Piraattien eduskuntavaaliehdokas tuomittiin vankeuteen

Posted on by
2

Minut tuomittiin tänään Satakunnan käräjäoikeudessa 179 vuorokautta kestävään ehdottomaan vankeusrangaistukseen asevelvollisuudesta kieltäytymisen vuoksi. Kieltäydyin asepalveluksesta Huovinrinteen varuskunta-alueella 12.7.2010 välittömästi palveluun astuttuani. Kieltäytymisilmoitukseni voi lukea .

Tuomio ei tullut yllätyksenä, kun kansalaistottelemattomuuden merkeissä touhuun lähdinkin. En ajatellut valittaa tuomiosta. Motiiveistani voi lukea tarkemmin täältä, mutta mainittakoon pikaisesti, että pidän nykyistä järjestelmää epätasa-arvoisena, enkä hyväksy orjuuttamisen kaltaista ihmisten työhön pakottamista.

Haluan, että oma poikani saa aikoinaan valita, suorittaako hän asepalveluksen vai ei. Kansalaistottelemattomuudella on varmasti voimakas vaikutus lakien kehitykseen. Mitä useampi kieltäytyy pakotetusta palvelusta, sitä nopeammin nykyisestä järjestelmästä voidaan luopua. Hyvää maata ei sitä paitsi tarvitse pakottaa puolustamaan, kansalaiset puolustavat sellaista mielellään.

Jos minut valitaan eduskuntaan, on vähän epäselvää miten menetellään. Teoriassa on kuulemma mahdollista, että kävisin avovankilasta käsin “päivätöissä” eduskunnassa. Jos avovankilasta käsin työskenteleminen ei onnistu, eikä eduskunta erota minua lusimiseni aikana poissaolojen vuoksi, voin vankeustuomion istuttuani ryhtyä kansanedustajan työhön.

Onhan aina tietenkin mahdollisuus, että rouva presidentti armahtaisi minut, jos äänestäjätkin olisivat sitä mieltä, että minun tulisi mieluummin olla eduskunnassa kuin vankilassa.

Tuomioni ei kuulemma vaikuta ehdokkuuteeni.

Monopolit ovat valtioiden lapsia

Posted on by
Reply

Vasta jokunen aika sitten törmäsin väitteeseen, että monopolit ja oligopolit syntyvät useimmiten tai jopa aina valtioiden vaikutuksesta. Aluksi pidin väitettä aivan järjettömänä, olihan se liki päinvastaista, mitä minulle oltiin aina kerrottu. Ajatuksessa tuntui kuitenkin olevan jotain järkeä, kun aloin miettimään esimerkkejä. En aivan heti saanut mieleen yhtään monopolia, jonka synnyssä valtioilla ei olisi ollut näppinsä pelissä.

Oikeita ”luonnollisia monopoleja”, jotka ovat syntyneet puhtaasti vapailla markkinoilla tuntuu olevan yllättävän vähän, vaikka moni monopoli ja oligopoli vaikuttaa pikaisella vilkaisulla markkinoiden muovaamalta. Valtion monopoleja käsittelen mieluummin erillään ”vapaiden markkinoiden” monopoleista, koska niiden monopoliasema tai sen syyt eivät liene kenellekään yllätys. Nostan esille muutaman esimerkin, joiden olemassaoloa ei välttämättä moni ole tajunnut tai joiden syitä ei välttämättä tule heti ajatelleeksi.

Visan tai Mastercardin asiakkaita tämän kirjoituksen lukijoista on lähes jokainen. Moniko teistä on tajunnut niiden oligopolin? Itse hoksasin niiden markkina-aseman vasta, kun päätin alkaa boikotoimaan molempia yrityksiä. Vaihtoehtoa maksukortiksi ei ole ja joudunkin tyytymään vain rahan nostamiseen Visa Electronilla, jotta voin välttää ainakin maksamasta osaa korttimaksuistani tälle oligopolille. Mastercard ja Visa saavuttivat asemansa EU:n annettua sen niille. Tarkoituksena oli luoda koko Euroopan laajuinen maksukorttijärjestelmä, jonka johdosta samalla kortilla voisi maksaa niin Porissa kuin Ateenassakin. Mitään vaikutusta ei varmasti ollut USA:n lobbauksella, jolla se on koittanut luoda vastaavaa järjestelmää ainakin Venäjälle.

Elektroniikkakauppa on melko harvojen yritysten pyörittämää. Moniko osaa esimerkiksi luetella yli kymmenen matkapuhelinmerkkiä? Olisi melko outoa, jos monien miljardien eurojen arvoinen ala olisi “ihan luonnostaan” noin harvan yrityksen pyörityksessä. Eräänä merkittävänä syynä tähän oligopoliin pitäisin patentteja. Patentithan tunnetusti ovat rajoitetun ajan kestäviä yksinoikeuksia johonkin keksintöön, eli ne toisin sanoen ovat valtion myöntämiä monopoleja. Suuryritykset lisensoivat patenttejaan ristiin, eli käytännössä sopivat, etteivät haasta toisiaan oikeuteen patenttirikkomuksista. Sen sijaan pienyritykset, joilla ei ole valtavia patenttisalkkuja suojanaan, eivät kykene tähän lisensoitiin, koska niillä ei ole näitä valtion myöntämiä patentteja kaupankäyntiin. Tämä tekee uusien yritysten saapumisen markkinoille erittäin vaikeaksi ilman todella suuria sijoituksia.

Lähes koko maailman musiikkiteollisuus on neljän yhtiön hallussa. Miksi? Ne voivat haalia miljoonista erittäin vähän tuottavista jopa sata vuotta vanhoista tuotoksista korvauksia. Pienistä tipoista kasvaa iso joki. Tuon pikkurahoista koostuvan miljardien arvoisen rahavirran avulla ne voivat ylläpitää suuria artisteja ja varmistaa oligopolinsa menestyksen jatkossakin. Jos tekijänoikeus olisi rajattu vaikkapa kymmeneen vuoteen, tulisi tämäkin oligopoli kaatumaan omaan mahdottomuuteensa.

Monopoli voi myös syntyä vapailla markkinoilla uuden markkinan avautuessa, kuten Microsoftin monopoli käyttöjärjestelmien osalta syntyi. Normaalitilanteessa vapaat markkinat kuitenkin purkavat syntyneen monopolin, mutta Microsoftin turvana on – eivät loistavat tuotteet ja mahtava asiakaspalvelu vaan – ohjelmistopatentit ja tekijänoikeudet. Vakiintunut käyttäjäkunta ja ohjelmistojen suora toimimattomuus muiden käyttöjärjestelmien puolella ovat myös osatekijöitä, mutta ne eivät riittäisi pitämään Microsoftin markkina-asemaa kasassa.

