Category Archives: Viestintä ja sananvapaus

Sananvapauden puolustaminen ei ole rasismia

Posted on by
Reply


Big Brother 2011 lähti juuri käyntiin, ja roskamediat tulevat seuraamaan talon tapahtumia todella tiuhaan tahtiin seuraavat kolme kuukautta. En ole itse vielä päättänyt aionko seurata kautta. Avausjaksosta katsoin muutaman minuutin. Mielenkiintoa tuotantokauden seuraamiseen saattaisi lisätä se, että puoluetoverini Oskar “Jeppe” Elmgren on mukana ohjelmassa.

Sananvapauden puolustajan asema on aina ikävä. Koska sananvapauteen intohimoisesti suhtautuvat kokevat, ettei typerintä tai vastenmielisintäkään mielipidettä tule sensuroida tai sellaisen esittämisestä ei tule rankaista, näyttäytyy sananvapauden puolustaja useimmin idioottien – kuten rasistien – puolustajana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ihminen olisi samaa mieltä henkilön kanssa, jonka oikeutta sananvapauteen hän puolustaa. Mielestäni tätä kuvaa erittäin hyvin Voltairen usein käyttämä lausahdus:

En ole kanssanne samaa mieltä, mutta taistelisin kuolemaani asti, jotta teillä olisi oikeus esittää mielipiteenne.

Irkissä linkitettiin Big Brotherin sivustolla sijaitsevaan uutiseen, jonka mukaan Jeppe ja toinen kilpailija olisivat käyneet keskustelua rasismista. Big Brotherin tuotantotiimi on mielestäni käsittänyt jotain erittäin väärin, eikä tunnu ymmärtävän mistä sananvapaudessa on kyse.

Kun Big Brotherin tuotantotiimi sanoo, että Jepellä ja Salarilla oli keskenään erilaiset mielipiteet rasismista, se ikään kuin epäsuorasti väittää Jepen olevan rasisti. Jeppe ei todellisuudessa todellakaan ole rasisti – hän on sananvapauden ehdoton puolestapuhuja.

Kopiointi ei ole varkaus

Posted on by
Reply

STT:n eilen julkaiseman uutisen mukaan Suomessa varastettiin viime vuonna 146 miljoonan edestä ohjelmistoja. Uutinen perustuu Business Software Alliancen (BSA) tutkimukseen.

Uutisessa rinnastetaan varkaus ja kopiointi. Varkaudessa alkuperäisen tuotteen omistaja menettää jotain, kun taas kopioinnissa alkuperäinen tuote kahdennetaan, eikä osoitettavaa haittaa synny. Myös suomalainen lainsäädäntö tekee selvän eron tekijänoikeusrikkomuksen ja varkauden välille.

Vaikka ohjelmistojen nettilatailu on verrattain yleistä, lienevät varsinaiset ohjelmistovarkaudet melko harvinaisia. En ainakaan osaa kuvitella ketään tunkemassa uusinta Microsoft Officea takin alle Anttilan hyllyjen välissä, kun saman ohjelmiston voi saada vahinkoa aiheuttamatta ja pienemmällä vaivalla internetistä.

BSA:n ilmoittama rahasumma perustuu arvioon kaikkiin suomalaisiin tietokoneisiin asennettujen ohjelmistojen kaupallisesta arvosta. Tämä tarkoittaa sitä, että BSA on laskenut jokaisen ladatun ohjelmiston olevan arvonsa verran pois myynnistä, vaikka todellisuudessa läheskään jokaista ladattua ohjelmistoa ei oltaisi ostettu, jos ne eivät olisi olleet saatavilla kopioina.

Vaikka ohjelmistojen kopioiminen aiheuttaisikin ohjelmistoteollisuudelle tulonmenetyksiä, on BSA:n ilmoittamaa 146 miljoonaa euroa roimasti ylimitoitettu. BSA:n lehdistötiedotteesta toimitettu uutinen on virheellinen.

Sinänsä koko tappelu siitä, onko piratismi varkautta vai ei, on todella typerä ja kopioinnin varakudeksi rinnastaminen on pelkkää keskustelun pois raiteilta viemistä. Kopioinnin varkaudeksi leimaavat pyrkivät seuraavanlaiseen päättelyketjuun: “Koska varkaus on aina väärin ja kopiointi on varkautta, kopiointikin on väärin.” Ikävä kyllä kumpikaan premissi ei pidä paikkaansa.

Se, onko piratismi varkautta vai ei, on tietenkin vain määrittelykysymys. Nykyisen varkauden määritelmän mukaan se ei ole (katso kuva). Varkauskaan ei ole absoluuttisesti väärin. “Koska varkaus on yleensä väärin ja kopiointi ei ole varkautta, kopiointikin on väärin.” Päätelmä vaikuttaa järjenvastaiselta, kun premissit on korjattu.

Olisikin ensiarvoisen tärkeää, että pelkkien varkausleimojen heittelemisen sijaan piratismia vastustavat henkilöt alkaisivat oikeasti esittämään perusteita kopiointia vastaan. Ylinopeutta vastaan ei voi argumentoida kertomalla, että humalassa auton ajaminen johtaa kolareihin. Ylinopeutta vastaan on esitettävä täysin omat argumenttinsa.

Jos oikeasti haluatte koittaa vakuuttaa ihmiset tiedostonjaon vahingollisuudesta, koittakaa olla aliarvioimatta heidän älykkyyttään lähtemällä keskustelemaan pelkällä vastapuolen leimaamisella todellisen perustelemisen sijaan.

PS. Kiitos kaikille vaaleissa minulle luottamuksensa osoittaneille.

Nettisensuuri loppuu Saksassa, milloin Suomessa?

Posted on by
Reply

Effin uusimman lehdistötiedotteen mukaan Saksa on luopumassa paljon parjatusta nettisensuurista, koska – kuten järjestelmää käyttöönottaessa kriitikot jo sanoivat – se on osoittautunut tehottamaksi. Sensuurijärjestelmästä luopumisen jälkeen hallitus aikoo keskittää voimavaransa lapsipornon saamiseksi pois netistä ongelman maton alle lakaisemisen sijaan.

Nyt, kun Saksa on luopumassa vasta reilut kaksi vuotta käytössä olleesta nettisensuurijärjestelmästä, on hyvä aika miettiä, tulisiko Suomen hypätä samaan kelkkaan. Kuten edellä on todettu, ei sensuurijärjestelmä oikeasti tee muuta kuin lakaise ongelman maton alle. Sensuurilaki nimittäin ei sulje sivustoja. Sen sijaan se piilottaa ne. ”Poissa silmistä, poissa mielestä.”

Pahinta nettisensuurilaissa sen tarkoituksen kannalta on se, että se itseasiassa lisää ja helpottaa lapsipornografian leviämistä. Kun sivusto merkataan sensuroiduksi, on se todella helppo löytää tarkoitusta varten luodulla tietokoneohjelmalla. Tällä hetkellä suomalaiset poliisit siis etsivät suomalaisten veronmaksajien rahoilla pedofiilien puolesta lapsipornoa netistä.

