Tag Archives: lait

Kaikki huumeet on laillistettava

Posted on by
Reply

Alkoholia on koitettu kieltää ympäri maailman, mutta aina siinä on epäonnistuttu. Kieltämällä ei olla juurikaan saatu vähennettyä alkoholin käyttöä, mutta sen sijaan on menetetty mittavat verotulot, annettu järjestäytyneelle rikollisuudelle helppo tulonlähde ja pilattu niiden muutaman epäonnisen elämä, jotka ovat sattuneet jäämään kiinni. Alkoholin kieltolaki ei saisi enää nykypäivänä kannatusta, mutta huumeiden kieltolait jostain syystä sinnittelevät lainsäädännössämme.

Reijo Tossavainen kirjoitti kieltolakimyönteisen kirjoituksensa otsikolla “Huumeiden vaaroja ei ole syytä vähätellä”. Olen otsikon kanssa aivan samaa mieltä, mutta mielestäni Tossavainen erehtyy pahemman kerran. Huumeiden haittojahan ei ole kukaan vähätellyt, vaikka joillekin tuli yllätyksenä, että ne Suomeenkin levisivät. Huumeet eivät Suomessa tuota kovinkaan suuria ongelmia, ja niistäkin ongelmista, jotka ne aiheuttavat, johtuu melko suuri osa niiden laittomuudesta.

Tossavainen kirjoitti puheenvuorossaan: “Eräillä tahoilla on jopa vaadittu eräiden huumeiden vapauttamista. Mielestäni sellainen toiminta on järkyttävää ja edesvastuutonta.” Vaikuttaa siis siltä, ettei Tossavainen ole perehtynyt vapauttamispuheiden taustalla olleisiin argumentteihin, vaan on kirjoittanut tekstinsä aiempien mielikuviensa ja käsitystensä varassa.

Tossavaisen asenne on helppo ymmärtää, koska olin itse aivan samaa mieltä vielä jokunen aika sitten, olihan minulle koko lyhyen ikäni ajan kerrottu huumeiden pahuudesta, ja siitä, että niiden vain on oltava laittomia. Noin vuosi sitten käänsin tässä asiassa pääni. “Päämäärä”, huumeiden haittojen minimoiminen, ei muuttunut tippaakaan, mutta tapa, jolla se mielestäni tulisi saavuttaa, muuttui radikaalisti.

Tossavainen väittää, että huumeidenkieltolain rikosoikeudellisten seuraamusten kiristäminen vähentäisi huumeidenkäytön määrää ja huumeista aiheutuvia ongelmia. Tämä ajatus kenties lähtee liikkeelle siitä, että ihmiset noudattaisivat lakia. Tutkimustulokset ympäri maailman kuitenkin väittävät, että asia on nimenomaan aivan päinvastoin.

Esimerkiksi Portugalissa otettiin 2000-luvun alussa käyttöön erittäin vapaat huumelait. Kaikkia huumeita voi hallussapitää ja käyttää ilman rikosoikeudellisia seuraamuksia. Käyttäjät ohjataan vankilan sijaan hoitoon, jokseenkin hoitokin on vapaaehtoinen. Huumekuolemat tippuivat neljänneksellä ja HIV-tartunnoista katosi viisi seitsemästä. Portugalin huumeidenkäyttöluvut ovat Euroopan matalimpia.

Sen sijaan USA:ssa on maailman vahvimmasta päästä olevat huumelait. USA:n huumetilanteen kaikki tietävätkin: huumeiden vastaiseen sotaan käytetään todella paljon poliisien resursseja ja rahaa. Silti USA:n kansalaisista suurempi osa käyttää kannabista kuin esimerkiksi hollantilaisista eikä huumeiden käyttäminen muutoinkaan ole mitenkään tavatonta. Huumeiden ympärillä pyörii todella paljon rikollisuutta. Meksikossa huumelakien tiukentaminen toi maahan väkivaltaiset huumesodat, kun huumejengit ottivat aseet mukaan toimintaan. Vuoden 2006 jälkeen niissä on kuollut jo 30 000 ihmistä.

