Jarmo Niemisen US-blogiinsa vajaa kuukausi sitten kirjoittaman lyhyehkön bloggauksen kommenteissa saatiin puheenvuorolaisen ja kommentoijien kesken yli sadan kommentin keskustelu aikaiseksi. Keskustelua käytiin siitä, miten laittomien aseiden määrää saataisiin rajoitettua. Uusi aselakihan ei juuri puutu laittomiin aseisiin, vaan lähinnä keskittyy luvallisten aseiden haltijoiden kiusaamiseen. Tämä kirjoitus käsittelee tuon keskustelun herättämiä ajatuksia ja aiempien mietteitäni.
Uutta aselakia on perusteltu… Tai no, eihän sitä juuri ole perusteltu mitenkään. Lähinnä on vain Suomessa sattuneiden koulusurmien jälkimainingeissa todettu, että jotain on tehtävä. Parempi tehdä jotain kuin jättää tekemättä, tuntuu olevan mentaliteetti, vaikka totuus saattaakin olla aivan toisenlainen, kuten tulette huomaamaan, jahka pääsemme tarinassa pidemmälle. Reippaasti suurin osa ampuma-aserikoksista tehdään laittomilla aseilla. Silti nyt ajettu aselaki keskittyy lähinnä laillisten aseiden ja niiden omistajien suitsimiseen.
Uusi aselaki tulisi perustuslain vastaisesti vaatimaan aseseuran jäsenyyttä ja kahden vuoden harjoittelua ampumaseuran aseilla, mikä käytännössä aiheuttaisi syrjäseuduilla asuvien aloittelevien aseharrastajien harrastuksen tyssäämisen kuin seinään. Ei joka viikko viitsi sataa kilometriä kulkea pistoolilla ampumaan. Myös taajamissa asuville ampumaharrastusta aloitteleville tulisi esteitä vastaan, koska lain vaatimia kouluttajia ei ole tarpeeksi. Jos hinku aloittaa ampumaharrastus olisi kuitenkin valtava, harrastus aloitettaisiin laista piittaamatta. Ase vain hankitaan laittomia reittejä pitkin. Kiinnijäämisen mahdollisuus on tavattoman pieni, jos aseella ampuu omassa autotallissaan tai metsässään maaseudulla naapureiden ollessa kaukana. Enpä usko, että taajempaankaan asutetulla alueella kovin vaarallista olisi autotallissa hieman taulua ammuskella. Ääni ei välttämättä kuulu ulos saakka tai sen voisi kuvitella tulevan jostain työkalusta eivätkä naapurit tiedä onko aseeseen lupa. Laittomasta aseesta kiinni jääminen on todella epätodennäköistä, jos ei muuten rötöstele.
Kun laillisten ja kontrolloitujen aseiden määrää rajoitetaan, johtaa tämä laittomien aseiden markkinoiden kasvuun, kun tavalliset perheenisät joutuvat ostamaan aseensa hämärähemmoilta. Kysynnän ja tarjonnan laki pelaa myös lain tuolla puolen. Lisääntynyt tarjonta puolestaan johtaa siihen, että kenen tahansa on helpompi ostaa itselleen ampuma-ase. Tämä puolestaan johtaa siihen, että pian Suomen jokaisella narkkarilla on vyötärön ja housun välissä kylmää metallia. Laillisten aseiden saannin vaikeuttaminen siis johtaisi siihen, että aseet päätyisivät juuri niille, joille niitä ei missään nimessä haluta. Ai niin, myös ne potentiaaliset kouluampujat voivat ostaa aseet sieltä kadulta. Hups.
“Jokainen laiton ase on joskus ollut laillinen”, on vasta-argumentti, jonka usein kuulen. Ai on vai? Miten ne Viipurista ja Tallinnasta tuodut aseet, joihin ei koskaan ole ollut Suomessa lupaa? Entä ne laittomissa asepajoissa tehdyt aseet? On totta, että tällä hetkellä suurin osa laittomista aseista on niiden laillisilta omistajilta varastettuja tai ostettuja aseita, mutta tämä ei tarkoita, että poistamalla lailliset aseet poistettaisiin laittomat.