Lisäksi asiaan liittyy sellainen “pieni” ongelma, että samalla järjestelmällä, joka on luotu lapsipornoa varten on mahdollista sensuroida mitä tahansa. Kun tällainen järjestelmä on luotu jo valmiiksi, voi sensuurilistalle joutua aivan mitä vain, ja valtiovalta voi aloittaa mielivaltaisen sensuroimisen milloin vain.

Tähänkin mennessä sensuurilistalle on joutunut vaikka mitä sivustoja “vahingossa”, ja aivan tarkoituksellakin on sensuroitu listalle oikeasti kuulumatonta materiaalia. Tällaisista tapauksista kuuluisin lienee suomalaisen nettiaktiivin, Matti Nikin, lapsiporno.info-sivusto.

Tällä hetkellä sensuurijärjestelmä on vapaaehtoinen internetoperaattoreille, mutta Suomessa on väläytelty järjestelmän pakolliseksi tekemistä. Tähän ei tule missään nimessä lähteä, vaan järjestelmä on ajettava alas. Suomalaisista puolueista näkyvimmin nettisensuuria vastaan taistelee ehdottomasti Piraattipuolue.

Nyt vaaleissa on hyvä paikka päästä päättämään tietoyhteiskunta-asioiden kehityssuunta. En usko, että kukaan haluaa, että joudumme kärsimään surkeista päätöksistä, joiden tekijöillä ei ole minkään asteista käsitystä asioiden vaikutuksesta. Äänestä piraatti eduskuntaan.

Maailma ilman tekijänoikeuksia?

Posted on by
Reply

Suuri osa ihmisistä varmasti yhtyy ajatukseen, että nykyisen tekijänoikeuslainsäädännön mukaiset ”hyvitysmaksut” ovat kaikkea muuta kuin järkevät. Satojen tuhansien eurojen korvaukset musiikin jakamisesta netissä ilman osoitettua haittaa vaikuttavat melko naurettavilta, eikä oikeudenmukaisuudesta ole tietoakaan. Jopa murhasta voi päästä muutaman vuoden istumisella, mutta Antti Tuiskun musiikin ja Salattujen Elämien jakamisesta vertaisverkossa voi saada elinikäisen velkavankeuden.

Lisäksi tekijänoikeuksien valvonta heikentää jokaisen ihmisen – myös niiden, jotka eivät riko lakia – yksityisyyden suojaa, eikä elinikä + 70 vuotta juuri motivoi ketään tuotteliaaksi, kun yhdellä hittibiisillä tai -kirjalla voi elää koko loppuikänsä.

Koska tekijänoikeuslakien kohtuullistamista vastustavat pelkäävät, ettei kulttuurilla voisi tehdä rahaa ilman nykyisen kaltaisia tekijänoikeuksia, ajattelin todistaa toisin viemällä ajatuksen vielä pidemmälle. Mitä jos tekijänoikeuksia ei olisi lainkaan? Jatkuisiko kulttuurituotanto tekijänoikeuksien olemattomuudesta huolimatta? Tehtäisiinkö enää uusia koulukirjoja ja tutkimusta? Uskallan väittää, että kyllä, maailma ei syöksyisi radaltaan, vaikka tekijänoikeuksia ei suojeltaisikaan raastuvassa.

Tekijänoikeus on ihmiskunnan historiassa suhteellisen tuore keksintö. Tekijänoikeudet määriteltiin laiksi ensimmäistä kertaa vuonna 1709 Britanniassa. Aluksi ne koskivat vain kirjojen kopioita, mutta myöhemmin laajentuivat koskemaan sitä ja tätä. Vaikka ihmiskunta ei ole tuntenut tekijänoikeuslakia kuin vasta kolmesataa vuotta, ovat ihmiset tehneet kulttuuria vaikka miten kauan. Ympäri maailmaa on löydetty kivikaudelta peräisin oleviakalliomaalauksia. Musiikkiakin on ollut olemassa jo pitkällä esihistoriassamme.

Ihmiset tekevät kulttuuria ihan vain omaksi ilokseenkin, eivät vain vaurastuakseen. Internet on täynnä loistavaa harrastelijoiden tekemää musiikkia, jota voi kuunnella ilmaiseksi. Jopakokopitkiä laadukkaita elokuvia on tehty harrastelijavoimin ilmaiseksi internetissä jaettavaksi. Vaikka teokset on usein tehty harrastelijamielessä ilman tarkoitusta tehdä niillä rahaa, on harrastelijaprojekti joskus johtanut suuriinkin tuloihin. Esimerkiksi mikromaksuilla ihmiset voivat siirtää rahaa niille, joiden teoksista he tykkäävät.

Myöskään silkka kaupallinen tuotanto ei kuihtuisi ilman tekijänoikeuslakeja. Yleinen harhaluulo tuntuu olevan, että ihmiset ostavat kulttuuria vain siksi, että on rangaistavaa ladata sitä vertaisverkoista. Minun mielestäni ajatus on kummallinen. Ostaisitko itse musiikkia, jos sen lataaminen netistä olisi laillista? Mikään ei estä CD-levyjen myyntiä totuttuun tapaan, vaikka tekijänoikeuksia ei olisikaan olemassa. Piraattituotteeseen on suhtauduttava näytekappaleena ja maksullisen version kanssa kilpailevana tuotteena, ja maksullisen version on pyrittävä täyttämään ne aukot, joita piraattiversio ei pysty.

Mikäli tekijänoikeuksia ei olisi lainkaan, kuluttajan toki pitäisi kyllä pitää tarkemmin huoli siitä, että minkä levyn ostaa. Kilpailevia, halvempia, sisällöltään samoja tuotteita tulisi kauppojen hyllyille ja nettilataamoihin. Ne olisivat toki kukkarolle halvempia, mutta eivät veisi artistin rahapussiin välttämättä latin latia. Tämän vuoksi ihmisten, jotka haluavat tukea artistia, tulisi oppia katsomaan levyn kannesta, onko kyseessä artistin myymä kappale, vai meneekö levyostoksesta tulevat voitot levyjä painavalle yritykselle.

Tekijänoikeudettomassa maailmassa syntyisi myös varmasti uusia bisnesmalleja, joista joitain on syntynyt jo nyt. Kirjailija tai bändi voi esimerkiksi käyttää panttivankistrategiaa tuotteidensa myyntiin: kirjaa tai uutta albumia ei julkaista ennen kuin bändin tai kirjailijan fanit ovat saaneet kasaan tietyn summan rahaa. Julkaisun jälkeen kirja olisi vapaasti monistettavissa ja ihmisten käytettävissä. Tai voisihan taiteilija pyrkiä vielä puristamaan rahaa irti myymällä ”virallista versiota” tuotteesta, vaikka sen levittäminen olisikin periaatteessa vapaata.