Suurena ongelmana pidän sitä, että valtio luo itselleen lainsäädännöllä monopoleja, jotka se myöhemmin rahanpuutteessa myy kokonaisina vapaille markkinoille. Esimerkiksi yksityistetyt katsastusmarkkinat ovat tällä hetkellä käytännössä kahden yrityksen hallussa eikä kilpailua juuri pääse syntymään. Vielä röyhkeämpänä tapauksena yksityistämisen pieleen menemisestä pidän Digitaa, jolla oli jonkin aikaa täysi monopoli ilman mahdollisuuttakaan kilpailuun. Nyttemmin valtio jakoi lahjottua noppaa heittämällä uusia toimilupia radiotaajuuksien käyttämisestä. Valtioiden tulisi yksityistäessä varmistaa, että kilpailua syntyy tarpeeksi ja ettei sen luoma monopoli dominoi markkinoita.

Uskon, että yksityistäminen ja valtion monopolien avaaminen kilpailulle on monessa tapauksessa – vaikkeikaan välttämättä kaikissa tapauksissa – järkevää toimintaa, mutta yksityistäminen ei saa olla koskaan itse tarkoitus. Jos yksityistetään, on se tehtävä siten, että ”vapaat markkinat” eivät lähde käyntiin monopolin alaisena, vaan että alalle saadaan aitoa kilpailua. Minulla on sellainen olo, että 2000-luvulla tehdyt yksityistämiset on tehty ilman minkäänlaista kritiikkiä. Kun yksityistämisestä on jossain joskus saatu hyviä tuloksia, on vain päätetty, että yksityistetään, ajatellen, että avainsanana on yksityistäminen eikä tarvitse turhaan murehtia kuinka yksityistetään.

Valtioiden on monopolien synnyn ehkäisemiseksi jatkossakin estettävä yrityskauppoja, joiden johdosta syntyisi liian valtavia korporaatioita, joiden markkina-asemasta tulisi kilpailua vääristävä. Sen lisäksi pitäisi pyrkiä luopumaan sellaisista valtioiden omista toimista, jotka vääristävät markkinoita. On helpompi ottaa sormi pois liekistä itse kuin pyytää jotain muuta. Valtioiden on toiminnallaan taisteltava monopoleja ja muita markkinavääristymiä vastaan, ei luoda niitä.

Kansalaisten oikeuksilla eduskuntaan

Posted on by
Reply

Hanna Mäntylä kirjoitti US-Puheenvuorossaan valittelunsa siitä, että keskustelu on niin painottunutta sukupuolineutraaliin avioliittolakiin ja harmittelee, että homoavioliiton puolesta puhumalla voi päästä eduskuntaan. Minäkin olen asiasta harmissani, tosin aivan eri syistä kuin Hanna. Minun mielestäni on valitettavaa, että joudutaan puhumaan asiasta, jonka pitäisi olla itsestään selvä.

Homoavioliittojen kieltäminen loukkaa ilman mitään perustetta homojen oikeutta päättää miten he elävät elämänsä. Homoille homoavioliiton kieltäminen on aivan yhtä suuri ongelma kuin heteroille olisi heteroavioliiton kieltäminen. Se, että jokin suuri ongelma ei välttämättä koske koko kansaa, ei tee ongelmasta vähemmän merkittävää yksilön kannalta.

Joku voi sanoa, että onhan homoilla rekisteröity parisuhde. Lajittelu eri ryhmiin niiden jäsenien perusteella kuitenkin eriarvoistaa ihmisiä, etenkin kun niihin ei sisälly samat oikeudet. Tilannetta voi minun mielestäni huoletta verrata tilanteeseen, jossa yhdysvaltalaiset mustat määrättiin matkustamaan bussien takapenkeillä. ”Saavathan ne silti bussilla matkustaa,” voisi samalla logiikalla sanoa.

Myös polygamia, eli useamman ihmisen välinen avioliitto tulisi sallia. Jälleen kerran: moniavioliitosta ei ole haittaa muille ihmisille, mutta sen salliminen helpottaisi monien ihmisten kanssa suhteessa elävien ihmisten elämää. Suosittelen lukemaan Ylioppilaslehdessä syyskuussa olleen artikkelin nimeltään ”Tahdon naida monta”.

Homojen adoption kieltäminen loukkaa jokaista lastenkodissa olevaa lasta, joka voisi päästä elämään elämänsä rakastavassa perheessä. Lainsäädännön takia kuolleen yksinhuoltajaäidin lapsi ei pääsisi setänsä luokse asumaan, jos setä sattuisi olemaan ainut sukulainen ja homppeli, vaan joutuisi laitokseen. Kyse ei niinkään ole homojen oikeudesta adoptoida, vaan lapsien oikeudesta vanhempiin.

Vastikään uutisoitiin, että kotimaisten adoptioiden määrä romahti. Rohkenen epäillä, että adoptiota tarvitsevien lasten määrä ei ole pudonnut mihinkään. Homoparit ottaisivat mielellään lapsia huostaansa.

Se, että jokin ongelma ei kosketa kuin muutamaa, ei tarkoita, etteikö se silti voisi olla erittäin suuri ja perustavanlaatuinen ongelma. Aina, kun yhteiskunta rajoittaa kansalaistensa vapauksia ilman järkeenkäypiä perusteita, on kyse erittäin vakavasta ongelmasta. Positiiviset vapaudet ovat melko toisarvoisia negatiivisiin vapauksiin nähden, vaikka esimerkiksi ilmainen koulutus, terveydenhuolto ja sosiaaliturva ovat nekin äärettömän tärkeitä.

En ole pyrkimässä eduskuntaan puhumalla homoavioliitosta. Pyrin eduskuntaan puhumalla jokaisen yksilön oikeuksien puolesta ja taistelemalla myös sinun vapauksiesi eteen.

Perustulo ratkaisee kaikki ongelmat

Posted on by
6

Keskustelimme tuttuun tapaan kaikenlaisista poliittisista aiheista tiistaina Piraattinuorten tapaamisessa Turussa kortteliravintola Kertussa – kokoonnumme joka tiistai alkaen kello 17, tervetuloa! Juttelimme monista yhteiskunnan ongelmakohdista, ja muutamassa kohdassa erääksi ratkaisuksi ongelmaan esitettiin perustulo. Olen jo aiemminkin hieman naureskellut sille, että perustulo tuntuu olevan ratkaisu “kaikkiin ongelmiin”.

