohkenen epäillä, että adoptiota tarvitsevien lasten määrä ei ole pudonnut mihinkään. Homoparit ottaisivat mielellään lapsia huostaansa.

Se, että jokin ongelma ei kosketa kuin muutamaa, ei tarkoita, etteikö se silti voisi olla erittäin suuri ja perustavanlaatuinen ongelma. Aina, kun yhteiskunta rajoittaa kansalaistensa vapauksia ilman järkeenkäypiä perusteita, on kyse erittäin vakavasta ongelmasta. Positiiviset vapaudet ovat melko toisarvoisia negatiivisiin vapauksiin nähden, vaikka esimerkiksi ilmainen koulutus, terveydenhuolto ja sosiaaliturva ovat nekin äärettömän tärkeitä.

En ole pyrkimässä eduskuntaan puhumalla homoavioliitosta. Pyrin eduskuntaan puhumalla jokaisen yksilön oikeuksien puolesta ja taistelemalla myös sinun vapauksiesi eteen.

Perustulo ratkaisee kaikki ongelmat

Keskustelimme tuttuun tapaan kaikenlaisista poliittisista aiheista tiistaina Piraattinuorten tapaamisessa Turussa kortteliravintola Kertussa – kokoonnumme joka tiistai alkaen kello 17, tervetuloa! Juttelimme monista yhteiskunnan ongelmakohdista, ja muutamassa kohdassa erääksi ratkaisuksi ongelmaan esitettiin perustulo. Olen jo aiemminkin hieman naureskellut sille, että perustulo tuntuu olevan ratkaisu “kaikkiin ongelmiin”.

Vihreät ehdottivat muutama vuosi takaperin, että Suomessa otettaisiin käyttöön perustulo. Ehdotuksen mukaan jokaiselle suomalaiselle kuuluisi kuukausittain 440 euron summa rahaa perustoimeentuloa varten. Vihreiden mallia voidaan käyttää jonkinmoisena pohjana, kun lopullista mallia Suomeen lähdettäisiin työstämään. Myös kansalaispalkkana ja negatiivisena tuloverona tunnettu perustulo korvaisi suurimman osan nykyisistä tulonsiirroista.

Vihreiden perustulomalliin sisältyy mahdollisuus tarveharkintaiseen asumislisään, mutta itse kokisin järkevämmäksi, että tuo huomioitaisiin jo perustulon suuruudessa. Mitä järkeä olisi luopua byrokratiahelvetistä vain osittain, kun siitä on mahdollisuus luopua lähes kokonaan? Perustulon lisäksi ei muuta sosiaaliturvaa tarvittaisi kuin poikkeustapauksissa.

Kaikki eivät vissiin vielä ole hahmottaneet perustulon mahdollisuuksia, joten käsittelen tässä nyt äkkiseltään mieleen tulleet hyvät asiat, jotka tulisivat perustulon myötä.