Kenties tärkeimpänä immateriaalioikeutena pidän tekijänoikeuksien isyysoikeutta, jonka poistaminen voisi tuottaa suurimmat ongelmat. Kun joku esittäisi toisen teoksen osana omaa teostaan, eikä nimeäisi teoksen alkuperäistekijää, olisi tuottajan vaikeampi luoda mainetta teoksillaan. Maine taasen on melko tärkeää, jotta esimerkiksi biiseistä tykkäävät osaavat etsiä musiikkia ostettavaksi tai tietävät kenen keikalle mennä hyppimään.

Uskoisin kuitenkin, että vaikka laki ei velvoittaisikaan, isyysoikeudesta pidettäisiin melko hyvin kiinni silkasta kohteliaisuudesta, ja sen vuoksi, että tuotteiden kuluttajat haluavat tietää esimerkiksi elokuvan kohtauksen taustalla soivan kappaleen tehneen artistin nimen. Jo nykyään on mahdollista tunnistaa tuntematon biisi tietokoneohjelman avulla, enkä epäile, etteikö moinen voisi olla mahdollista videomateriaalinkin suhteen. Jokaisen Googlea koskaan käyttäneen uskoisi ymmärtävän, että koneen avulla tuntemattoman tekstin tunnistaminen on todella helppoa.

Tietokoneohjelmien ja -pelien myyminen kuluttajille ilman tekijänoikeuksia voisi toimia kuten nykyäänkin. Tuotteet toki kannattaisi riisua rasittavista kopiosuojauksista, jotta piraattituote ei vie voittoa laatuvertailussa. Esimerkiksi viisi peliä kattava Humble Indie Bundle -pelipaketti, jota on myyty kaksi kertaa eri peleillä ”maksa mitä haluat” -periaatteella, on ollut huippumenestys. Viime vuoden lopulla myydyt pelit saivat kasaan melkein kaksi miljoona dollaria, ja keskimääräinen maksettu summa oli melkein kahdeksan dollaria, vaikka kuka vain olisi saanut koko paketin sentillä.

Ohjelmistoyrittäjät voivat lisäksi myydä tukipalveluita ja koulutusta ohjelmistojen käyttöä varten, ja pelinkehittäjät voivat myydä ilmaisiin verkkopeleihin lisäsisältöä. Verkkopelien riesana tosin saattaisi olla piraattipalvelimet, mutta ohjelmisto- ja peliala voisivat käyttää hyödykseen myös aiemmin mainittua panttivankistrategiaa, ja julkaisisivat uusia päivityksiä ohjelmistoihinsa ja peleihinsä vasta, kun haluttu rahasumma on saatu kasaan.

Koska koulukirjat ja muu oppimateriaali on välttämätöntä oppilaiden oppimisen vuoksi, oppimateriaalille on suurta kysyntää, joten oppikirjojen tuotanto ei tulisi loppumaan mihinkään. Suomessa valtio kouluttaa lapsoset, joten luultavasti osa opetusmateriaalin valmistuksesta siirtyisi valtion rahoituksen alle. Myös ulkomaista materiaalia käännettäisiin suomeksi soveltuvin osin. Tämän lisäksi opettajat olisivat vapaampia kopioimaan ja yhdistelemään mielestään opetukseen soveltuvaa materiaalia ilman lain rajoituksia. Lisäksi Wikibooksin kaltaisia avoimia kirjaprojekteja alkaisi varmasti syntymään enemmän, ja opettajat ja vanhemmat pääsisivät vaikuttamaan kirjojen sisältöön itse.

Vaikka mitään pitävää näyttöä ei olekaan, on toki mahdollista, että tekijänoikeuslakien poistaminen kokonaan vähentäisi jossain määrin luovien alojen työntekijöiden tuloja. Yksinään se ei kuitenkaan riittäisi perusteeksi erittäin vahvoille tekijänoikeuksille, koska vahvoista tekijänoikeuksista ja niiden valvomisesta aiheutuu haittaa yhteiskunnalle. Ei myöskään ole syytä unohtaa, että luovien alojen menettämät tulot eivät ole pois yhteiskunnalta, vaan samalla rahalla työllistyy ihmisiä jollekin muulle alalle.

Esimerkiksi Piraattipuolueen esittämä malli, jossa tekijänoikeudet olisi rajattu viidestä kymmeneen vuoteen, ja ei-kaupallinen kopiointi olisi laillista, tarjoaisi tilanteen, jossa tekijänoikeuksien kautta voisi järjestää tulonsa jopa ilman uusien bisnesmallien kehittämistä. Tekijänoikeuksien on tarkoitus palvelulla koko yhteiskunnan etua tarjoamalla laajaa kulttuurituotantoa, mutta kulttuurituotantoa suojellessa ei saa vaarantaa muita tärkeitä asioita.

Ehdoton ei satelliittivalvonnalle

Posted on by
Reply

Hesarin mukaan liikenneministeriön selvitys suosittelee satelliittipohjaisen ruuhkamaksujärjestelmän käyttöönottoa pääkaupunkiseudulla. Ruuhka-aikoina maksu olisi kahdeksan senttiä kilometriltä ja muutoin neljä senttiä. Öisin saisi ajaa ilmaiseksi. Maksua perustellaan siten, että sen käyttöönotto vähentäisi ruuhkia, koska se ohjaisi ihmisiä joukkoliikenteen käyttäjiksi.

Olisi hauska tietää, millä matematiikalla on päädytty juuri sellaiseen lopputulokseen, että satelliittivalvontaan perustuva ruuhkamaksu on paras tapa ratkaista ongelma.

Ensinnäkin pitää miettiä, että miten suuren vaikutuksen ruuhkamaksun tuoma lisäkustannus oikeasti aiheuttaisi. Esimerkiksi Keravalta töissä viisi kertaa viikossa käyvälle ihmiselle koituisi kuukaudessa noin satanen ylimääräisiä kustannuksia, jos hän taittaisi työmatkansa ruuhka-aikana eikä muutoin autoilisi. Onhan sata euroa iso summa rahaa, mutta yksityisautoilevilla on jo nyt yksityisautoilun tuomat edut korkeampana prioriteettinä kuin sen hinta.

Toisekseen on kysyttävä, että minkä kumman vuoksi ruuhkamaksu pitäisi toteuttaa satelliittivalvonnalla. Meillä on jo nyt autovero ja raskaasti verotetut polttoaineet. Jos yksityisautoilua halutaan vähentää, eikö olisi järkevää nostaa näitä veroja uusien verojen lisääisen sijaan? Ylipäätäänkin verotusjärjestelmän pitäminen mahdollisimman yksinkertaisena on tavoiteltavaa. Etenkin polttoaineen verotuksen nostaminen tiemaksujen kasvattamisen sijaan olisi paljon järkevämpi, helpompi ja paremmin perusteltavissa oleva ratkaisu.