Vihreät ehdottivat muutama vuosi takaperin, että Suomessa otettaisiin käyttöön perustulo. Ehdotuksen mukaan jokaiselle suomalaiselle kuuluisi kuukausittain 440 euron summa rahaa perustoimeentuloa varten. Vihreiden mallia voidaan käyttää jonkinmoisena pohjana, kun lopullista mallia Suomeen lähdettäisiin työstämään. Myös kansalaispalkkana ja negatiivisena tuloverona tunnettu perustulo korvaisi suurimman osan nykyisistä tulonsiirroista.

Vihreiden perustulomalliin sisältyy mahdollisuus tarveharkintaiseen asumislisään, mutta itse kokisin järkevämmäksi, että tuo huomioitaisiin jo perustulon suuruudessa. Mitä järkeä olisi luopua byrokratiahelvetistä vain osittain, kun siitä on mahdollisuus luopua lähes kokonaan? Perustulon lisäksi ei muuta sosiaaliturvaa tarvittaisi kuin poikkeustapauksissa.

Kaikki eivät vissiin vielä ole hahmottaneet perustulon mahdollisuuksia, joten käsittelen tässä nyt äkkiseltään mieleen tulleet hyvät asiat, jotka tulisivat perustulon myötä.

  • Ei tarvitse käydä jumalatonta paperisotaa saadakseen perustoimeentulon. Jokaisen pennin käyttämisen tilittäminen ja oman köyhyyden selitteleminen sossun tädille tuskin on myöskään kovin paljoa ihmisarvoa ylentävää. Itselläni sossusta tai työkkäristä ei onneksi ole kokemuksia, mutta en usko sen olevan kovin mukavaa puuhaa selittämässä mihin on jokaisen penninsä laittanut. Paperisodan käymisen sijaan voisi keskittyä töiden hakemiseen.
  • Kannustinloukut poistuvat. Nyt sosiaalietuuksilla elävän ei kannata ottaa lyhyttä työtä vastaan, koska näin tehdessään hän menettää tukensa. Perustulon ollessa käytössä kaikki työ kannattaa tehdä, koska kaikki työ, jonka kansalainen tekee, palvelee hänen omaa etuaan. Lyhyiden keikkatöiden vastaanottaminen on todella paljon helpompaa, ja keikkatöillä itsensä elättävän elämä helpottuu suunnattomasti.
  • Syrjäytyminen vähenee. Kun ihmiset eivät jää kannustinloukkuihin kotiin makaamaan, vaan ottavat työtä vastaan voidakseen parantaa elämänlaatuaan, he eivät syrjäydy.
  • Sosiaaliturvajärjestelmä yksinkertaistuu. Ammattipummit tietävät jo nykyisen järjestelmän kaikki kolot ja loukut, ja osaavat hyödyntää järjestelmää – lain mukaan ja sitä kiertäen – oman etunsa maksimointiin. Tavallinen sosiaaliturvaa tarvitseva ihminen taasen on usein aivan avuttomana tukiviidakon edessä jäätyään esimerkiksi työttömäksi.
  • Ihminen saa valita mitä työtä haluaa tehdä ja mitä työtä ei. Alun perin vastineessaan Panu Horsmalahdelle vihreiden Mari Saario pohti sarkastisesti, “[v]oisiko työvoimaviranomainen pakottaa työttömän ottamaan [prostituoidun] homman vastaan karenssin uhalla”. Huoraksi, alastonmalliksi tai pornonäyttelijäksi pakottaminen on epäeettistä. Kuitenkin tietyllä tasolla aivan yhtä väärin on esimerkiksi siivoojaksi tai puhelinmyyjäksi pakottaminen. Vaikka kenties he ovatkin vähemmistö, on kuitenkin ihmisiä, jotka mieluummin nussivat filmillä kuin istuvat Siwan kassalla
  • Edelliseen vahvasti liittyen: työntekijäosapuolen neuvottelumahdollisuudet työehdoista paranevat. Suomessa ei aivan sentään uhkaa nälkäkuolema, vaikka ei työtä vastaan ottaisikaan, mutta karenssit ja muut ikävyydet eivät ole nekään kovin houkuttelevia. Työ on siis pakko ottaa vastaan. Jos perustulo olisi käytössä, voisi työntekijä haistattaa paskat sellaiselle palkalle, jota vastaan ei ole valmis työskentelemään. Ihmisellä olisi valinnanvapaus.
  • Yksittäisellä työntekijällä on paremmat mahdollisuudet neuvotella itselleen palkankorotusta ja uhata työnsä jättämisellä. Tällä hetkellä hyvilläkin työntekijöillä voi olla ongelmana lähteä vaatimaan palkankorotusta, koska he pelkäävät työnsä menettämistä. Perustulo tuo kuitenkin jonkinmoisen turvan, jolloin työnsä menettäminen ei johtaisi ainakaan nälkäkuolemaan.
  • Minimipalkkalainsäädännöstä voidaan luopua. Kun ihmisillä on perustulo turvaamassa selustansa, voivat he neuvotella vapaammin työpanoksensa hinnan. Tällöin erillisiä minimipalkkalakeja ei tarvita määräämään mikä on sopiva hinta työlle. Toisaalta taas maahanmuuttajien työllistymisongelmat ratkeavat, kun heitä voidaan palkata hieman pienemmällä palkalla tekemään työtä. Suomessahan ei ole työvoimapulaa, Suomessa on halpatyövoimapula, ja sen maahanmuuttajat voivat ratkaista.
  • Sosiaaliturva koskee myös yrittäjiä. Etenkin pienyrittäjillä voi olla aika pahasti tuli perseen alla, jos he esimerkiksi sairastuvat, eivätkä pysty tekemään töitä. Perustulon turvin yrittäjän olo ei olisi niin turvaton, ja yrittäjän ei tarvitsisi raataa kipeänä työssään, vaan voisi pitää sairasvapaata, jos se on tarpeellista.
  • Pienyrittäminen yleistyy. Kun yrittämiseen ei liity niin paljoa riskejä, voivat kansalaiset laittaa yrityksiä pystyyn. Toisaalta taas yritysten voittomarginaalien ei tarvitse olla niin suuria, koska yrittäjän toimeentulosta vastaa osittain jo perustulo.
  • Kolmas sektori vahvistuu. Kun pienituloisilla ihmisillä ei ole niin valtavaa tarvetta tehdä töitä, voivat he tehdä vähemmän töitä ja puuhailla esimerkiksi kolmannen sektorin parissa.
  • Yhteiskunnallinen kontrolli vähenee. Valtiolla ei ole niin tiukkaa otetta kansalaisista eikä se voi määräillä kansalaisia nykyiseen malliin lähtemään esimerkiksi kouluttamaan itseään ammattiin, joka ei kiinnosta, tai ottamaan vastaan jotain paskaduunia sadan kilometrin päästä kotoa. Pallo heitetään kansalaiselle.
  • Tasa-arvo lisääntyy. Jokaiselle kansalaiselle maksetaan saman verran rahaa, mutta päätösvalta sen käyttämisestä jää heille. Yhteiskunta ei maksa kalliiseen vuokra-asuntoon muuttaneelle sen enempää kuin itselleen halvimman luukun etsineelle.