  • Ei tarvitse käydä jumalatonta paperisotaa saadakseen perustoimeentulon. Jokaisen pennin käyttämisen tilittäminen ja oman köyhyyden selitteleminen sossun tädille tuskin on myöskään kovin paljoa ihmisarvoa ylentävää. Itselläni sossusta tai työkkäristä ei onneksi ole kokemuksia, mutta en usko sen olevan kovin mukavaa puuhaa selittämässä mihin on jokaisen penninsä laittanut. Paperisodan käymisen sijaan voisi keskittyä töiden hakemiseen.
  • Kannustinloukut poistuvat. Nyt sosiaalietuuksilla elävän ei kannata ottaa lyhyttä työtä vastaan, koska näin tehdessään hän menettää tukensa. Perustulon ollessa käytössä kaikki työ kannattaa tehdä, koska kaikki työ, jonka kansalainen tekee, palvelee hänen omaa etuaan. Lyhyiden keikkatöiden vastaanottaminen on todella paljon helpompaa, ja keikkatöillä itsensä elättävän elämä helpottuu suunnattomasti.
  • Syrjäytyminen vähenee. Kun ihmiset eivät jää kannustinloukkuihin kotiin makaamaan, vaan ottavat työtä vastaan voidakseen parantaa elämänlaatuaan, he eivät syrjäydy.
  • Sosiaaliturvajärjestelmä yksinkertaistuu. Ammattipummit tietävät jo nykyisen järjestelmän kaikki kolot ja loukut, ja osaavat hyödyntää järjestelmää – lain mukaan ja sitä kiertäen – oman etunsa maksimointiin. Tavallinen sosiaaliturvaa tarvitseva ihminen taasen on usein aivan avuttomana tukiviidakon edessä jäätyään esimerkiksi työttömäksi.
  • Ihminen saa valita mitä työtä haluaa tehdä ja mitä työtä ei. Alun perin vastineessaan Panu Horsmalahdelle vihreiden Mari Saario pohti sarkastisesti, “[v]oisiko työvoimaviranomainen pakottaa työttömän ottamaan [prostituoidun] homman vastaan karenssin uhalla”. Huoraksi, alastonmalliksi tai pornonäyttelijäksi pakottaminen on epäeettistä. Kuitenkin tietyllä tasolla aivan yhtä väärin on esimerkiksi siivoojaksi tai puhelinmyyjäksi pakottaminen. Vaikka kenties he ovatkin vähemmistö, on kuitenkin ihmisiä, jotka mieluummin nussivat filmillä kuin istuvat Siwan kassalla
  • Edelliseen vahvasti liittyen: työntekijäosapuolen neuvottelumahdollisuudet työehdoista paranevat. Suomessa ei aivan sentään uhkaa nälkäkuolema, vaikka ei työtä vastaan ottaisikaan, mutta karenssit ja muut ikävyydet eivät ole nekään kovin houkuttelevia. Työ on siis pakko ottaa vastaan. Jos perustulo olisi käytössä, voisi työntekijä haistattaa paskat sellaiselle palkalle, jota vastaan ei ole valmis työskentelemään. Ihmisellä olisi valinnanvapaus.
  • Yksittäisellä työntekijällä on paremmat mahdollisuudet neuvotella itselleen palkankorotusta ja uhata työnsä jättämisellä. Tällä hetkellä hyvilläkin työntekijöillä voi olla ongelmana lähteä vaatimaan palkankorotusta, koska he pelkäävät työnsä menettämistä. Perustulo tuo kuitenkin jonkinmoisen turvan, jolloin työnsä menettäminen ei johtaisi ainakaan nälkäkuolemaan.
  • Minimipalkkalainsäädännöstä voidaan luopua. Kun ihmisillä on perustulo turvaamassa selustansa, voivat he neuvotella vapaammin työpanoksensa hinnan. Tällöin erillisiä minimipalkkalakeja ei tarvita määräämään mikä on sopiva hinta työlle. Toisaalta taas maahanmuuttajien työllistymisongelmat ratkeavat, kun heitä voidaan palkata hieman pienemmällä palkalla tekemään työtä. Suomessahan ei ole työvoimapulaa, Suomessa on halpatyövoimapula, ja sen maahanmuuttajat voivat ratkaista.
  • Sosiaaliturva koskee myös yrittäjiä. Etenkin pienyrittäjillä voi olla aika pahasti tuli perseen alla, jos he esimerkiksi sairastuvat, eivätkä pysty tekemään töitä. Perustulon turvin yrittäjän olo ei olisi niin turvaton, ja yrittäjän ei tarvitsisi raataa kipeänä työssään, vaan voisi pitää sairasvapaata, jos se on tarpeellista.
  • Pienyrittäminen yleistyy. Kun yrittämiseen ei liity niin paljoa riskejä, voivat kansalaiset laittaa yrityksiä pystyyn. Toisaalta taas yritysten voittomarginaalien ei tarvitse olla niin suuria, koska yrittäjän toimeentulosta vastaa osittain jo perustulo.
  • Kolmas sektori vahvistuu. Kun pienituloisilla ihmisillä ei ole niin valtavaa tarvetta tehdä töitä, voivat he tehdä vähemmän töitä ja puuhailla esimerkiksi kolmannen sektorin parissa.
  • Yhteiskunnallinen kontrolli vähenee. Valtiolla ei ole niin tiukkaa otetta kansalaisista eikä se voi määräillä kansalaisia nykyiseen malliin lähtemään esimerkiksi kouluttamaan itseään ammattiin, joka ei kiinnosta, tai ottamaan vastaan jotain paskaduunia sadan kilometrin päästä kotoa. Pallo heitetään kansalaiselle.
  • Tasa-arvo lisääntyy. Jokaiselle kansalaiselle maksetaan saman verran rahaa, mutta päätösvalta sen käyttämisestä jää heille. Yhteiskunta ei maksa kalliiseen vuokra-asuntoon muuttaneelle sen enempää kuin itselleen halvimman luukun etsineelle.