Satelliittijärjestelmän luominen ja joka ikisen auton varustaminen valvontajärjestelmällä tulisi äärimmäisen kalliiksi, kun taas veroprosentin nostaminen olisi melko vähän vaivaa vaativa ratkaisu. Toisaalta taas ratkaisuksi voitaisiin esittää kodin ja työpaikan sijainnin perusteella määriteltävää ajoneuvoveroa, jolloin teiden käytöstä voitaisiin edelleen maksaa ilman kallista satelliittivalvontajärjestelmää.

Yksinkertaisin ratkaisu ruuhkien vähentämiseen olisi tietenkin tiekapasiteetin kasvattaminen. Eihän teiden rakentaminen ilmaista ole, mutta maksut kerätään teiden käyttäjiltä. Jos jossain syntyy ruuhkia, ei kyse ole siitä, että ihmiset autoilevat liikaa, vaan siitä, että tiet ovat riittämättömät tarpeeseen nähden. Me päästöistä huolestuneet voimme ajaa esimerkiksi sähköautojen hankintaverojen laskemista.

Toinen käytännönläheinen ratkaisu olisi tehdä julkisista liikennepalveluista niin hyviä, että niitä halutaan käyttää yksityisautoilun sijaan. Kun saman viikon aikana istuu kolmatta kertaa tunnin VR:n junassa junan liikkumatta mihinkään, kun raiteita putsataan lumesta, alkaa vähän vihreämpääkin ihmistä varmasti houkuttamaan oman auton hankkiminen. Yksityisautoilun mahdollisimman ikäväksi tekeminen ei ole oikea tapa kohottaa julkisen liikenteen houkuttelevuutta.

Jos ruuhkamaksujärjestelmä on oikeasti pakko luoda ja oikeasti on pakko alkaa veloittamaan sen mukaan, missä ajetaan ja mihin aikaan, on olemassa satelliittivalvontaa paljon parempi ratkaisu. Autojen sisälle voitaisiin asettaa kone, joka itse laskee ajettujen kilometrien perusteella maksun, ja sitten lähettää tuon maksun viranomaisille. Näin viranomaiset osaavat laskuttaa autoilijoita, mutta valvontajärjestelmä jää luomatta, kun auto ei ilmoita viranomaisille sijaintiaan.

Ratkaisuja teiden ruuhkiin kyllä löytyy, mutta silti kaikkialla ehdotetaan satelliittivalvontaa, vaikka se tuntuu olevan ratkaisuista kaikkein huonoin. Miksi? En voi olla ajattelematta, että satelliittivalvonnan luominen olisi itse tarkoitus, ja sille vain koitetaan keksiä jokin tekosyy. Ympäri maailman poliisin valtaoikeuksia on lisätty koko ajan, ja Suomikin onkin kovaa vauhtia matkalla poliisivaltioksi, jossa valtaa pitävät voivat paikantaa kenet tahansa ihmisen silmän räpäyksessä. Tällaisten järjestelmien väärinkäyttömahdollisuudet ovat rajattomat, ja niitä on siksi vastustettava.

USA hatar Piratpartiet

Posted on by
Reply

Yhdysvaltain suurlähetystöä Ruotsissa varoitettiin Ruotsin Piraattipuolueen menestyksestä europarlamenttivaaleissa vuonna 2009. Asia käy ilmi Wikileaksin vuotamista sähkeistä. Piraattipuolue sai Ruotsista kaksi edustajaa europarlamenttiin. Muista maista eivät Piraattipuolueet tuolloin ehtineet vaaleihin mukaan.

USA ei tykkää avoimesta päätöksenteosta ja epäkaupallista kopiointiakin vastaan niillä taitaa jotain olla hampaankolossa, joten on ihan ymmärrettävää, ettei Piraattipuolue ei ole heidän suosikkilistallaan. Tällainen jonkin poliittisen suuntauksen nousemisen pelkääminen ja siitä varoittelu on kuitenkin vähintäänkin huolestuttavaa.

Yhdysvallat pelästyi eurovaalien tuloksia, ja huomasi, että parlamenttivaalit olivat tulossa Ruotsissa. USA ainakin jatkoi jo aiemmin todella härskiä junailuaan The Piratebay -oikeuskäsittelyn kanssa ja sai siirrettyä sen vaalien jälkeiselle ajalle. Piraattipuolueen kannatus putosi vuodessa kymmenesosaan eikä saanut Ruotsin parlamenttiin edustajia vaalikynnyksen vuoksi.

Tässä valossa ei voi olla kuin kysymättä, oliko Amerikan Yhdysvalloilla jotain tekemistä Ruotsin parlamenttivaalien lopputuloksen kanssa. Median manipuloiminen on esimerkiksi mahdollista. Ruotsin mediassahan maahanmuuttokeskustelu sai tavattoman paljon huomiota vaalien alla. Vaalivilppiä tuskin kannattaa lähteä epäilemään suuremmassa mittakaavassa, vaikka sitä yksittäisillä äänestyspisteillä vaalilippujen piilottelun muodossa sattuikin.

Vaikka vastaavaa on sattunut niin kauan kuin valtioita on ollut olemassa, on silti ikävää, että tietyt valtiot vaikuttavat toisten valtioiden demokraattiseen päätöksentekoon tällä tavoin. Uskoisin ja toivoisin, että esimerkiksi Wikileaksin johdosta Piraattipuolue ja Piraattipuolueen agenda tulevat olemaan Suomen eduskuntavaalien alla hyvin vahvasti esillä, ja Piraattipuolueen painaminen uutiskynnyksen alle tulisi olemaan melko vaikeaa. Vasta eilen Piraattipuolueen tiedottaja Janne Paalijärvi oli Nelosen uutisissa antamassa kommenttiaWikileaksista.

On tärkeää, että me suomalaiset pidämme tärkeät asiat esillä ja käymme niistä keskustelua. Keskustelua ei myöskään ole hyvä keskittää vain muutamaan aiheeseen ja unohtaa muita aiheita. Vain avoin ja aktiivinen keskustelu mahdollistaa demokratian toteutumisen ja sen, että ihmiset tekevät päätöksensä pohjautuen omiin päätöksiinsä, eivätkä äänestä ainoastaan median aktiivisesti esille nostamien aiheiden perusteella.

“Hei, lehdistöön ei kosketa”

Posted on by
Reply

Eilen oli itsenäisyyspäivä ja, kuten tavallista, myös linnan juhlat, jos joku ei tiennyt. En hirveän kiinnostunut yleensä ole koko showsta ollut, mutta nyt siellä sentään tapahtui jotainkättelemistä mielenkiintoisempaa – tai tarkemmin ottaen juhlien jatkoilla ravintola Teatterissa tapahtui.