Kaikkein eniten huumeiden laillistamista vastustavat tietenkin niillä suuria määriä rahaa tekevät rikolliset. Sen sijaan, että rikolliset myyvät huumeita, voisi valtio sallia niiden myynnin ja verottaa niitä. Huumausaineiden aiheuttamiin ongelmiin saataisiin kerättyä rahaa huumeidenkäyttäjiltä itseltään ja samalla poliisityöskentelyä tehostettaisiin, kun poliisit voisivat keskittää voimavarojaan johonkin muuhun kuin viattomien narkkareiden metsästämiseen.

Kun huumesota keskittyy yksittäisiin narkkareihin, he syrjäytyvät yhteiskunnasta. Aiempi huumemerkintä estää erittäin tehokkaasti työnsaantia, mikä entisestään syrjäyttää yhteiskunnasta eikä elämään jää juuri muuta sisältöä kuin ne jo tutuksi tulleet huumeet. Vieroitushoitoon ei viitsitä hakeutua, koska pelätään rikosoikeudellisia seuraamuksia, joten huumeista koitetaan omin avuin irti, mikä ei onnistu niin helposti.

Huumesodan kohdistaminen yksittäisiin käyttäjiin maksaa todella paljon yhteiskunnalle. Meillä on suuri määrä sossupummeja, joiden huumeista irtautumista vaikeuttaa suunnattomasti nykyinen lainsäädäntö. Vaikka huumeet päätettäisiin jättää laittomiksi, tulisi niiden käyttäjät jättää kuitenkin rauhaan. Pelkässä huumeriippuvuudessa on jo tarpeeksi pulmia, eikä siihen päälle enää kaivata juridisia ongelmia.

Tällä hetkellä Suomen huumevalistus kouluissa rajoittuu siihen, että kerrotaan kaikkien laittomien huumeiden olevan pahasta, ja siksi ne ovat laittomia. Laittomia huumeita ei saa käyttää, koska se on laitonta. Lisäksi riippuvuus! Tuliko selväksi?! Jos huumeet olisivat laillisia, voitaisiin niihin suhtautua paljon objektiivisemmin, ja kerrottaisiin, miksi niistä kannattaa pysyä erossa. Liimaa, bensaa ja liuottimia saa aivan vapaasti ostaa, mutta silti ihmiset tajuavat olla niitä imppaamatta, koska niiden haitallisuudesta kerrotaan ihmisille.

Suomessa on jo nyt melko kireä alkoholiverotus, mutta se ei ole Suomen alkoholiongelmia pitänyt kurissa. Päihdeongelmiin tulisi löytää jokin muu ratkaisu kuin niiden hinnan pitäminen tavattoman korkeana tai niiden kieltäminen kokonaan. Vastuun antaminen ihmisille itselleen ja päihdekulttuuriin vaikuttaminen voisivat olla paljon suotavampia vaihtoehtoja.

Kannatan mietojen huumeiden, kuten kannabiksen, kotikasvatuksen, käytön ja jopa suurienkin määrien hallussapidon sallimista. En näe edes niiden myymisen sallimista ongelmallisena, jahka myyjä hoitaa kasvatuksen tai muun valmistuksen huolellisesti ja voi taata tuotteiden standardisoidun laadun sekä tietysti maksaa vaadittavat verot. Mietojen huumeiden valmistamiseen myyntitarkoitukseen ja niiden myymiseen voitaisiin suhtautua jokseenkin samoin kuin tällä hetkellä suhtaudutaan mietoihin alkoholijuomiin.