Tässä valossa en oikeastaan keksi yhtä ainutta järkevää syytä, jonka varjolla joku vastustaisi perustuloa. Joku saattaa vastustaa perustuloa tunneperustein, koska se saattaa haista vähän sosialismilta ensisilmäyksellä, mutta perehdyttyään asiaan varmasti huomaa perustulon olevan ihan fiksu juttu. Vasemmistolaiset, jotka vastustavat perustuloa, vastustavat sitä sen vuoksi, että perustulo veisi työmarkkinajärjestöiltä käytännössä kaiken vallan.

USA hatar Piratpartiet

Posted on by
Reply

Yhdysvaltain suurlähetystöä Ruotsissa varoitettiin Ruotsin Piraattipuolueen menestyksestä europarlamenttivaaleissa vuonna 2009. Asia käy ilmi Wikileaksin vuotamista sähkeistä. Piraattipuolue sai Ruotsista kaksi edustajaa europarlamenttiin. Muista maista eivät Piraattipuolueet tuolloin ehtineet vaaleihin mukaan.

USA ei tykkää avoimesta päätöksenteosta ja epäkaupallista kopiointiakin vastaan niillä taitaa jotain olla hampaankolossa, joten on ihan ymmärrettävää, ettei Piraattipuolue ei ole heidän suosikkilistallaan. Tällainen jonkin poliittisen suuntauksen nousemisen pelkääminen ja siitä varoittelu on kuitenkin vähintäänkin huolestuttavaa.

Yhdysvallat pelästyi eurovaalien tuloksia, ja huomasi, että parlamenttivaalit olivat tulossa Ruotsissa. USA ainakin jatkoi jo aiemmin todella härskiä junailuaan The Piratebay -oikeuskäsittelyn kanssa ja sai siirrettyä sen vaalien jälkeiselle ajalle. Piraattipuolueen kannatus putosi vuodessa kymmenesosaan eikä saanut Ruotsin parlamenttiin edustajia vaalikynnyksen vuoksi.

Tässä valossa ei voi olla kuin kysymättä, oliko Amerikan Yhdysvalloilla jotain tekemistä Ruotsin parlamenttivaalien lopputuloksen kanssa. Median manipuloiminen on esimerkiksi mahdollista. Ruotsin mediassahan maahanmuuttokeskustelu sai tavattoman paljon huomiota vaalien alla. Vaalivilppiä tuskin kannattaa lähteä epäilemään suuremmassa mittakaavassa, vaikka sitä yksittäisillä äänestyspisteillä vaalilippujen piilottelun muodossa sattuikin.

Vaikka vastaavaa on sattunut niin kauan kuin valtioita on ollut olemassa, on silti ikävää, että tietyt valtiot vaikuttavat toisten valtioiden demokraattiseen päätöksentekoon tällä tavoin. Uskoisin ja toivoisin, että esimerkiksi Wikileaksin johdosta Piraattipuolue ja Piraattipuolueen agenda tulevat olemaan Suomen eduskuntavaalien alla hyvin vahvasti esillä, ja Piraattipuolueen painaminen uutiskynnyksen alle tulisi olemaan melko vaikeaa. Vasta eilen Piraattipuolueen tiedottaja Janne Paalijärvi oli Nelosen uutisissa antamassa kommenttiaWikileaksista.

On tärkeää, että me suomalaiset pidämme tärkeät asiat esillä ja käymme niistä keskustelua. Keskustelua ei myöskään ole hyvä keskittää vain muutamaan aiheeseen ja unohtaa muita aiheita. Vain avoin ja aktiivinen keskustelu mahdollistaa demokratian toteutumisen ja sen, että ihmiset tekevät päätöksensä pohjautuen omiin päätöksiinsä, eivätkä äänestä ainoastaan median aktiivisesti esille nostamien aiheiden perusteella.

“Hei, lehdistöön ei kosketa”

Posted on by
Reply

Eilen oli itsenäisyyspäivä ja, kuten tavallista, myös linnan juhlat, jos joku ei tiennyt. En hirveän kiinnostunut yleensä ole koko showsta ollut, mutta nyt siellä sentään tapahtui jotainkättelemistä mielenkiintoisempaa – tai tarkemmin ottaen juhlien jatkoilla ravintola Teatterissa tapahtui.

Käymäläseura Huussi ry:n edustajana juhlimassa olleen Sari Huuhtasen ulkomaalaisperäinen avekki kimpaantui, kun tätä kutsuttiin neekeriksi. Tämän johdosta hän käyttäytyi niin aggressiivisesti, että järjestysmiehet päättivät poistaa hänet anniskelutiloista. Myöhemmin hän löi vielä päänsä oven ikkunaan ja koitti väittää, että rasistiset järjestysmiehet löivät hänen naamansa ikkunaan.

Tilanne ei sinänsä poikkea kovin paljoa siitä, mitä tapahtuu aivan varmasti vähintään kerran viikossa jokaisessa hiemankin isommassa kylässä. Joku poistetaan ravitsemusliikkeestä omasta mielestään ilman perusteita, ja tästä sitten kapinoidaan väkivaltaisesti portsareille. Mielenkiintoiseksi tapahtuman tekee lähinnä se, että ihmiset näkevät, että sattuuhan sitä “paremmissakin piireissä”. Myös linnan juhliin päässyt ihminen voi myös siis käyttäytyä kuin idiootti.

Itse kiinnitin kuitenkin ehkä eniten huomiota koko jupakassa Iltalehden nettitelevisioontulleessa pätkässä toimittajan heittoon, kun järjestysmies koitti hätistää tätä. “Hei, lehdistöön ei kosketa,” hän sanoi. Niin selkärankaan asti on länsimaissa mennyt se ajatus, että lehdistö on vain puolueeton tiedon välittäjä, että sitä ei saa häiritä edes hieman tönäisemällä poispäin. Lehdistö on koskematon.