Käymäläseura Huussi ry:n edustajana juhlimassa olleen Sari Huuhtasen ulkomaalaisperäinen avekki kimpaantui, kun tätä kutsuttiin neekeriksi. Tämän johdosta hän käyttäytyi niin aggressiivisesti, että järjestysmiehet päättivät poistaa hänet anniskelutiloista. Myöhemmin hän löi vielä päänsä oven ikkunaan ja koitti väittää, että rasistiset järjestysmiehet löivät hänen naamansa ikkunaan.

Tilanne ei sinänsä poikkea kovin paljoa siitä, mitä tapahtuu aivan varmasti vähintään kerran viikossa jokaisessa hiemankin isommassa kylässä. Joku poistetaan ravitsemusliikkeestä omasta mielestään ilman perusteita, ja tästä sitten kapinoidaan väkivaltaisesti portsareille. Mielenkiintoiseksi tapahtuman tekee lähinnä se, että ihmiset näkevät, että sattuuhan sitä “paremmissakin piireissä”. Myös linnan juhliin päässyt ihminen voi myös siis käyttäytyä kuin idiootti.

Itse kiinnitin kuitenkin ehkä eniten huomiota koko jupakassa Iltalehden nettitelevisioontulleessa pätkässä toimittajan heittoon, kun järjestysmies koitti hätistää tätä. “Hei, lehdistöön ei kosketa,” hän sanoi. Niin selkärankaan asti on länsimaissa mennyt se ajatus, että lehdistö on vain puolueeton tiedon välittäjä, että sitä ei saa häiritä edes hieman tönäisemällä poispäin. Lehdistö on koskematon.

Kuitenkin viime päivinä tämä länsimainen periaate on alkanut rakoilemaan. Wikileaks toimi kuin mikä tahansa media ja paljasti kansalle tietoa, jota se ei aiemmin tiennyt. Siitä seuranneet toimet vaan eivät olleet missään linjassa aiempien lehdistönvapauslinjauksien kanssa. Viestin tuojaa on pääsääntöisesti tähän asti pidetty syyttömänä, mutta nyt viha purkautuu nimenomaan toimittajia kohtaan.

Wikileaksin johtohahmoa jahdataan ympäri maailmaa, sitä vastaan tehdään palvelunestohyökkäyksiä, sen domain-nimi suljetaan, Yhdysvallat painostavat suoraan ja välillisesti muiden valtioiden kautta internetpalveluntarjoajia lopettamaan asiakassuhteensa Wikileaksin kanssa, rahavirtoja Wikileaksille tyrehdytetään, pankkitilejä suljetaan. Kaikkein radikaalimmat ovat jo ehdottaneet, että Wikileaks pitäisi luokitella terroristijärjestöksi ja Julian Assange pitäisi murhauttaa.

Missä kohtaa läntisen maailman johtajat unohtivat, ettei toimittajaan kosketa? Wikileaks on kuitenkin loppupeleissä vain ihan tavallinen media. Vai onko niin, että ollaan avoimia ja puhutaan totta vain silloin, kun itselle sopii? “Sinänsä kannatan avoimuutta, mutta –”, totesiAlexander Stubb. Suomeksi sanottuna: “En kannata avoimuutta.”

Jos päättäjämme eivät osaa arvostaa sananvapautta, on tärkeää, että edes me kansalaiset näytämme, että sananvapaus on meille tärkeä arvo. Wikileaksilta maton alta vetäneitä firmoja ei tule tukea. PayPal ja Mastercard ovat vieneet Wikileaksilta rahoitusmahdollisuudet, joten jokaisen omasta mielestään sananvapautta kannattavan ihmisen on nyt aika vetää Mastercardin luottokorttinsa saksilla poikki ja lopettaa PayPalin käyttäminen.

Amazon vei Wikileaksilta palvelimen alta ilman mitään ennakkovaroitusta, joten joululahjaostoksia ei ainakaan Amazonin verkkokaupasta tule tehdä. Päin vastoin taas Wikileaksille tukensa ilmaisseita yhtiöitä olisi hyvä palkita hienosta valinnasta käyttämällä heidän palveluita. Näitä yhtiöitä tosin ei taida olla kovin montaa.

Nyt olisi hieno PR-tekomahdollisuus jollekin Nokialle tai muulle laittaa muutaman miljoonan euron laite- ja rahalahjoitukset Wikileaksille. Onko maailmassa yrityksiä, joilla on munaa taistella oikeuden puolesta?

Wikileaksia ei saada pois internetistä

Posted on by
Reply

Sananvapautta vastustavat valtiot käyvät Wikileaksin kimppuun kaikin voimin. Esimerkiksi Yhdysvallat on painostanut palveluntarjoajia sulkemaan Wikileaksin pois Internetistä ja Ranskassa selvitetään voidaanko Wikileaks kieltää. Sen domain-nimi peruutettiin ja jo monet palveluntarjoajat ovat napanneet siltä palvelimen pois alta. Wikileaksin ongelmat eivät ole kuitenkaan mitään verrattuna siihen, millaisissa ongelmissa ovat ne ihmiset, jotka todella pelkäävät jonkin tiedon julkituloa ja koittavat kaikin keinoin estää Wikileaksin leviämisen.

Wikileaksista on jo tehty useita kopioita eli peilejä eli mirroreita, ja niiden tekeminen vain jatkuu. On mahdotonta ajatellakaan, että Wikileaks saataisiin jotenkin pois internetistä. Suomesta Wikileaksille löytyy domain-ohjauksia tai mirroreita ainakin wikileaks.fi, wikileaks.piraattipuolue.fi sekä wikileaks.chmod.fi. Maailmanlaajuisesti peilejä on Wikileaksin omassa listassa yli 200.

Vaikka jokainen noista peileistä saataisiin poistettua, jatkuisi tiedostojen leviäminen vertaisverkoissa. Magnet-linkkien avulla ne eivät edes tarvitse tracker-palvelinta, vaan ne leviävät ilman minkäänlaista keskitettyä palvelinta. Magnet-linkkejä voi jakaa vaikka foorumeilla, sähköpostilla, tekstiviesteillä tai ihan paperille kirjoittamalla.

Edes estämällä kaikkea vertaisverkkoliikennettä ei päästäisi pitkälle, kun salaamalla liikenteen siitäkin päästäisiin. Salatun liikenteen estäminen taasen… Jos Wikileaks haluttaisiin pois internetistä se vaatisi totalitaarista valvonta- ja kyttäysmenetelmää nettiin ja internet sellaisena, jona me sen tunnemme, ei enää olisi mahdollinen.

Piraattipuolueet ympäri maailman ovat luvanneet tukensa Wikileaksille ja muille vastaaville whistleblower-sivustoille. Suomen Piraattipuolue on kerennyt mukaan toistaiseksi tarjoamalla yhden domainin lisää. Peilien lakkauttaminen tulisi olemaan todella vaikeaa, koska se saattaisi vaatia Piraattipuolueiden sulkemista verkosta. Demokratian kannalta se olisi vähintään epäilyttävää.