Tässä valossa en oikeastaan keksi yhtä ainutta järkevää syytä, jonka varjolla joku vastustaisi perustuloa. Joku saattaa vastustaa perustuloa tunneperustein, koska se saattaa haista vähän sosialismilta ensisilmäyksellä, mutta perehdyttyään asiaan varmasti huomaa perustulon olevan ihan fiksu juttu. Vasemmistolaiset, jotka vastustavat perustuloa, vastustavat sitä sen vuoksi, että perustulo veisi työmarkkinajärjestöiltä käytännössä kaiken vallan.

Uusi aselaki ampuu ohi

Jarmo Niemisen US-blogiinsa vajaa kuukausi sitten kirjoittaman lyhyehkön bloggauksen kommenteissa saatiin puheenvuorolaisen ja kommentoijien kesken yli sadan kommentin keskustelu aikaiseksi. Keskustelua käytiin siitä, miten laittomien aseiden määrää saataisiin rajoitettua. Uusi aselakihan ei juuri puutu laittomiin aseisiin, vaan lähinnä keskittyy luvallisten aseiden haltijoiden kiusaamiseen. Tämä kirjoitus käsittelee tuon keskustelun herättämiä ajatuksia ja aiempien mietteitäni.

Uutta aselakia on perusteltu… Tai no, eihän sitä juuri ole perusteltu mitenkään. Lähinnä on vain Suomessa sattuneiden koulusurmien jälkimainingeissa todettu, että jotain on tehtävä. Parempi tehdä jotain kuin jättää tekemättä, tuntuu olevan mentaliteetti, vaikka totuus saattaakin olla aivan toisenlainen, kuten tulette huomaamaan, jahka pääsemme tarinassa pidemmälle. Reippaasti suurin osa ampuma-aserikoksista tehdään laittomilla aseilla. Silti nyt ajettu aselaki keskittyy lähinnä laillisten aseiden ja niiden omistajien suitsimiseen.

Uusi aselaki tulisi perustuslain vastaisesti vaatimaan aseseuran jäsenyyttä ja kahden vuoden harjoittelua ampumaseuran aseilla, mikä käytännössä aiheuttaisi syrjäseuduilla asuvien aloittelevien aseharrastajien harrastuksen tyssäämisen kuin seinään. Ei joka viikko viitsi sataa kilometriä kulkea pistoolilla ampumaan. Myös taajamissa asuville ampumaharrastusta aloitteleville tulisi esteitä vastaan, koska lain vaatimia kouluttajia ei ole tarpeeksi. Jos hinku aloittaa ampumaharrastus olisi kuitenkin valtava, harrastus aloitettaisiin laista piittaamatta. Ase vain hankitaan laittomia reittejä pitkin. Kiinnijäämisen mahdollisuus on tavattoman pieni, jos aseella ampuu omassa autotallissaan tai metsässään maaseudulla naapureiden ollessa kaukana. Enpä usko, että taajempaankaan asutetulla alueella kovin vaarallista olisi autotallissa hieman taulua ammuskella. Ääni ei välttämättä kuulu ulos saakka tai sen voisi kuvitella tulevan jostain työkalusta eivätkä naapurit tiedä onko aseeseen lupa. Laittomasta aseesta kiinni jääminen on todella epätodennäköistä, jos ei muuten rötöstele.

Kun laillisten ja kontrolloitujen aseiden määrää rajoitetaan, johtaa tämä laittomien aseiden markkinoiden kasvuun, kun tavalliset perheenisät joutuvat ostamaan aseensa hämärähemmoilta. Kysynnän ja tarjonnan laki pelaa myös lain tuolla puolen. Lisääntynyt tarjonta puolestaan johtaa siihen, että kenen tahansa on helpompi ostaa itselleen ampuma-ase. Tämä puolestaan johtaa siihen, että pian Suomen jokaisella narkkarilla on vyötärön ja housun välissä kylmää metallia. Laillisten aseiden saannin vaikeuttaminen siis johtaisi siihen, että aseet päätyisivät juuri niille, joille niitä ei missään nimessä haluta. Ai niin, myös ne potentiaaliset kouluampujat voivat ostaa aseet sieltä kadulta. Hups.