Kuitenkin viime päivinä tämä länsimainen periaate on alkanut rakoilemaan. Wikileaks toimi kuin mikä tahansa media ja paljasti kansalle tietoa, jota se ei aiemmin tiennyt. Siitä seuranneet toimet vaan eivät olleet missään linjassa aiempien lehdistönvapauslinjauksien kanssa. Viestin tuojaa on pääsääntöisesti tähän asti pidetty syyttömänä, mutta nyt viha purkautuu nimenomaan toimittajia kohtaan.

Wikileaksin johtohahmoa jahdataan ympäri maailmaa, sitä vastaan tehdään palvelunestohyökkäyksiä, sen domain-nimi suljetaan, Yhdysvallat painostavat suoraan ja välillisesti muiden valtioiden kautta internetpalveluntarjoajia lopettamaan asiakassuhteensa Wikileaksin kanssa, rahavirtoja Wikileaksille tyrehdytetään, pankkitilejä suljetaan. Kaikkein radikaalimmat ovat jo ehdottaneet, että Wikileaks pitäisi luokitella terroristijärjestöksi ja Julian Assange pitäisi murhauttaa.

Missä kohtaa läntisen maailman johtajat unohtivat, ettei toimittajaan kosketa? Wikileaks on kuitenkin loppupeleissä vain ihan tavallinen media. Vai onko niin, että ollaan avoimia ja puhutaan totta vain silloin, kun itselle sopii? “Sinänsä kannatan avoimuutta, mutta –”, totesiAlexander Stubb. Suomeksi sanottuna: “En kannata avoimuutta.”

Jos päättäjämme eivät osaa arvostaa sananvapautta, on tärkeää, että edes me kansalaiset näytämme, että sananvapaus on meille tärkeä arvo. Wikileaksilta maton alta vetäneitä firmoja ei tule tukea. PayPal ja Mastercard ovat vieneet Wikileaksilta rahoitusmahdollisuudet, joten jokaisen omasta mielestään sananvapautta kannattavan ihmisen on nyt aika vetää Mastercardin luottokorttinsa saksilla poikki ja lopettaa PayPalin käyttäminen.

Amazon vei Wikileaksilta palvelimen alta ilman mitään ennakkovaroitusta, joten joululahjaostoksia ei ainakaan Amazonin verkkokaupasta tule tehdä. Päin vastoin taas Wikileaksille tukensa ilmaisseita yhtiöitä olisi hyvä palkita hienosta valinnasta käyttämällä heidän palveluita. Näitä yhtiöitä tosin ei taida olla kovin montaa.

Nyt olisi hieno PR-tekomahdollisuus jollekin Nokialle tai muulle laittaa muutaman miljoonan euron laite- ja rahalahjoitukset Wikileaksille. Onko maailmassa yrityksiä, joilla on munaa taistella oikeuden puolesta?

Wikileaksia ei saada pois internetistä

Posted on by
Reply

Sananvapautta vastustavat valtiot käyvät Wikileaksin kimppuun kaikin voimin. Esimerkiksi Yhdysvallat on painostanut palveluntarjoajia sulkemaan Wikileaksin pois Internetistä ja Ranskassa selvitetään voidaanko Wikileaks kieltää. Sen domain-nimi peruutettiin ja jo monet palveluntarjoajat ovat napanneet siltä palvelimen pois alta. Wikileaksin ongelmat eivät ole kuitenkaan mitään verrattuna siihen, millaisissa ongelmissa ovat ne ihmiset, jotka todella pelkäävät jonkin tiedon julkituloa ja koittavat kaikin keinoin estää Wikileaksin leviämisen.

Wikileaksista on jo tehty useita kopioita eli peilejä eli mirroreita, ja niiden tekeminen vain jatkuu. On mahdotonta ajatellakaan, että Wikileaks saataisiin jotenkin pois internetistä. Suomesta Wikileaksille löytyy domain-ohjauksia tai mirroreita ainakin wikileaks.fi, wikileaks.piraattipuolue.fi sekä wikileaks.chmod.fi. Maailmanlaajuisesti peilejä on Wikileaksin omassa listassa yli 200.

Vaikka jokainen noista peileistä saataisiin poistettua, jatkuisi tiedostojen leviäminen vertaisverkoissa. Magnet-linkkien avulla ne eivät edes tarvitse tracker-palvelinta, vaan ne leviävät ilman minkäänlaista keskitettyä palvelinta. Magnet-linkkejä voi jakaa vaikka foorumeilla, sähköpostilla, tekstiviesteillä tai ihan paperille kirjoittamalla.

Edes estämällä kaikkea vertaisverkkoliikennettä ei päästäisi pitkälle, kun salaamalla liikenteen siitäkin päästäisiin. Salatun liikenteen estäminen taasen… Jos Wikileaks haluttaisiin pois internetistä se vaatisi totalitaarista valvonta- ja kyttäysmenetelmää nettiin ja internet sellaisena, jona me sen tunnemme, ei enää olisi mahdollinen.

Piraattipuolueet ympäri maailman ovat luvanneet tukensa Wikileaksille ja muille vastaaville whistleblower-sivustoille. Suomen Piraattipuolue on kerennyt mukaan toistaiseksi tarjoamalla yhden domainin lisää. Peilien lakkauttaminen tulisi olemaan todella vaikeaa, koska se saattaisi vaatia Piraattipuolueiden sulkemista verkosta. Demokratian kannalta se olisi vähintään epäilyttävää.

Tekijänoikeuskamppailu internetissä on osoittanut, miten voimattomia valtioiden pakkokeinot internetissä ovat, jos vastassa vain on tarpeeksi suuri määrä ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että valtiot ovat väärässä. Internetin avoimuuden vuoksi vuodot jatkuvat, päätöksiä ei enää voida tehdä suljettujen ovien takana ja tämä pakottaa avoimeen demokratiaan.

Ihan näin vaan pieneksi purtavaksi: jos maailman mahtavin valtio ei saa pidettyä valtiosalaisuuksiaan salassa, niin miten luulette käyvän suomalaisen sormenjälkirekisterin? Entä muiden mahdollisesti tulevaisuudessa käyttöön otettavien neuvostomallisten valvontamenetelmien?

Puurot, vellit ja immateriaalioikeudet

Posted on by
Reply

Vihreät paljasti eilen vaalikampanjansa. Vaaliteemaksi Vihreä liitto on valinnut sanaparin “uusi Suomi”. Uusi Suomi -lehden kustantaja Niklas Herlin veti tästä herneet nenään, ja oli vahvasti sitä mieltä, että vihreiden olisi tarvinnut maksaa rahaa, koska Uusi Suomi Oy omistaa tavaramerkin “Uusi Suomi”. Samalla hän tuli mananneeksi, “että vihreiden äänestäjät voivat äänestää Piraattipuoluetta, jonka mielestä toisten omistamista oikeuksista ei pidä maksaa, jos korvauksesta ei sovita.”