Sen sijaan vahvoista huumeista en ole aivan varma. Aluksi voitaisiin ainoastaan poistaa vahvojen huumeiden käyttörikollisuus, ja miettiä saatujen kokemusten ja uusien tutkimusten perusteella, olisiko järkevää sallia myös niiden myyminen. Toisaalta en näkisi niiden myynnin sallimisessa saman tienkään mitään ongelmaa: poistaisihan se merkittävän rikollisten tulonlähteen, toisi verotuloja ja parantaisi aineiden laadunvalvontaa. Vahvojen huumeiden myynti voitaisiin toteuttaa esimerkiksi reseptien avulla, jolloin narkkarit kävisivät säännöllisin väliajoin juttelemassa lääkärin kanssa huumeidenkäytöstään sekä siitä aiheutuvista ongelmista ja saisivat lääkäriltä reseptin, jolla voisivat hakea annoksensa apteekista.

Kun huumelakeja ruvetaan seuraavan kerran sorvaamaan, toivon, että molempipuolisiin argumentteihin tutustutaan kunnolla. Lainsäädäntö ilman, että tutustuu asioihin, on nimittäin järkyttävää ja edesvastuutonta.

Valtioiden kuuluisi kävellä nakuskannereiden lävitse

Posted on by
Reply

Wikileaks on jälleen tehnyt palveluksen avoimelle demokratialle ja koko maailmalle. Saamme edes pintaraapaisun siihen, mitä maailman suurin mahti puuhaa kulissien takana. Näinä päivinä ei lainkaan harmita asua maailmassa, jossa on ainakin jossain määrin vapaa lehdistö ja sitäkin vapaampi tiedon leviäminen internetissä. Ei DDR-tyylistä kontrollia tänne, kiitos.

Ilokseni olen huomannut, etteivät suomalaiset ole aivan tyhmiä ja höplästä vetäminen ei ole ihan niin helppoa kuin valtiaamme toivoisivat. Uutisten kommenttiosioissa kommentit ovat olleet pääasiassa suuresti salailua halveksuvia ja Wikileaksin ja Assangen työtä arvostavia. Uuden Suomen kyselyssä 60% on kertonut olleensa sitä mieltä, että vuodoista on hyötyä.

Mitä tekevät meitä paremmin asioista perillä olevat päättäjät?  Ulkoministerimme hymy on viimeinkin hyytynyt. Peloissaan hän vain kieltäytyy kommentoimasta vuodettuja asiakirjoja,“koska ne on vuodettu laittomasti”. Tiedon lähteeseen siis tulee Aksun mielestä kiinnittää suurempi fokus kuin itse tietoon, vaikka sen voidaan hyvin todennäköisin perustein sanoa olevan totta.

Sarah Palin puolestaan on innostunut vaatimaan Assangen ajamista alas samaan tapaan kuin Al Qaedaa tällä hetkellä metsästetään. Vaikka kyseinen ämmä on päästään sekaisin olevan täydellinen hullu (ja melkein maailman suurimman valtion varapresidentti), osoittaa naikkosen kommentointi valtaapitävien keskuudessa vallitsevan asenteen. Kaikki heidän asemaansa horjuttavat on tuhottava väkivaltaa karttamatta. Myös muuta vastaavaa keskustelua on käyty.

Erikki Tuomioja väittää, että “mikään hallinto tai demokratia ei toimi ilman mahdollisuutta luottamukselliseen keskusteluun” sen kummemmin väitettään perustelematta. Tuomioja myös yhtyy väitteeseen “Wikileaks-vuodosta oli enemmän haittaa kuin hyötyä”. Lyhyellä aikavälillä tämä on ehkä totta, mutta, kun otetaan pidempi aikaväli, olen täysin Wikileaksin takana. Wikileaksin temput ovat toivottavasti osana tapahtumasarjaa, joka johtaa jos ei täysin niin lähes täysin avoimeen demokratiaan.

Mikä olisi tavoiteltavampaa kuin kansalaisten mahdollisuus täysimittaisesti arvostella valitsemiensa edustajien toimia? On asioita, joiden saavuttamiseksi lain rikkominenkin on suotavaa. Toisaalta ainakin ensi keväänä eduskuntavaaleihin osallistuva Piraattipuolue haluaa lisätä päätöksenteon avoimuutta myös parlamentaarisin keinoin, joten tälläkään saralla emme jää aivan neuvottomiksi. Avoin demokratia sallii ainakin lakialoitteiden arvostelun alusta asti, kansalaisten paremman osallistumisen lainsäädäntöön ja kansainvälisten korporaatioiden lobbaamisen vaikutuksen paremman näkymisen kansalaisille. Avoimessa maailmassa pieni ei ole niin voimaton.