Nyt ajetun aselain käytännössä toteutumisen kannalta eräänä suurimpana ongelmana on se, ettei lakia koeta oikeutetuksi. Vaikka suomalaiset ovatkin – kenties protestanttisen historiansa vuoksi – hyvin tarkkaan sääntöjä noudattavaa kansaa (yleistys), menee meilläkin jossain kohtaa raja poikki. Tämä on nähty esimerkiksi tekijänoikeuslakien noudattamisessa ja toisaalta myös kannabiksen käytön yleistymisenä. Typerää lakia saatetaan noudattaa rangaistuksen pelossa ja sen takia, että lain noudattaminen on kohtuullisella vaivalla mahdollista. Siinä vaiheessa kun laki alkaa kuitenkin menemään idiotismin puoleen ja sen noudattaminen ei tunnu olevan kohtuullisella vaivalla mahdollista eikä laissa kielletty teko tunnu aiheuttavan kenellekään mitään pahaa, alkaa ihmisillä keittää. “Kahden vuoden harjoittelu ampumaradalla ja vitut! Mennään kysymään siltä murtaen suomea puhuvalta kaverilta, jos se voisi seuraavalta Venäjän keikaltaan tuoda tuliaisia.”
Mikä sitten ratkaisuksi? Ensinnäkin uutta aselakia ei tule ottaa käyttöön. Aselain muutos ei tuo tullessaan juuri mitään, mikä estäisi Jokelan, Kauhajoen ja Sellon tapausten kaltaiset tapahtumat tulevaisuudessa, vaan se on lähinnä nykyisen hallituksen yritys väittää äänestäjille: “Kyllä me täällä jotain tehdään! Luulisin?” Lähinnä lääkäreiden kaavailluissa mahdollisuuksissa rikkoa salassapitovelvollisuuttansa aseen omistajien kohdalla ollaan edes jossain määrin oikeilla jäljillä, mutta tämäkin pitäisi määritellä nykyistä erittäin paljon tarkemmin. Mikä on sellainen asia, joka oikeuttaisi lääkärin ilmoittamaan poliisille uhkaavasta käytöksestä?
Toinen kinkkinen kysymys on se, että millaisiin toimenpiteisiin lääkärin ilmoituksen perusteella voitaisiin ryhtyä. Voiko lääkärin ilmoituksen perusteella menettää aselupansa kokonaan? Jos voisi, niin pahimmillaan tämä johtaisi siihen, että tilapäisistä mielenterveyshäiriöistä kärsivät ihmiset pitäisivät suunsa supussa pelätessään rakkaan ampumaharrastuksen loppumista. Hoitoon hakeutumattomina heidän oireensa vain pahenisivat, ja sitten oltaisiin taas torilla amupumassa.
Aselakiehdotuksesta puuttuu myös monia konkreettisia tekoja, joilla voitaisiin oikeasti parantaa aseisiin liittyvä turvallisuutta. Jarmo Niemisen blogiin ilmestyneen kommentinperusteella esimerkiksi Poliisiasiaintietojärjestelmän (PATJA) on totaalisessa ristiriidassa aserekisterin kanssa, mutta PATJA:a on kuitenkin nähtävästi käytetty erittäin aktiivisesti uuden aselain valmistelussa. Kumpikin rekistereistä on myös erittäin puutteellisia, ja missään ei kerrota esimerkiksi kuinka suuri osa löydetyistä laittomista aseista on joskus ollut Suomessa luvallisia tai kuinka moni aseista on aiemmin Suomessa deaktivoituja, mutta uudelleen reaktivoituja. Konkreettinen toimi aseongelmien vähentämiseksi olisi ainakin tarkempien tilastojen kerääminen, jotta jatkossa viranomaistoimintaa ja lakeja osataan ohjata oikeaan osoitteeseen, mitä nyt ei tunnuta tekevän.
Eräs toinen keskustelussa esiin noussut mielestäni loistava pointti on idea luoda järjestelmä käytöstä poistuneiden aseiden keräämiseksi. Tällä tavalla sukkalaatikon pohjalle lojumaan jäänyt pistooli, jota käytettiin viimeksi 20 vuotta sitten, ei olisi mahdollisten murtovarkaiden saaliina. Kun esimerkiksi valtio ostaisi käyttämättä jääneitä aseita markkinahintaan ja myisi niitä jälleen eteenpäin, ja hommasta tehtäisiin helppoa aseen omistajalle, saataisiin kierrosta kerättyä varmasti suuri määrä aseita. Nykyään keskimääräinen luvanhaltija omistaa 3,7 asetta. Tuota määrää voitaisiin huimasti pudottaa, jos vanhan aseen hallussapitoluvan saisi siirrettyä uuteen samantyyppiseen aseeseen, jos samalla luopuisi vanhasta aseesta. Kun luvat joutuu molemmista aseista maksamaan, on houkutus pitää vanha ase nurkissa suurempi ja täten kiertoon jää useampi ase.