Median olisi tarkoitus suhtautua asioihin objektiivisesti, ja on surullista, että erään maamme suurimman median kustantaja esittää jostain puolueesta noin asenteellisen ja sen lisäksi epätodenmukaisen kommentin. Piraattipuolue ei nimittäin missään nimessä vastusta tavaramerkkejä eikä edes tekijänoikeuksia tai muita immateriaalioikeuksia. On totta, että piraatit haluavat vapauttaa tekijänoikeuksin suojatuin teosten epäkaupallisen kopioinnin ja lyhentää suoja-aikoja sekä heittää patentit romukoppaan, mutta esimerkiksi isyysoikeutta ja tavaramerkkisuojaa puolustamme.

Ymmärrän toki jollain tasolla syyt Herlinin kiukustumisen takaa, vaikka en olekaan hänen kanssaan samaa mieltä. Sen sijaan en ymmärrä, miksi hän teki siitä näin suuren numeron kuitenkaan juuri esittämättä “mä en tykkää” -argumenttia kovempaa syytä sille, ettei Uusi Suomi -sanaparia voisi käyttää. Herlin toki väittää, että vihreät ovat toimineet “kaikkien lakien vastaisesti”, mutta se ei ole todellakaan noin yksioikoista.

On epäselvää onko “Uusi Suomi” nykylain puitteissa edes pätevä tavaramerkki sen heikon erottamiskyvyn vuoksi, koska siihen on valittu kaksi niin tavanomaista sanaa. Nimenä Uusi Suomi on – vaikka se kivalta kuulostaakin – melko kehno. Joku käyttää vastaavassa yhteydessä jotain adjektiivia isänmaamme nimen yhteydessä toistuvasti . Oli vain ajan kysymys, milloin tuo adjektiivi olisi “uusi”. Olisi kiehtovaa nähdä tämän menevän oikeuteen, ja saada tietää mitä tästä tulisi.

Tavaramerkkien tarkoitus ei ole antaa tavaramerkin omistajalle mahdollisuutta rahastaa tavaramerkillään. Niiden tärkein ja ainut mielekäs tehtävä on, että kuluttajat voivat luottaa hyväksi todettuun tuotteeseen, ja tietää, että samalla tavaramerkillä varustettu tuote on samaa alkuperää ja laatua kuin aiempikin tuote. Tavaramerkkisuoja antaa kuluttajalle välineen tietää, että ostettu Rolexin kello on todella Rolexin kello. Kukaan tuskin erehtyy luulemaan Vihreää puoluetta Uusi Suomi -lehden tuotokseksi.

Herlin pohtii, millainen älymölö syntyisi, jos hän laittaisi Uusi Suomi -sivulleen osion nimeltään “Vihreä Lanka”, vaikka kyseessä on aivan eri asia. Myös Vihreä Lanka on media kuten Uusi Suomi, joten tässä tapauksessa Herlin loukkaisi tavaramerkkiä. Sen sijaan lähempänä olisi vertaus, jossa Herlin vaikkapa tekisi elokuvan nimellä “Vihreä Lanka”. Mikään ei estä, joten iske kiinni, Herlin!

Herliniä tuntuu tässä tapauksessa eniten harmittavan se, ettei hän päässyt nyhtämään rahaa vihreiltä, eikä niinkään se, että vihreiden Uusi Suomi -vaaliteemasta olisi jotain haittaa. Oikeastihan vaalikampanja tuo vain lisää tunnettavuutta Uusi Suomi -nimelle ja saattaakin olla, että Vihreiden vaaliteemasta on pelkkää hyötyä Uudelle Suomelle. Mieleen tulee joensuulainen ompelukoneliikkeen omistaja, joka suuttui Hassisen kone -yhtyeen nimivalinnasta, vaikka nimivalinta oli oikea lottovoitto liikkeen tunnettavuuden kannalta.

Asian tiimoilla käydystä uutiskeskustelusta on tullut ilmi, miten vajaa koko kansan ymmärrys immateriaaliasioista on ja miten helposti menee puurot ja vellit sekaisin. Tämä osaltaan selkeyttää syitä nykyisille tekijänoikeuslaeille. Vaikka nämä asiat vaikuttavat jokapäiväiseen elämäämme monesta eri suunnasta, tuntuvat ne olevan erittäin vieraita ihmisille. Meidän piraattien on nyt tämän asian tiimoilta huomattava, että meillä ei ole pelkkä asiamme puolesta argumentointi edessämme, vaan näitä vieraita asioita pitää myös selittää ihmisille.

Herlin väittää Piraattipuolueen haluavan kaiken immateriaalioikeuksien suojaaman materiaalin vapaata käyttöä, vaikka tosiasiassa haluamme puuttua vain tekijänoikeuksien kaupalliseen suoja-aikaan ja epäkaupallisen kopioinnin sallimiseen sekä patentteihin. Hän myös puhuu “nimen varastamisesta”, vaikka nimeähän ei voi omistaa: ainoastaan tavaramerkin voi suojata tietyissä yhteyksissä. Samalla Hesari väittää, että Suomen valtio omistaa Suomen vaakunan tavaramerkkioikeuden. Mitäs minä sanoin niistä puuroista ja velleistä?

Uutiskeskustelua on ollut myös tavallaan surullista seurata. Vihreitä vastustavat kommentoijat ovat lähinnä tarttuneet tilaisuuteen haukkua vihreitä ilman minkäänlaista objektiivista asian tarkastelua. Mielestäni on aina ikävää, kun aina kun “on annettu lupa” haukkua jotain, lähdetään leikkiin mukaan ilman minkään asteista omaa ajattelua. Myönnettäköön, että omassakin korvassa hieman sorahtaa sanaparin “uusi Suomi” käyttäminen, mutta kokisin sen olevan enemmän tavaramerkin haltijan ja lehdelle nimen valinneen tahon virhe kuin vihreiden.

Tänään Suomen 93. itsenäisyyspäivänä kirjoitus on hyvä päättää sanomalla, että Suomen leijonan käyttämistä vihreiden vaalikampanjassa pidän hyvänä ideana. Mielestäni on ikävää, että Suomen leijonan ovat tällä hetkellä omineet skinit, ja pelkkä Suomi-paidan tai Suomen vaakunan pitäminen esillä saa aikaan rasistisen mielleyhtymän. Suomalaisuuden symbolien pitäisi olla koko kansan ylpeyden aihe. Hyvää itsenäisyyspäivää tasaisesti vihreille, skineille, sivarihomoille ja kaikille muillekin maatamme rakastaville!