Lyhyelläkin tähtäimellä ollaan saatu erittäin arvokasta tietoa saataville. Esimerkiksi tieto siitä, että USA on käskenyt diplomaattejaan vakoilemaan muiden maiden diplomaatteja, oli erittäin hyvä saattaa päivänvaloon. Myös Kiinan painostus Suomea kohtaan uiguurivankien mahdollista vastaanottoa koskien oli hyvä saada kansan tietoon samoin kuin kiinalaisten hyväksyntä yhtenäiselle Korealle. Lisää on jo nyt kaivettu esiin, lisää on yhä tulossa.

Demokratian avoimuutta tulisi lisätä eikä keinoja sen lisäämiseksi tulisi halveksua. Kehityksen myötä tullut internet näyttää tuoneen mukanaan mahdollisuuden laajamittaiseen tietojen vuotamiseen. Kehitystä vastustavat sarah palinit tuovat mieleeni tekijänoikeusjärjestöjen kelkasta jo 90-luvulla pudonneet pamput, jotka eräänä aamuna heräsivät ja tajusivat, että maailma on muuttunut, ja tuon johdosta vaativat kovapintaisesti vanhaan palaamista.

Outoa koko jupakassa on se, että vaikkeivät kansalaiset saisi tietää valtioista mitään, valtiot kyllä haluavat kansalaisiaan urkkia. Poliisien ja muiden viranomaisten valtuuksia salakuunnella, vakoilla ja muutoin loukata kansalaisten yksityisyydensuojaa kasvatetaan kiihtyvällä tahdilla. Tätä perustellaan siten, ettei rehellisillä ja viattomilla kansalaisilla voi olla mitään salattavaa. Olen eri mieltä, mielestäni yksityisyys on kehittyvän yhteiskunnan välttämätön edellytys. Kansaa voi kuitenkin päättäjien mielestä urkkia samalla, kun hallinto pitää asiansa salassa. Eikö asian kuuluisi olla toisin päin? Wikileaksin ja muiden vastaavien tahojen ansiosta USA kävelee tällä hetkellä nakuskannerin lävitse, ja olemme askeleen lähempänä totuuden voittoa.

Kapinoivaa orjaa halutaan ruoskia

Posted on by
Reply

On kulunut neljä ja puoli kuukautta rikollisen käyttäytymiseni aloittamisesta. Myönnettäköön, että jossain välissä kävi jo mielessä, että jospa Porin Prikaatissa juttuni oltaisiin syötetty silppurille, ja pian tulisi uusi määräys kutsuntoihin. Vaan ei hätää, tänään tullessani koulusta kotiin odotti eteisen lattialla minua iloinen yllätys Varsinais-Suomen käräjäoikeudelta. Heillä oli minulle jotain tiedoksi annettavaa, joten lähdin paikalle, kuten postissa määrättiin. Asia koskisi eittämättä totaalikieltäytymistäni.

Niille, joille tarinani tähänastinen osa ei ole tuttu, kerrottakoon, että matkustin heinäkuun 12. päivä 2010 palvelukseenastumismääräykseni mukaisesti Huovinrinteelle Porin Prikaatin palvelusalueelle. Kuten olin päättänyt, kieltäydyin asepalveluksen suorittamisesta. Motiiveistani voi lukea kieltäytymisilmoituksestani ja siitä, miten kesäinen heinäkuun 12. päivä kului (näillä pakkasilla tulee jo kesää ikävä), voi lukea toisesta aiemmasta kirjoituksestani.