Laittomien aseiden määrää voisi myös helposti vähentää, jos keräilykappaleina olevat vanhat toimivat aseet voisi laillistaa helposti. Käsittääkseni tämä on tällä hetkellä äärettömän vaikeaa jollei jopa mahdotonta. Näin aseiden määrästä saataisiin realistisempi kuva, ja toisaalta taas liikkeellä olevien laittomien aseiden määrää saataisiin kutistettua. Jos laiton keräilyase, jota ei kuitenkaan koskaan oltaisi käytetty mihinkään, varastetaan, on kynnys ilmoittaa siitä poliisille erittäin suuri, koska samalla tulisi tunnustaneeksi oman rikoksen. Siispä olisikin tärkeää, että myös nämä aseet saataisiin luvallisiksi.
Entä mitä jos yritettäisiin aivan toisenlaista lähetysmissuuntaa? Ei lähdettäisikään pitämään nykyjärjestelmää kutakuinkin samanlaisena pienin parannuksin (tai ainakaan tekemään mitään niin tyhmää, mitä hallitus nyt touhuaa), vaan lähdettäisiin aivan eri suuntaan. Siis mitä jos höllennettäisiin aselakia? Aseen saisi, kunhan olisi päästään kutakuinkin terve, ei olisi syyllistynyt ampuma-aserikoksiin tai vakavaan väkivaltarikokseen. Aseen hallussapitoluvat muutettaisiin aseenkantoluviksi, jolloin jokaisella lainkuuliaisella kansalaisella saisi laillisesti olla pistooli mukanaan puistossa kävellessään. Myöskin yksityishenkilöille luovutettavien aseiden kirjoa voitaisiin miettiä laajennettavan siten, että esimerkiksi sarjatuliaseen voisi ostaa, jotta saisi ladon seinään ampua sarjoja.
Tässä kohtaa vahvimmin eri mieltä kanssani olevat jo varmasti lopettivat lukemisen, ja ovat jo paraikaa kommenttiosiossa kirjoittamassa tulikivenkatkuista tekstiä siitä, miten allekirjoittanut on idootti eikä tajua tästä maailmasta mitään eikä kunnioita ihmiselämän arvoa. Elättelen kuitenkin toivoa, että muutama eri mieltä olevakin on tässä vaiheessa vielä mukana ja siksi perustelen, miten joku voi kannattaa sitä, että ihmiset saisivat kantaa asetta mukanaan julkisella paikalla.
Englannissa ruvettiin rajoittamaan aseiden saatavuutta erittäin merkittävästi vuonna 1997, tavoitteena tietysti parantaa kansalaisten turvallisuutta. Vaikutukset olivat kaikkea muuta kuin toivotunlaiset. Kahden vuoden sisään totaalikiellon jälkeen käsiaseilla tehty rikollisuus oli lisääntynyt 40%. Neljän ensimmäisen vuoden aikana väkivaltarikollisuus tuplaantui. Teräaseella tehtyjen rikosten määrä nelinkertastui. Pohjois-Irlanti on ainut Yhdistyneiden Kuningaskuntien osa, jossa asetta saa kantaa melko vapaasti. Siellä joutuu ampuma-aserikoksen tai ryöstön uhriksi joutuminen on erittäin paljon epätodennäköisempää kuin muualla Iso-Britanniassa.
USA:ssa Vermontin osavaltiossa aseiden omistukseen tai kantamiseen ei vaadita mitään lupia. Kuitenkin Vermont on niiden osavaltioiden joukossa, joissa on tapahtunut kaikkien vähiten väkivaltarikollisuutta. Floridan osavaltio vapautti aselakejaan vuonna 1987. Aseiden määrä liki neljäkymmentäkertaistui ja aseita sai nyt kantaa mukanaan myös julkisella paikalla, kunhan ne olivat kätkettyinä. Muutoksesta seurasi aseellisten murhien, hyökkäysten, ryöstöjen ja raiskauksien määrän laskeminen. Liberaalimman aselain positiiviset vaikutukset noteerattiin myös muualla ja moni muu USA:n osavaltio seurasi Floridan esimerkkiä.