Kaikki huumeet on laillistettava

Posted on by
Reply

Alkoholia on koitettu kieltää ympäri maailman, mutta aina siinä on epäonnistuttu. Kieltämällä ei olla juurikaan saatu vähennettyä alkoholin käyttöä, mutta sen sijaan on menetetty mittavat verotulot, annettu järjestäytyneelle rikollisuudelle helppo tulonlähde ja pilattu niiden muutaman epäonnisen elämä, jotka ovat sattuneet jäämään kiinni. Alkoholin kieltolaki ei saisi enää nykypäivänä kannatusta, mutta huumeiden kieltolait jostain syystä sinnittelevät lainsäädännössämme.

Reijo Tossavainen kirjoitti kieltolakimyönteisen kirjoituksensa otsikolla “Huumeiden vaaroja ei ole syytä vähätellä”. Olen otsikon kanssa aivan samaa mieltä, mutta mielestäni Tossavainen erehtyy pahemman kerran. Huumeiden haittojahan ei ole kukaan vähätellyt, vaikka joillekin tuli yllätyksenä, että ne Suomeenkin levisivät. Huumeet eivät Suomessa tuota kovinkaan suuria ongelmia, ja niistäkin ongelmista, jotka ne aiheuttavat, johtuu melko suuri osa niiden laittomuudesta.

Tossavainen kirjoitti puheenvuorossaan: “Eräillä tahoilla on jopa vaadittu eräiden huumeiden vapauttamista. Mielestäni sellainen toiminta on järkyttävää ja edesvastuutonta.” Vaikuttaa siis siltä, ettei Tossavainen ole perehtynyt vapauttamispuheiden taustalla olleisiin argumentteihin, vaan on kirjoittanut tekstinsä aiempien mielikuviensa ja käsitystensä varassa.

Tossavaisen asenne on helppo ymmärtää, koska olin itse aivan samaa mieltä vielä jokunen aika sitten, olihan minulle koko lyhyen ikäni ajan kerrottu huumeiden pahuudesta, ja siitä, että niiden vain on oltava laittomia. Noin vuosi sitten käänsin tässä asiassa pääni. “Päämäärä”, huumeiden haittojen minimoiminen, ei muuttunut tippaakaan, mutta tapa, jolla se mielestäni tulisi saavuttaa, muuttui radikaalisti.

Tossavainen väittää, että huumeidenkieltolain rikosoikeudellisten seuraamusten kiristäminen vähentäisi huumeidenkäytön määrää ja huumeista aiheutuvia ongelmia. Tämä ajatus kenties lähtee liikkeelle siitä, että ihmiset noudattaisivat lakia. Tutkimustulokset ympäri maailman kuitenkin väittävät, että asia on nimenomaan aivan päinvastoin.

Esimerkiksi Portugalissa otettiin 2000-luvun alussa käyttöön erittäin vapaat huumelait. Kaikkia huumeita voi hallussapitää ja käyttää ilman rikosoikeudellisia seuraamuksia. Käyttäjät ohjataan vankilan sijaan hoitoon, jokseenkin hoitokin on vapaaehtoinen. Huumekuolemat tippuivat neljänneksellä ja HIV-tartunnoista katosi viisi seitsemästä. Portugalin huumeidenkäyttöluvut ovat Euroopan matalimpia.

Sen sijaan USA:ssa on maailman vahvimmasta päästä olevat huumelait. USA:n huumetilanteen kaikki tietävätkin: huumeiden vastaiseen sotaan käytetään todella paljon poliisien resursseja ja rahaa. Silti USA:n kansalaisista suurempi osa käyttää kannabista kuin esimerkiksi hollantilaisista eikä huumeiden käyttäminen muutoinkaan ole mitenkään tavatonta. Huumeiden ympärillä pyörii todella paljon rikollisuutta. Meksikossa huumelakien tiukentaminen toi maahan väkivaltaiset huumesodat, kun huumejengit ottivat aseet mukaan toimintaan. Vuoden 2006 jälkeen niissä on kuollut jo 30 000 ihmistä.

Kaikkein eniten huumeiden laillistamista vastustavat tietenkin niillä suuria määriä rahaa tekevät rikolliset. Sen sijaan, että rikolliset myyvät huumeita, voisi valtio sallia niiden myynnin ja verottaa niitä. Huumausaineiden aiheuttamiin ongelmiin saataisiin kerättyä rahaa huumeidenkäyttäjiltä itseltään ja samalla poliisityöskentelyä tehostettaisiin, kun poliisit voisivat keskittää voimavarojaan johonkin muuhun kuin viattomien narkkareiden metsästämiseen.

Kun huumesota keskittyy yksittäisiin narkkareihin, he syrjäytyvät yhteiskunnasta. Aiempi huumemerkintä estää erittäin tehokkaasti työnsaantia, mikä entisestään syrjäyttää yhteiskunnasta eikä elämään jää juuri muuta sisältöä kuin ne jo tutuksi tulleet huumeet. Vieroitushoitoon ei viitsitä hakeutua, koska pelätään rikosoikeudellisia seuraamuksia, joten huumeista koitetaan omin avuin irti, mikä ei onnistu niin helposti.

Huumesodan kohdistaminen yksittäisiin käyttäjiin maksaa todella paljon yhteiskunnalle. Meillä on suuri määrä sossupummeja, joiden huumeista irtautumista vaikeuttaa suunnattomasti nykyinen lainsäädäntö. Vaikka huumeet päätettäisiin jättää laittomiksi, tulisi niiden käyttäjät jättää kuitenkin rauhaan. Pelkässä huumeriippuvuudessa on jo tarpeeksi pulmia, eikä siihen päälle enää kaivata juridisia ongelmia.

Tällä hetkellä Suomen huumevalistus kouluissa rajoittuu siihen, että kerrotaan kaikkien laittomien huumeiden olevan pahasta, ja siksi ne ovat laittomia. Laittomia huumeita ei saa käyttää, koska se on laitonta. Lisäksi riippuvuus! Tuliko selväksi?! Jos huumeet olisivat laillisia, voitaisiin niihin suhtautua paljon objektiivisemmin, ja kerrottaisiin, miksi niistä kannattaa pysyä erossa. Liimaa, bensaa ja liuottimia saa aivan vapaasti ostaa, mutta silti ihmiset tajuavat olla niitä imppaamatta, koska niiden haitallisuudesta kerrotaan ihmisille.