Täytyy myöntää, että oloni oli odottavan jännittävä. Tiesin tasan tarkkaan, mitä asia koski, koska en ole ollut tuhma, ja tiesin, että asialle ei tänään tapahtuisi mitään. Silti tieto siitä, että saisin viimein lähes viisi kuukautta odottamaani tietoa, oli aika hurja ajatus. Päällimmäisenä kysymyksenä mielessäni pyöri oikeuskäsittelyn ajankohta. Mietiskelin bussissa nököttäessäni, että johtuukohan pieni vapinani pelkästään kylmästä.

Laittaessani töppöstä toisen eteen ja suunnatessani kohti käräjäoikeutta katsoin rakennuksen pääoven yllä olevaa kylttiä ja hymähdin. ”Oikeustalo”, siinä luki. Kuljin metallinpaljastimen läpi ja marssin rappuset yläkertaan ja odotin minuutin, että Herra Haastemies sai edellisen potilaan hoidetuksi.

Pöydän takana olleella kaverilla oli paperit hieman hukassa. Vaikutti siltä, että hän hoiteli jonkun työkaverinsa hommia, eikä meinannut löytää tiedoksiantotodistustani. Muutaman puhelinsoiton jälkeen paperit kuitenkin löytyivät. Setä raapusti kirjaimia somaan riviin papereihin, ja antoi minulle lappupinoni. Toivotin hyvät päivänjatkot ja painuin kotiin povitaskussani kuusi yhteen niitattua lappusta.

Asian käsittely on Satakunnan käräjäoikeudessa tammikuun puolessavälissä. Syyttäjä hakee minulle 179 päivän mittaista ehdotonta vankeusrangaistusta orjatyöstä (asevelvollisuudesta) kieltäytymisestä. Istuessani bussissa matkalla kohti kotia kasvoilleni levisi hymy. Taas sitä mennään.

Teonkuvaus: Ruuhijärvi on, astuttuaan saamansa palvelukseenastumismääräyksen mukaisesti suorittamaan asevelvollisuuttaan Porin Prikaatin 1. Pioneerikomppaniaan, kieltäytynyt heti palveluspaikkaansa saavuttuaan kokonaan asevelvollisuuslain mukaisesta palveluksesta hakeutumatta myöskään siviilipalveluslain mukaiseen siviilipalvelukseen.


Poliittikkojen pitäisi oppia olemaan väärässä

Posted on by
2

Puolenyön jälkeen julkaisin huonoimman tekstini vähään aikaan. Jo ennen julkaisua tunsin siinä olevan ”jotain pielessä”. ”Ulos vain”, ajattelin, kun tarkoittamani pointti tekstissä kuitenkin oli, vaikka teksti kokonaisuudessaan vähän pahalle haisikin. Muutaman ensimmäisen kommentin tultua tiesin, että ei mennyt nappiin. Juttelin parin puoluetoverini kanssa, ja tajusin, että kirjoitukseni oli vain yksinkertaisesti umpisurkea. Vika ei ollut missään tekstin yksityiskohdassa, vaan sillä oli jo totaalisen väärät lähtökohdat. Oli aika tunnustaa olleeni väärässä ja ettei koko roskaa olisi koskaan kannattanut edes kirjoittaa.

Tavallinen poliitikko ei koskaan myönnä olleensa väärässä. Äänestäjille on vakuutettava, että poliitikko on erehtymätön ja vankkumaton jumalaan verrattava – tai ainakin siitä seuraava – otus. Jos poliitikko jotain sanoo tai kirjoittaa, se on sitten myös niin. Asiat kaiverretaan kivipaaseihin ja ne ovat muuttumattomia maailman tappiin asti. Oikeastihan poliitikot ovat aivan tavallisia ihmisiä, ja hekin tekevät virheitä. Ikävä kyllä poliitikot ovat muita ihmisiä kärkkäämpiä kieltämään erehdyksensä, tai vaikka eivät olisikaan, heidän ”erehtymättömyytensä” on vahingollisempaa kuin muiden ja siksi paljon näkyvämpää.