“Jokainen laiton ase on joskus ollut laillinen”, on vasta-argumentti, jonka usein kuulen. Ai on vai? Miten ne Viipurista ja Tallinnasta tuodut aseet, joihin ei koskaan ole ollut Suomessa lupaa? Entä ne laittomissa asepajoissa tehdyt aseet? On totta, että tällä hetkellä suurin osa laittomista aseista on niiden laillisilta omistajilta varastettuja tai ostettuja aseita, mutta tämä ei tarkoita, että poistamalla lailliset aseet poistettaisiin laittomat.

Nyt ajetun aselain käytännössä toteutumisen kannalta eräänä suurimpana ongelmana on se, ettei lakia koeta oikeutetuksi. Vaikka suomalaiset ovatkin – kenties protestanttisen historiansa vuoksi – hyvin tarkkaan sääntöjä noudattavaa kansaa (yleistys), menee meilläkin jossain kohtaa raja poikki. Tämä on nähty esimerkiksi tekijänoikeuslakien noudattamisessa ja toisaalta myös kannabiksen käytön yleistymisenä. Typerää lakia saatetaan noudattaa rangaistuksen pelossa ja sen takia, että lain noudattaminen on kohtuullisella vaivalla mahdollista. Siinä vaiheessa kun laki alkaa kuitenkin menemään idiotismin puoleen ja sen noudattaminen ei tunnu olevan kohtuullisella vaivalla mahdollista eikä laissa kielletty teko tunnu aiheuttavan kenellekään mitään pahaa, alkaa ihmisillä keittää. “Kahden vuoden harjoittelu ampumaradalla ja vitut! Mennään kysymään siltä murtaen suomea puhuvalta kaverilta, jos se voisi seuraavalta Venäjän keikaltaan tuoda tuliaisia.”

Mikä sitten ratkaisuksi? Ensinnäkin uutta aselakia ei tule ottaa käyttöön. Aselain muutos ei tuo tullessaan juuri mitään, mikä estäisi Jokelan, Kauhajoen ja Sellon tapausten kaltaiset tapahtumat tulevaisuudessa, vaan se on lähinnä nykyisen hallituksen yritys väittää äänestäjille: “Kyllä me täällä jotain tehdään! Luulisin?” Lähinnä lääkäreiden kaavailluissa mahdollisuuksissa rikkoa salassapitovelvollisuuttansa aseen omistajien kohdalla ollaan edes jossain määrin oikeilla jäljillä, mutta tämäkin pitäisi määritellä nykyistä erittäin paljon tarkemmin. Mikä on sellainen asia, joka oikeuttaisi lääkärin ilmoittamaan poliisille uhkaavasta käytöksestä?

Toinen kinkkinen kysymys on se, että millaisiin toimenpiteisiin lääkärin ilmoituksen perusteella voitaisiin ryhtyä. Voiko lääkärin ilmoituksen perusteella menettää aselupansa kokonaan? Jos voisi, niin pahimmillaan tämä johtaisi siihen, että tilapäisistä mielenterveyshäiriöistä kärsivät ihmiset pitäisivät suunsa supussa pelätessään rakkaan ampumaharrastuksen loppumista. Hoitoon hakeutumattomina heidän oireensa vain pahenisivat, ja sitten oltaisiin taas torilla amupumassa.

Aselakiehdotuksesta puuttuu myös monia konkreettisia tekoja, joilla voitaisiin oikeasti parantaa aseisiin liittyvä turvallisuutta. Jarmo Niemisen blogiin ilmestyneen kommentinperusteella esimerkiksi Poliisiasiaintietojärjestelmän (PATJA) on totaalisessa ristiriidassa aserekisterin kanssa, mutta PATJA:a on kuitenkin nähtävästi käytetty erittäin aktiivisesti uuden aselain valmistelussa. Kumpikin rekistereistä on myös erittäin puutteellisia, ja missään ei kerrota esimerkiksi kuinka suuri osa löydetyistä laittomista aseista on joskus ollut Suomessa luvallisia tai kuinka moni aseista on aiemmin Suomessa deaktivoituja, mutta uudelleen reaktivoituja. Konkreettinen toimi aseongelmien vähentämiseksi olisi ainakin tarkempien tilastojen kerääminen, jotta jatkossa viranomaistoimintaa ja lakeja osataan ohjata oikeaan osoitteeseen, mitä nyt ei tunnuta tekevän.