Maailmalla tuntuu olevan trendi, että mitä liberaalimmat aselait, sen vähemmän väkivaltarikollisuutta. Totalitaristiset aselait riisuvat aseista vain tavalliset rehelliset kansalaiset tehden heistä lähinnä helpompia uhreja.
Mihin tämä sitten voi perustua? Kenties se perustuu siihen, että taparikolliset hyökkäävät vain kun tietävät olevansa voimakkaita. Kukaan ei hyökkää itseään voimakkaamman kimppuun. Aseet taas ovat siitä kivoja, että vaikka ne nostavat yksilön “voimakkuutta” huomattavasti, ne ovat niin helposti kätkettävissä, ettei ulkopuolelta voi tietää kuinka voimakas mahdollinen hyökkäyksen kohde todellisuudessa onkaan. Kun mahdollinen ryöstön, pahoinpitelyn tai raiskauksen uhri vetääkin takin alta esiin pistoolin, ottaa rosvo jalat alle. Edes idea lähteä yrittämään ei houkuta niin paljoa, kun tietää, että vastassa saattaa olla kova pala rautaa.
Texasissa USA:n armeijan tukikohdassa, Fort Hoodissa, tehty joukkosurma perustui juuri siihen, että päästään vinksahtanut kaveri toi aseita alueelle, jossa muilla ei ollut aseita, vaikka kuinka oltiinkin armeijan tukikohdassa. Hän oli siis ainut, jolla oli ase mukanaan. Hän sai hengiltä 13 ihmistä ja vahingoitti 30:tä. Jos muillakin henkilöillä olisi ollut aseet tuossa tilanteessa, uskoisin, että maailma olisi päässyt pienemmillä uhriluvuilla.
Miten sitten koulusurmat? Sama kaava kuin Fort Hoodissa. USA:n kouluissa on jopa metallinpaljastimet, jotta kukaan ei toisi aseita kouluun. Silti joku aina siinä onnistuu, ja saa muita oppilaita nurin. Jos jokaisella opettajalla olisi aseet mukanaan, ja kenties myös muutamalla oppilaalla, olisi varmaa, ettei kouluammuskelija pääsisi kovin pitkälle. Kuinka surkea kouluampuja semmoinen olisi, joka saisi yhden koulukaverinsa hengiltä ennen kuin jumppamaikka pistää tyypin kylmäksi?
Tietenkin aselain viemisessä vapaampaan suuntaan olisi otettava eri asioita huomioon. Aseen vetäminen esille julkisella paikalla olisi itsessään jo rikos, jolloin aseen käyttäminen jäisi vain tilanteisiin, joissa se voitaisiin perustella hätävarjelulla. Aseella uhkaileminen olisi vielä suurempi rikos. Ampumisen rangaistavuutta voitaisiin jopa nostaa. Aseenkantolupaan voitaisiin laittaa alkoholin suhteen samanlainen rajoite kuin ajokortissa: ei asetta mukaan humalassa. Aiemmin vakavaan ampuma-aserikokseen syyllistyneelle ei enää aseenkantolupaa myönnettäisi.
Miltä kuulostaisi maailma, jossa olisi vähemmän väkivaltaa ja jokainen voisi tuntea olonsa turvalliseksi nappaalamma iltalenkille pistoolin mukaan? Mielestäni paljon paremmalta kuin maailma, johon meitä ollaan uuden aselain kanssa viemässä. Toivottavasti se kaatuu, ja jos ei kaadu, niin toivottavasti suomalaiset osaavat äänestää ensi eduskuntavaaleissa siten, että se tullaan kaatamaan vaalien jälkeen.
Kirjoittaja on kerran ampunut aseella, ei omista asetta eikä ole lähiaikoina kiinnostunut aseen hankkimisesta. Se ei ole kuitenkaan estänyt kirjoittajaa suhtautumasta asiaan objektiivisesti. Hauska fakta: kirjoittaja on totaalikieltäytyjä.