Tekijänoikeuskamppailu internetissä on osoittanut, miten voimattomia valtioiden pakkokeinot internetissä ovat, jos vastassa vain on tarpeeksi suuri määrä ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että valtiot ovat väärässä. Internetin avoimuuden vuoksi vuodot jatkuvat, päätöksiä ei enää voida tehdä suljettujen ovien takana ja tämä pakottaa avoimeen demokratiaan.

Ihan näin vaan pieneksi purtavaksi: jos maailman mahtavin valtio ei saa pidettyä valtiosalaisuuksiaan salassa, niin miten luulette käyvän suomalaisen sormenjälkirekisterin? Entä muiden mahdollisesti tulevaisuudessa käyttöön otettavien neuvostomallisten valvontamenetelmien?

Puurot, vellit ja immateriaalioikeudet

Posted on by
Reply

Vihreät paljasti eilen vaalikampanjansa. Vaaliteemaksi Vihreä liitto on valinnut sanaparin “uusi Suomi”. Uusi Suomi -lehden kustantaja Niklas Herlin veti tästä herneet nenään, ja oli vahvasti sitä mieltä, että vihreiden olisi tarvinnut maksaa rahaa, koska Uusi Suomi Oy omistaa tavaramerkin “Uusi Suomi”. Samalla hän tuli mananneeksi, “että vihreiden äänestäjät voivat äänestää Piraattipuoluetta, jonka mielestä toisten omistamista oikeuksista ei pidä maksaa, jos korvauksesta ei sovita.”

Median olisi tarkoitus suhtautua asioihin objektiivisesti, ja on surullista, että erään maamme suurimman median kustantaja esittää jostain puolueesta noin asenteellisen ja sen lisäksi epätodenmukaisen kommentin. Piraattipuolue ei nimittäin missään nimessä vastusta tavaramerkkejä eikä edes tekijänoikeuksia tai muita immateriaalioikeuksia. On totta, että piraatit haluavat vapauttaa tekijänoikeuksin suojatuin teosten epäkaupallisen kopioinnin ja lyhentää suoja-aikoja sekä heittää patentit romukoppaan, mutta esimerkiksi isyysoikeutta ja tavaramerkkisuojaa puolustamme.

Ymmärrän toki jollain tasolla syyt Herlinin kiukustumisen takaa, vaikka en olekaan hänen kanssaan samaa mieltä. Sen sijaan en ymmärrä, miksi hän teki siitä näin suuren numeron kuitenkaan juuri esittämättä “mä en tykkää” -argumenttia kovempaa syytä sille, ettei Uusi Suomi -sanaparia voisi käyttää. Herlin toki väittää, että vihreät ovat toimineet “kaikkien lakien vastaisesti”, mutta se ei ole todellakaan noin yksioikoista.

On epäselvää onko “Uusi Suomi” nykylain puitteissa edes pätevä tavaramerkki sen heikon erottamiskyvyn vuoksi, koska siihen on valittu kaksi niin tavanomaista sanaa. Nimenä Uusi Suomi on – vaikka se kivalta kuulostaakin – melko kehno. Joku käyttää vastaavassa yhteydessä jotain adjektiivia isänmaamme nimen yhteydessä toistuvasti . Oli vain ajan kysymys, milloin tuo adjektiivi olisi “uusi”. Olisi kiehtovaa nähdä tämän menevän oikeuteen, ja saada tietää mitä tästä tulisi.

Tavaramerkkien tarkoitus ei ole antaa tavaramerkin omistajalle mahdollisuutta rahastaa tavaramerkillään. Niiden tärkein ja ainut mielekäs tehtävä on, että kuluttajat voivat luottaa hyväksi todettuun tuotteeseen, ja tietää, että samalla tavaramerkillä varustettu tuote on samaa alkuperää ja laatua kuin aiempikin tuote. Tavaramerkkisuoja antaa kuluttajalle välineen tietää, että ostettu Rolexin kello on todella Rolexin kello. Kukaan tuskin erehtyy luulemaan Vihreää puoluetta Uusi Suomi -lehden tuotokseksi.

Herlin pohtii, millainen älymölö syntyisi, jos hän laittaisi Uusi Suomi -sivulleen osion nimeltään “Vihreä Lanka”, vaikka kyseessä on aivan eri asia. Myös Vihreä Lanka on media kuten Uusi Suomi, joten tässä tapauksessa Herlin loukkaisi tavaramerkkiä. Sen sijaan lähempänä olisi vertaus, jossa Herlin vaikkapa tekisi elokuvan nimellä “Vihreä Lanka”. Mikään ei estä, joten iske kiinni, Herlin!

Herliniä tuntuu tässä tapauksessa eniten harmittavan se, ettei hän päässyt nyhtämään rahaa vihreiltä, eikä niinkään se, että vihreiden Uusi Suomi -vaaliteemasta olisi jotain haittaa. Oikeastihan vaalikampanja tuo vain lisää tunnettavuutta Uusi Suomi -nimelle ja saattaakin olla, että Vihreiden vaaliteemasta on pelkkää hyötyä Uudelle Suomelle. Mieleen tulee joensuulainen ompelukoneliikkeen omistaja, joka suuttui Hassisen kone -yhtyeen nimivalinnasta, vaikka nimivalinta oli oikea lottovoitto liikkeen tunnettavuuden kannalta.

Asian tiimoilla käydystä uutiskeskustelusta on tullut ilmi, miten vajaa koko kansan ymmärrys immateriaaliasioista on ja miten helposti menee puurot ja vellit sekaisin. Tämä osaltaan selkeyttää syitä nykyisille tekijänoikeuslaeille. Vaikka nämä asiat vaikuttavat jokapäiväiseen elämäämme monesta eri suunnasta, tuntuvat ne olevan erittäin vieraita ihmisille. Meidän piraattien on nyt tämän asian tiimoilta huomattava, että meillä ei ole pelkkä asiamme puolesta argumentointi edessämme, vaan näitä vieraita asioita pitää myös selittää ihmisille.

Herlin väittää Piraattipuolueen haluavan kaiken immateriaalioikeuksien suojaaman materiaalin vapaata käyttöä, vaikka tosiasiassa haluamme puuttua vain tekijänoikeuksien kaupalliseen suoja-aikaan ja epäkaupallisen kopioinnin sallimiseen sekä patentteihin. Hän myös puhuu “nimen varastamisesta”, vaikka nimeähän ei voi omistaa: ainoastaan tavaramerkin voi suojata tietyissä yhteyksissä. Samalla Hesari väittää, että Suomen valtio omistaa Suomen vaakunan tavaramerkkioikeuden. Mitäs minä sanoin niistä puuroista ja velleistä?