Poliitikkojen ajatusmaailmassa on parempi vaihtoehto päästää läpi huono laki kuin myöntää olleensa väärässä. Huonoa lakia ei voida myöskään jälkikäteen kumota, jos sitä ollaan itse oltu mukana säätämässä. Jos tarpeeksi moni on puoluetoveriensa kuorossa jossain vaiheessa uraansa erehtynyt laulamaan sen kummempia itse miettimättä, voi surkea laki jäädä elämään pidemmäksikin aikaa.

Kun poliitikko on liputtanut esimerkiksi pakkoruotsin puolesta jo vuosikymmeniä, ei päätään voi nyt yhtäkkiä kääntää, ainakaan ilman, että tapahtuu jokin suuri olosuhdemuutos. Ei vaan kehtaa, kun on jo monta vuotta ollut väärässä. Ilmiö on myös havaittavissa esimerkiksi Pekka Raukon ja Kaisa Rastimon vankkumattomissa mielipiteissä. Kun on jo jotain niin kauan väittänyt, ei mielipidettä enää voi muuttaa, vaikka tuodaan eteen miten vakuuttavat argumentit.

Se, ”etteivät poliitikot ole koskaan väärässä” on tavattoman vahingollista yhteiskunnallemme. Meillä on nyt ainakin nettisensuurilaki, pakkoruotsi, urkintalaki, nykyinen tekijänoikeuslaki, kannabiksenkieltolaki ja vaikka mitä sen vuoksi, että poliitikot eivät uskalla myöntää olleensa joskus väärässä. Eivät ikinä. Pian saamme joukkoon liitettyä kenties Paskalain. Onneksi tosin alkaa vaikuttaa siltä, että Paskalaki on niin paska laki, ettei sitä saada läpi, vaikka muutama kepulainen vielä koittaakin vielä pitääkin yllä harhakuvaa omasta erehtymättömyydestään.

En usko, että väärässä olemisen kieltäminen on läheskään aina tietoista. Poliitikko voi myös alitajuisesti suojella itseään ”erehtymiseltä” pitämällä kiinni aiemmin esittämistään mielipiteistä. Siksi olisikin hedelmällistä, että kaikki ihmiset ja etenkin asioista päättämässä olevat ihmiset kyseenalaistaisivat aina silloin tällöin omien mielipiteidensä perustelut.

Poliitikot, opetelkaa erehtymään. Siinä vaiheessa, kun tajuatte olevanne väärässä, tunnustakaa se älkääkä jääkö selittelemään. Tarkastelkaa mielipiteitänne ja pohtikaa, olisiko mahdollista, että olette väärässä. Kun myöntää erehtyneensä, voi olla oikeasti oikeassa.

Uusi aselaki ampuu ohi

Posted on by
Reply

Jarmo Niemisen US-blogiinsa vajaa kuukausi sitten kirjoittaman lyhyehkön bloggauksen kommenteissa saatiin puheenvuorolaisen ja kommentoijien kesken yli sadan kommentin keskustelu aikaiseksi. Keskustelua käytiin siitä, miten laittomien aseiden määrää saataisiin rajoitettua. Uusi aselakihan ei juuri puutu laittomiin aseisiin, vaan lähinnä keskittyy luvallisten aseiden haltijoiden kiusaamiseen. Tämä kirjoitus käsittelee tuon keskustelun herättämiä ajatuksia ja aiempien mietteitäni.

Uutta aselakia on perusteltu… Tai no, eihän sitä juuri ole perusteltu mitenkään. Lähinnä on vain Suomessa sattuneiden koulusurmien jälkimainingeissa todettu, että jotain on tehtävä. Parempi tehdä jotain kuin jättää tekemättä, tuntuu olevan mentaliteetti, vaikka totuus saattaakin olla aivan toisenlainen, kuten tulette huomaamaan, jahka pääsemme tarinassa pidemmälle. Reippaasti suurin osa ampuma-aserikoksista tehdään laittomilla aseilla. Silti nyt ajettu aselaki keskittyy lähinnä laillisten aseiden ja niiden omistajien suitsimiseen.