Suomessa on jo nyt melko kireä alkoholiverotus, mutta se ei ole Suomen alkoholiongelmia pitänyt kurissa. Päihdeongelmiin tulisi löytää jokin muu ratkaisu kuin niiden hinnan pitäminen tavattoman korkeana tai niiden kieltäminen kokonaan. Vastuun antaminen ihmisille itselleen ja päihdekulttuuriin vaikuttaminen voisivat olla paljon suotavampia vaihtoehtoja.

Kannatan mietojen huumeiden, kuten kannabiksen, kotikasvatuksen, käytön ja jopa suurienkin määrien hallussapidon sallimista. En näe edes niiden myymisen sallimista ongelmallisena, jahka myyjä hoitaa kasvatuksen tai muun valmistuksen huolellisesti ja voi taata tuotteiden standardisoidun laadun sekä tietysti maksaa vaadittavat verot. Mietojen huumeiden valmistamiseen myyntitarkoitukseen ja niiden myymiseen voitaisiin suhtautua jokseenkin samoin kuin tällä hetkellä suhtaudutaan mietoihin alkoholijuomiin.

Sen sijaan vahvoista huumeista en ole aivan varma. Aluksi voitaisiin ainoastaan poistaa vahvojen huumeiden käyttörikollisuus, ja miettiä saatujen kokemusten ja uusien tutkimusten perusteella, olisiko järkevää sallia myös niiden myyminen. Toisaalta en näkisi niiden myynnin sallimisessa saman tienkään mitään ongelmaa: poistaisihan se merkittävän rikollisten tulonlähteen, toisi verotuloja ja parantaisi aineiden laadunvalvontaa. Vahvojen huumeiden myynti voitaisiin toteuttaa esimerkiksi reseptien avulla, jolloin narkkarit kävisivät säännöllisin väliajoin juttelemassa lääkärin kanssa huumeidenkäytöstään sekä siitä aiheutuvista ongelmista ja saisivat lääkäriltä reseptin, jolla voisivat hakea annoksensa apteekista.

Kun huumelakeja ruvetaan seuraavan kerran sorvaamaan, toivon, että molempipuolisiin argumentteihin tutustutaan kunnolla. Lainsäädäntö ilman, että tutustuu asioihin, on nimittäin järkyttävää ja edesvastuutonta.

Pakkoruotsikeskustelussa ei mitään uutta

Posted on by
2

Eilen illalla Yle lähetti kakkoskanavallaan ruotsinopiskelua Suomen kouluissa koskevan ohjelman Pakkoruotsi-ilta. Täytyypä vain todeta, että oli jälleen erittäin väsynyttä argumentaatiota ruotsinkieleltä puolustavilta.

Ruotsinkielen opettamisen lopettamisen puolesta on esitetty jo kaikki mahdolliset pätevät argumentit, ja niistä suuri osa tuli jälleen viime iltana esitettyä. Sen sijaan pakkoruotsin puolesta ei esitetty viime iltana yhtä ainutta täysipäistä argumenttia. Kuulin muutamia nauruntirahduksia, luultavasti joko pakkoruotsin vastustajilta tai juontajilta, kun ruotsinkielen pakollisuutta puolustavat esittävät vajaimpia argumenttejaan.

Pakkoruotsia puolustavat eivät tyytyneet vain nykyisen suomenkielisille epäedullisen tilanteen puolustamiseen, vaan mentiin pidemmälle. Esitettiin muun muassa, että kaikkien opiskelijoiden kykyä sopeutua maailmaan heikennettäisiin: ruotsinkieli kolmannelle luokalle, ehtiihän sitä englantia myöhemminkin opiskella. Mitä vittua kuulen?

Ruotsinkielen pakollista opiskelua perusteltiin omin kokemuksin perustuen, yleissivistyksellä ja vaikka millä. En edes jaksa alkaa kunnolla vasta-argumentoimaan, kun googlettamalla “pakkoruotsi” löytää jo niin kattavaa argumentaatiota, että järkevät vilpittömästi toimivat kansanedustajat eivät voisi muuta kuin äänestää pakkoruotsin kumoon. Mutta ei.

On kait järkevämpää opettaa joka iikka puhumaan ruotsia kuin palkata tulkit valtion ja kuntien toimipisteisiin (tai palkata joka toimipisteeseen yksi ihminen, joka osaa ruotsia). Ruotsissa on myös melko hyvä englanninkielentaito, ja jos ruotsalaiset haluavat välttämättä ruotsia puhua, kun käymme heidän kanssaan kauppaa, pääsevät suomenruotsalaiset tuntemaan itsensä tärkeiksi, heiltä kun tuo ruotsi sujunee ihan kohtuullisesti.

Ruotsalaisessa kansanpuolueessa on sellaiset ruskeakielet asialla, että oksat pois. Ainut oikea syyhän pakkoruotsille on se, että suomenruotsalaiset haluavat tuntea ylemmyydentunnetta: kiva laittaa muu kansa tanssimaan meidän pillin mukaan.

Toisaalta voisi ajatella, että pakkoruotsin opiskeleminen on tavallaan tasa-arvoa lisäävä tekijä, kun suomalaisten tarvitsee opiskella ruotsi vastapainoksi sille, että ruotsalaiset opiskelevat suomea. Samaan tapaan tasa-arvoa lisäisi esimerkiksi terveiden ihmisten toisen jalan katkaiseminen, etteivät he pääse liian helpolla pyörätuolipotilaisiin verrattuna. Koska RKP lisää tämän puolueohjelmaansa?

Kun kerran ohjelmassa suomenruotsalaisessa perheessä kasvaneet perustelivat ruotsin pakollisuutta omilla kokemuksillaan, niin kerrotaanpa omat kokemukset. Olen ruotsia puhunut kavereiden kanssa “ihan vain koska osaan” lähinnä pakkoruotsia rivien välissä pilkaten. Kerran koitin iskeä jotain suomenruotsalaista likkaa, ja tuli siinä samalla muutama sana ruotsia heitettyä. En ole eläessäni ollut koulun ulkopuolella tilanteessa, jossa olisin ruotsia tarvinnut, ja en usko sitä ikinä koulun ulkopuolella tarvitsevani. Olen muuten tarvinnut elämäni aikana enemmän ranskaa kuin ruotsia. Tarvitsisiko sillä perusteella aloittaa pakollinen ranskan opiskelu Suomen kouluissa?

Pakolliselle ruotsinkielelle ei ole Suomessa mitään käyttöä, jos ei lasketa lailla luotuja keinotekoisia tarpeita.