Uutiskeskustelua on ollut myös tavallaan surullista seurata. Vihreitä vastustavat kommentoijat ovat lähinnä tarttuneet tilaisuuteen haukkua vihreitä ilman minkäänlaista objektiivista asian tarkastelua. Mielestäni on aina ikävää, kun aina kun “on annettu lupa” haukkua jotain, lähdetään leikkiin mukaan ilman minkään asteista omaa ajattelua. Myönnettäköön, että omassakin korvassa hieman sorahtaa sanaparin “uusi Suomi” käyttäminen, mutta kokisin sen olevan enemmän tavaramerkin haltijan ja lehdelle nimen valinneen tahon virhe kuin vihreiden.

Tänään Suomen 93. itsenäisyyspäivänä kirjoitus on hyvä päättää sanomalla, että Suomen leijonan käyttämistä vihreiden vaalikampanjassa pidän hyvänä ideana. Mielestäni on ikävää, että Suomen leijonan ovat tällä hetkellä omineet skinit, ja pelkkä Suomi-paidan tai Suomen vaakunan pitäminen esillä saa aikaan rasistisen mielleyhtymän. Suomalaisuuden symbolien pitäisi olla koko kansan ylpeyden aihe. Hyvää itsenäisyyspäivää tasaisesti vihreille, skineille, sivarihomoille ja kaikille muillekin maatamme rakastaville!

Kuinka käyttää internettiä (Ohje vuodelta 2025)

Posted on by
Reply

Tervetuloa internettiin!  Seuraamalla alla olevia yksinkertaisia sääntöjä varmistat, että internetelämyksesi on sujuva ja riskitön.

TosiHenkilöllisyys

Ennen sisäänkirjautumista ole hyvä ja varmista, että olet saanut TosiHenkilöllisyys-korttisi paikallisilta viranomaisilta. Kirjautuminen internettiin ilman henkilöllisyytensä tunnistamista on ollut kiellettyä vuoden 2012 anonymiteettikieltolain jälkeen, ja sinun täytyy varmistaa, että liität kaikkiin kommentteihisi, sähköposteihisi, viesteihisi ja muihin vastaaviin oman nimesi. TosiHenkilöllisyyden käyttöönottaminen on helppoa, sillä tietokoneesi (MacOS 15 tai ChromeOS7 ja uudemmat) yhdistää automaattisesti lähettyvillä olevaan korttiisi ja varmistaa sen biometrisen datasi avulla. Älä käytä aurinkolaseja, huntua, piilolinssejä, ja ole hyvä ja aja partasi ennen kuin biometrinen skannaus alkaa. Biometristä skannausta ei suositella pitkän ryyppyillan jälkeen.

Paikkatieto

Internet on jaettu karkeasti 120 maa-alueeseen. Tämä tehty on sitä varten, että sinulle voidaan tarjota sopivaa viihdesisältöä ja jotta et löydä sisältöä, joka voi olla hämmentävää. Paikkatietosi pitäisi määräytyä automaattisesti sisäänkirjautumissijaintisi perusteella – jos se on sama, kuin maa, joka myönsi TosiHenkilöllisyys-korttisi, voit antaa palaa.  Käyttäjät Suomesta voivat nauttia mainioista suomalaisista televisiouusinnoista, kuten Salatut elämät 2020:stä, kun taas muiden maiden asukkailla saattaa olla eri maut ja mieltymykset.

Huomio matkustajille: Ennen kuin suunnittelet matkaa toiseen maahan, varmista, että haet Paikkatieto-viisumia voidaksesi surffata internetkahviloissa kyseisessä maassa. Vaihtoehtoisesti voit hypätä kyberpukuusi ja nauttia toisesta maasta Google Street View 3D Plus Kosketuksen avulla. Google Street View 3D Plus Kosketus näyttää toisesta maasta sinulle vain ne asiat, jotka ovat laillisia sijainnissasi, joten se on mainio, riskitön ja virtaviivainen tapa tutustua muihin kiinnostaviin kulttuureihin.

Oikeaan internettiin kirjautuminen

Sisällöntarjonta riippuu siitä, mihin internettiin olet kirjautunut. Jos olet kirjautunut GoogleAppleAmazon-internettiin, sinulla on valtava digitaalinen kirjasto, monia elokuvia sekä valikoima kotitekoisia websivuja yhden klikkauksen päässä. Jos olet kirjautunut DisneyWarnerBrosViacom-internettiin, saat toisenlaisen digitaalisen kirjaston, valikoiman elokuvia ja hyväksyttyjä kotitekoisia websivuja.

Vaikka emme voi erityisesti suositella yhtä internettiä toisen sijaan, Goo://-internet on erinomainen tutkimusta ja päätöntä viihdettä (kuten puhuvia koiria) varten, kun taas nopeampaa elokuvakokemusta varten dis:// on valintasi. 50 terabitin Tunto3D-elokuvan Wall-E Jr. Palaa puskurointi sulavalla toistolla ja kosketuksella kestää vain 0,1 sekuntia.

Aikuisviihde

Jos TosiHenkilöllisyys-korttisi tunnistaa sinut yli 30-vuotiaaksi (joissain maissa 21), olet lain mukaan sopivassa iässä pääsemään käsiksi aikuisviihteeseen. Aikuisviihde pitää sisällään pornon sekä moderoimattomat foorumikeskustelut kuten myös poliittisen keskustelun, uskonnonvastaiset näkemykset, taiteellisen ilmaisun ja sananvapauden yleensä. Jos olet alle 30-vuotias (joissain maissa 21), voit silti keskustella politiikasta ja uskonnosta perheesi kanssa, ja saat vapaasti toteuttaa itseäsi omassa kodissasi (paikallisia ehtoja ja edellytyksiä noudatetaan).

Internetsurffausluvan hankkiminen

Internetsurffausluvan hankkiminen on tarpeellinen ennakkoehto verkon tekemisessä kaikille turvalliseksi. Ennen kuin hallitukset tekivät ISL:n pakolliseksi, ihmiset olivat eksyksissä verkkosivujen lukemattoman määrän vuoksi, tuplaklikkailivat naiiviisti lyö apinaa voittaaksesi iPadin -mainoksia ja jäivät ponnistusikkunoiden roskapostituksen uhreiksi. Surffausluvan hankkiminen vaatii tyypillisesti vain 2-5 päivää koulutusta paikallisessa surffauskoulussa. Loppukoetta varten on opiskeltava tarkkaan. Siinä kysytään yksinkertaisia kysymyksiä kuten:

  • Mikä on pyramidihuijaus ja toimivatko ne todella?
  • Miten vaihdan kyberhanskani aurinkokennot?
  • Miksi tarkalleen ihmisten ei ole hyvä puhua pahaa hallituksistaan ja suurista yhtiöistä verkossa?
  • Miksi ilman TosiHenkilöllisyys-korttia on laitonta surffata netissä?
  • Minä vuonna Google osti internetin?