Uusi aselaki tulisi perustuslain vastaisesti vaatimaan aseseuran jäsenyyttä ja kahden vuoden harjoittelua ampumaseuran aseilla, mikä käytännössä aiheuttaisi syrjäseuduilla asuvien aloittelevien aseharrastajien harrastuksen tyssäämisen kuin seinään. Ei joka viikko viitsi sataa kilometriä kulkea pistoolilla ampumaan. Myös taajamissa asuville ampumaharrastusta aloitteleville tulisi esteitä vastaan, koska lain vaatimia kouluttajia ei ole tarpeeksi. Jos hinku aloittaa ampumaharrastus olisi kuitenkin valtava, harrastus aloitettaisiin laista piittaamatta. Ase vain hankitaan laittomia reittejä pitkin. Kiinnijäämisen mahdollisuus on tavattoman pieni, jos aseella ampuu omassa autotallissaan tai metsässään maaseudulla naapureiden ollessa kaukana. Enpä usko, että taajempaankaan asutetulla alueella kovin vaarallista olisi autotallissa hieman taulua ammuskella. Ääni ei välttämättä kuulu ulos saakka tai sen voisi kuvitella tulevan jostain työkalusta eivätkä naapurit tiedä onko aseeseen lupa. Laittomasta aseesta kiinni jääminen on todella epätodennäköistä, jos ei muuten rötöstele.

Kun laillisten ja kontrolloitujen aseiden määrää rajoitetaan, johtaa tämä laittomien aseiden markkinoiden kasvuun, kun tavalliset perheenisät joutuvat ostamaan aseensa hämärähemmoilta. Kysynnän ja tarjonnan laki pelaa myös lain tuolla puolen. Lisääntynyt tarjonta puolestaan johtaa siihen, että kenen tahansa on helpompi ostaa itselleen ampuma-ase. Tämä puolestaan johtaa siihen, että pian Suomen jokaisella narkkarilla on vyötärön ja housun välissä kylmää metallia. Laillisten aseiden saannin vaikeuttaminen siis johtaisi siihen, että aseet päätyisivät juuri niille, joille niitä ei missään nimessä haluta. Ai niin, myös ne potentiaaliset kouluampujat voivat ostaa aseet sieltä kadulta. Hups.

“Jokainen laiton ase on joskus ollut laillinen”, on vasta-argumentti, jonka usein kuulen. Ai on vai? Miten ne Viipurista ja Tallinnasta tuodut aseet, joihin ei koskaan ole ollut Suomessa lupaa? Entä ne laittomissa asepajoissa tehdyt aseet? On totta, että tällä hetkellä suurin osa laittomista aseista on niiden laillisilta omistajilta varastettuja tai ostettuja aseita, mutta tämä ei tarkoita, että poistamalla lailliset aseet poistettaisiin laittomat.

Nyt ajetun aselain käytännössä toteutumisen kannalta eräänä suurimpana ongelmana on se, ettei lakia koeta oikeutetuksi. Vaikka suomalaiset ovatkin – kenties protestanttisen historiansa vuoksi – hyvin tarkkaan sääntöjä noudattavaa kansaa (yleistys), menee meilläkin jossain kohtaa raja poikki. Tämä on nähty esimerkiksi tekijänoikeuslakien noudattamisessa ja toisaalta myös kannabiksen käytön yleistymisenä. Typerää lakia saatetaan noudattaa rangaistuksen pelossa ja sen takia, että lain noudattaminen on kohtuullisella vaivalla mahdollista. Siinä vaiheessa kun laki alkaa kuitenkin menemään idiotismin puoleen ja sen noudattaminen ei tunnu olevan kohtuullisella vaivalla mahdollista eikä laissa kielletty teko tunnu aiheuttavan kenellekään mitään pahaa, alkaa ihmisillä keittää. “Kahden vuoden harjoittelu ampumaradalla ja vitut! Mennään kysymään siltä murtaen suomea puhuvalta kaverilta, jos se voisi seuraavalta Venäjän keikaltaan tuoda tuliaisia.”