Eräs toinen keskustelussa esiin noussut mielestäni loistava pointti on idea luoda järjestelmä käytöstä poistuneiden aseiden keräämiseksi. Tällä tavalla sukkalaatikon pohjalle lojumaan jäänyt pistooli, jota käytettiin viimeksi 20 vuotta sitten, ei olisi mahdollisten murtovarkaiden saaliina. Kun esimerkiksi valtio ostaisi käyttämättä jääneitä aseita markkinahintaan ja myisi niitä jälleen eteenpäin, ja hommasta tehtäisiin helppoa aseen omistajalle, saataisiin kierrosta kerättyä varmasti suuri määrä aseita. Nykyään keskimääräinen luvanhaltija omistaa 3,7 asetta. Tuota määrää voitaisiin huimasti pudottaa, jos vanhan aseen hallussapitoluvan saisi siirrettyä uuteen samantyyppiseen aseeseen, jos samalla luopuisi vanhasta aseesta. Kun luvat joutuu molemmista aseista maksamaan, on houkutus pitää vanha ase nurkissa suurempi ja täten kiertoon jää useampi ase.

Laittomien aseiden määrää voisi myös helposti vähentää, jos keräilykappaleina olevat vanhat toimivat aseet voisi laillistaa helposti. Käsittääkseni tämä on tällä hetkellä äärettömän vaikeaa jollei jopa mahdotonta. Näin aseiden määrästä saataisiin realistisempi kuva, ja toisaalta taas liikkeellä olevien laittomien aseiden määrää saataisiin kutistettua. Jos laiton keräilyase, jota ei kuitenkaan koskaan oltaisi käytetty mihinkään, varastetaan, on kynnys ilmoittaa siitä poliisille erittäin suuri, koska samalla tulisi tunnustaneeksi oman rikoksen. Siispä olisikin tärkeää, että myös nämä aseet saataisiin luvallisiksi.

Entä mitä jos yritettäisiin aivan toisenlaista lähetysmissuuntaa? Ei lähdettäisikään pitämään nykyjärjestelmää kutakuinkin samanlaisena pienin parannuksin (tai ainakaan tekemään mitään niin tyhmää, mitä hallitus nyt touhuaa), vaan lähdettäisiin aivan eri suuntaan. Siis mitä jos höllennettäisiin aselakia? Aseen saisi, kunhan olisi päästään kutakuinkin terve, ei olisi syyllistynyt ampuma-aserikoksiin tai vakavaan väkivaltarikokseen. Aseen hallussapitoluvat muutettaisiin aseenkantoluviksi, jolloin jokaisella lainkuuliaisella kansalaisella saisi laillisesti olla pistooli mukanaan puistossa kävellessään. Myöskin yksityishenkilöille luovutettavien aseiden kirjoa voitaisiin miettiä laajennettavan siten, että esimerkiksi sarjatuliaseen voisi ostaa, jotta saisi ladon seinään ampua sarjoja.

Tässä kohtaa vahvimmin eri mieltä kanssani olevat jo varmasti lopettivat lukemisen, ja ovat jo paraikaa kommenttiosiossa kirjoittamassa tulikivenkatkuista tekstiä siitä, miten allekirjoittanut on idootti eikä tajua tästä maailmasta mitään eikä kunnioita ihmiselämän arvoa. Elättelen kuitenkin toivoa, että muutama eri mieltä olevakin on tässä vaiheessa vielä mukana ja siksi perustelen, miten joku voi kannattaa sitä, että ihmiset saisivat kantaa asetta mukanaan julkisella paikalla.

Englannissa ruvettiin rajoittamaan aseiden saatavuutta erittäin merkittävästi vuonna 1997, tavoitteena tietysti parantaa kansalaisten turvallisuutta. Vaikutukset olivat kaikkea muuta kuin toivotunlaiset. Kahden vuoden sisään totaalikiellon jälkeen käsiaseilla tehty rikollisuus oli lisääntynyt 40%. Neljän ensimmäisen vuoden aikana väkivaltarikollisuus tuplaantui. Teräaseella tehtyjen rikosten määrä nelinkertastui. Pohjois-Irlanti on ainut Yhdistyneiden Kuningaskuntien osa, jossa asetta saa kantaa melko vapaasti. Siellä joutuu ampuma-aserikoksen tai ryöstön uhriksi joutuminen on erittäin paljon epätodennäköisempää kuin muualla Iso-Britanniassa.