Tuotesijoittelu

Kuten saatat tietää, tuotesijoittelu ja maksetut tuotemaininnat videoissa ja teksteissä korvasivat kaikki muut mainonnan muodot. Pidä mielessä – ilman tämänkaltaista tuotesijoittelua internettiä, kuten me sen tunnemme, ei voitaisi kustantaa tai voisi olla olemassa! Kaikki merkittävät sisällöntuottajat hyväksyivät siirtymisen tuotesijoitteluun erillisten mainosmuotojen sijaan vuonna 2014, ja vuodesta 2019 asti kansanedustajat yli 80 maassa ovat myös mukana sisällyttäen poliittisiin puheisinsa kaupallisia viittauksia. Tämän ansiosta maksat pienempiä veroja, joten olemme tilanteessa, jossa kaikki voittavat.

Tekninen ammattikieli

Joskus saatat törmätä internetille ominaisiin lyhenteisiin. Jos et ole tottunut tekniseen kieleen, pidä tämä sanasto mukanasi tai lataa se aivonlaajennusmoduuliisi. Joitain avainsanoja ovat:

  • WWW – Kirjaimellisesti “maailmanlaajuinen verkko” (englanninkielen sanoista World Wide Web), joka on ilmaisu webin alkuajoilta. Se on sittemmin poistunut käytöstä, mutta tietyt vanhemmat kansalaiset yhä käyttävät sitä. Kuten kommunismi, se oli viehättävä mutta täysin epärealistinen idea.
  • Virus – Virus, usein “tietokonevirus” vanhusten keskuudessa, on ohjelma, joka on tarkoitettu kiihdyttämään aivosirusi kautta kaupallisia mielihalujasi. Jos huomaat supermarketissa yllättävän hingun ostaa mielettömiä määriä tiettyä murolaatua, se saattaa johtua “tietokoneviruksesta”. Nämä ohjelmat ovat selvästi laittomia; kaupallisten mielihalujen stimuloiminen vaatii vapaaehtoisen suostumuksen ja alaikäraja on kuusi vuotta.
  • LOL – Tämän lyhenteen merkitys sanasta sanaan on jäänyt historiaan – saatat muistaa, että vuoden 2015 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2015/39/EY, annettu 12 päivänä helmikuuta) sähköisen tietoverkon siistimisestä toimeenpano tuhosi vahingossa melko suuren arkiston materiaalia –, vaikkakin se usein tulkitaan eräänä nauramisen muotona (se on myös korvannut entisen “Terveydeksi!”-lausahduksen jonkun aivastaessa).

Rahan ansaitseminen internetissä

On monia tapoja tienata rahaa internetissä. Käymme läpi nopeasti joitain laillisia tapoja ansaita muutama euro:

  • Jos saat työn aivotyöskentelijänä, vastaat yksinkertaisiin puoliautomatisoituihin kysymyksiin, kuten: “Onko kuvan henkilö mies vai nainen?” kahdeksan tuntia päivässä. Tämänkaltaistiin kysymyksiin vastaaminen helpottaa bitinmurskausyhtiöiden, kuten Googlen, algoritmien tehostamista.
  • Jos olet niin onnekas, että pääset työskentelemään hyvinpalkattuna ideanistuttajana, käyt niissä osissa internettiä, joissa voi lisätä kommentteja tai liittyä keskusteluihin, vaikuttaen muihin mainitsemalla miten loistava jokin tuote, idea tai henkilö on. Suomen valtio yksinään työllistää yli 10 000 ideanistuttajaa, ja EU:n toimielinten ja jäsenmaiden yhteenlaskettu ideanistuttajien määrä on arviolta yli 350 000.
  • Työskentele sisällönuudelleentuottajana. Joka päivä uusia epälokalisoituja artikkeleita, kuvia, uutisia ja käyttäjäkommentteja saapuu internettiin. Ennen kuin ne voidaan onnistuneesti lähettää internetin lokalisoituihin versioihin, ne täytyy uudelleenkirjoittaa vastaamaan paikallisia kulttuuri- ja lakiedellytyksiä. Sisällönuudelleentuottajana on työsi tietää nämä nämä edellytykset ja muuttaa sisältöä sen mukaisesti poistaen häiritsevät osat tai uudelleenmuotoilla ne faktat ja jutut, jotka aiheuttavat kognitiivisia ristiriitoja kuluttajissa.

Kumppanin löytäminen

Oletko sinkku ja etsitkö oikeaa kumppania? Biometriseen dataasi, tuloihisi, sijaintiisi ja surffauslupasi KokonaisAsenne (KA) -tuloksiisi pohjautuen sinulle suositellaan kymmenestä sataan ihmistä alueeltasi. Aluksi heidän kaikkien tapaaminen voi vaikuttaa pitkäveteiseltä tavalta löytää tosirakkaus – kenellä on aikaa tutustua kymmeneen ihmiseen, jos ei voi olla varma, että he todella  ovat herra, neiti tai robotto Oikea? -, mutta pidä mielessäsi, että isoäitisi sukupolvella ei ollut mitään näistä työkaluista saatavilla, ja silti he onnistuivat rakastumaan.

Laittomaan sisältöön törmääminen

Miten turvallinen internet onkaan tänään, voit vielä joskus törmätä sisältöön, jonka arvelet olevan tarpeettoman häiritsevää. Kenties raportti poliittisista ongelmista toisessa maassa shokeeraa sinua, ehkä läpi on vahingossa päässyt hieman alastomuutta, tai kenties olet ladannut kirjan 1990-luvulta ennen kuin sisällönuudelleentuottajalla on ollut mahdollisuutta muuttaa sitä. Pidä huoli, että raportoit nämä sivut paikallisille internetviranomaisille käyttäen käyttöjärjestelmän hätänappia. Internetammattilaiset saattavat ottaa sinuun myöhemmin yhteyttä tarkempia tiedusteluita varten, jos tarpeellista, ja myös tavata sinut kotonasi tarkastellakseen senhetkisen internetsurffauslaitteistosi kokoonpanoa ja yleistä henkistä tasapainoa.

Se on helpompaa kuin miltä vaikuttaa

Vaikka ensiaskeliin verkossa vaaditaan paljon tietoa, emme halua, että pelkäät ensimmäistä astumistasi internettiin. Verkko on rentouttava, virtaviivainen ja harmooninen kokemus. Vuosikymmeniä sitten, kun verkko keksittiin, se oli vapaana kulkevan kaaoksen lepopaikka. Poikkeavien mielipiteiden, runsaiden tekijänoikeusloukkauksien, epälokalisoidun sisällön, anonyymien töhrimiskampanjoiden, ratifioimattomien sovelluksien ja monen muun kotisija oli WWW. Siihen verrattuna olemme erittäin onnellisessa asemassa, kun pääsemme internettiin vuonna 2025 emmekä vuonna 1995. Tervetuloa nettiin ja nauti vierailustasi!

Tämä teksti on “lokalisoitu” versio Philipp Lenssenin teoksesta How to Access the Internet (A Guide from 2025) ja se on julkaistu CC-Nimeä-lisenssillä.