USA:ssa Vermontin osavaltiossa aseiden omistukseen tai kantamiseen ei vaadita mitään lupia. Kuitenkin Vermont on niiden osavaltioiden joukossa, joissa on tapahtunut kaikkien vähiten väkivaltarikollisuutta. Floridan osavaltio vapautti aselakejaan vuonna 1987. Aseiden määrä liki neljäkymmentäkertaistui ja aseita sai nyt kantaa mukanaan myös julkisella paikalla, kunhan ne olivat kätkettyinä. Muutoksesta seurasi aseellisten murhien, hyökkäysten, ryöstöjen ja raiskauksien määrän laskeminen. Liberaalimman aselain positiiviset vaikutukset noteerattiin myös muualla ja moni muu USA:n osavaltio seurasi Floridan esimerkkiä.

Maailmalla tuntuu olevan trendi, että mitä liberaalimmat aselait, sen vähemmän väkivaltarikollisuutta. Totalitaristiset aselait riisuvat aseista vain tavalliset rehelliset kansalaiset tehden heistä lähinnä helpompia uhreja.

Mihin tämä sitten voi perustua? Kenties se perustuu siihen, että taparikolliset hyökkäävät vain kun tietävät olevansa voimakkaita. Kukaan ei hyökkää itseään voimakkaamman kimppuun. Aseet taas ovat siitä kivoja, että vaikka ne nostavat yksilön “voimakkuutta” huomattavasti, ne ovat niin helposti kätkettävissä, ettei ulkopuolelta voi tietää kuinka voimakas mahdollinen hyökkäyksen kohde todellisuudessa onkaan. Kun mahdollinen ryöstön, pahoinpitelyn tai raiskauksen uhri vetääkin takin alta esiin pistoolin, ottaa rosvo jalat alle. Edes idea lähteä yrittämään ei houkuta niin paljoa, kun tietää, että vastassa saattaa olla kova pala rautaa.

Texasissa USA:n armeijan tukikohdassa, Fort Hoodissa, tehty joukkosurma perustui juuri siihen, että päästään vinksahtanut kaveri toi aseita alueelle, jossa muilla ei ollut aseita, vaikka kuinka oltiinkin armeijan tukikohdassa. Hän oli siis ainut, jolla oli ase mukanaan. Hän sai hengiltä 13 ihmistä ja vahingoitti 30:tä. Jos muillakin henkilöillä olisi ollut aseet tuossa tilanteessa, uskoisin, että maailma olisi päässyt pienemmillä uhriluvuilla.

Miten sitten koulusurmat? Sama kaava kuin Fort Hoodissa. USA:n kouluissa on jopa metallinpaljastimet, jotta kukaan ei toisi aseita kouluun. Silti joku aina siinä onnistuu, ja saa muita oppilaita nurin. Jos jokaisella opettajalla olisi aseet mukanaan, ja kenties myös muutamalla oppilaalla, olisi varmaa, ettei kouluammuskelija pääsisi kovin pitkälle. Kuinka surkea kouluampuja semmoinen olisi, joka saisi yhden koulukaverinsa hengiltä ennen kuin jumppamaikka pistää tyypin kylmäksi?

Tietenkin aselain viemisessä vapaampaan suuntaan olisi otettava eri asioita huomioon. Aseen vetäminen esille julkisella paikalla olisi itsessään jo rikos, jolloin aseen käyttäminen jäisi vain tilanteisiin, joissa se voitaisiin perustella hätävarjelulla. Aseella uhkaileminen olisi vielä suurempi rikos. Ampumisen rangaistavuutta voitaisiin jopa nostaa. Aseenkantolupaan voitaisiin laittaa alkoholin suhteen samanlainen rajoite kuin ajokortissa: ei asetta mukaan humalassa. Aiemmin vakavaan ampuma-aserikokseen syyllistyneelle ei enää aseenkantolupaa myönnettäisi.

Miltä kuulostaisi maailma, jossa olisi vähemmän väkivaltaa ja jokainen voisi tuntea olonsa turvalliseksi nappaalamma iltalenkille pistoolin mukaan? Mielestäni paljon paremmalta kuin maailma, johon meitä ollaan uuden aselain kanssa viemässä. Toivottavasti se kaatuu, ja jos ei kaadu, niin toivottavasti suomalaiset osaavat äänestää ensi eduskuntavaaleissa siten, että se tullaan kaatamaan vaalien jälkeen.

Kirjoittaja on kerran ampunut aseella, ei omista asetta eikä ole lähiaikoina kiinnostunut aseen hankkimisesta. Se ei ole kuitenkaan estänyt kirjoittajaa suhtautumasta asiaan objektiivisesti. Hauska fakta: kirjoittaja on totaalikieltäytyjä.