Mikä sitten ratkaisuksi? Ensinnäkin uutta aselakia ei tule ottaa käyttöön. Aselain muutos ei tuo tullessaan juuri mitään, mikä estäisi Jokelan, Kauhajoen ja Sellon tapausten kaltaiset tapahtumat tulevaisuudessa, vaan se on lähinnä nykyisen hallituksen yritys väittää äänestäjille: “Kyllä me täällä jotain tehdään! Luulisin?” Lähinnä lääkäreiden kaavailluissa mahdollisuuksissa rikkoa salassapitovelvollisuuttansa aseen omistajien kohdalla ollaan edes jossain määrin oikeilla jäljillä, mutta tämäkin pitäisi määritellä nykyistä erittäin paljon tarkemmin. Mikä on sellainen asia, joka oikeuttaisi lääkärin ilmoittamaan poliisille uhkaavasta käytöksestä?

Toinen kinkkinen kysymys on se, että millaisiin toimenpiteisiin lääkärin ilmoituksen perusteella voitaisiin ryhtyä. Voiko lääkärin ilmoituksen perusteella menettää aselupansa kokonaan? Jos voisi, niin pahimmillaan tämä johtaisi siihen, että tilapäisistä mielenterveyshäiriöistä kärsivät ihmiset pitäisivät suunsa supussa pelätessään rakkaan ampumaharrastuksen loppumista. Hoitoon hakeutumattomina heidän oireensa vain pahenisivat, ja sitten oltaisiin taas torilla amupumassa.

Aselakiehdotuksesta puuttuu myös monia konkreettisia tekoja, joilla voitaisiin oikeasti parantaa aseisiin liittyvä turvallisuutta. Jarmo Niemisen blogiin ilmestyneen kommentinperusteella esimerkiksi Poliisiasiaintietojärjestelmän (PATJA) on totaalisessa ristiriidassa aserekisterin kanssa, mutta PATJA:a on kuitenkin nähtävästi käytetty erittäin aktiivisesti uuden aselain valmistelussa. Kumpikin rekistereistä on myös erittäin puutteellisia, ja missään ei kerrota esimerkiksi kuinka suuri osa löydetyistä laittomista aseista on joskus ollut Suomessa luvallisia tai kuinka moni aseista on aiemmin Suomessa deaktivoituja, mutta uudelleen reaktivoituja. Konkreettinen toimi aseongelmien vähentämiseksi olisi ainakin tarkempien tilastojen kerääminen, jotta jatkossa viranomaistoimintaa ja lakeja osataan ohjata oikeaan osoitteeseen, mitä nyt ei tunnuta tekevän.

Eräs toinen keskustelussa esiin noussut mielestäni loistava pointti on idea luoda järjestelmä käytöstä poistuneiden aseiden keräämiseksi. Tällä tavalla sukkalaatikon pohjalle lojumaan jäänyt pistooli, jota käytettiin viimeksi 20 vuotta sitten, ei olisi mahdollisten murtovarkaiden saaliina. Kun esimerkiksi valtio ostaisi käyttämättä jääneitä aseita markkinahintaan ja myisi niitä jälleen eteenpäin, ja hommasta tehtäisiin helppoa aseen omistajalle, saataisiin kierrosta kerättyä varmasti suuri määrä aseita. Nykyään keskimääräinen luvanhaltija omistaa 3,7 asetta. Tuota määrää voitaisiin huimasti pudottaa, jos vanhan aseen hallussapitoluvan saisi siirrettyä uuteen samantyyppiseen aseeseen, jos samalla luopuisi vanhasta aseesta. Kun luvat joutuu molemmista aseista maksamaan, on houkutus pitää vanha ase nurkissa suurempi ja täten kiertoon jää useampi ase.

Laittomien aseiden määrää voisi myös helposti vähentää, jos keräilykappaleina olevat vanhat toimivat aseet voisi laillistaa helposti. Käsittääkseni tämä on tällä hetkellä äärettömän vaikeaa jollei jopa mahdotonta. Näin aseiden määrästä saataisiin realistisempi kuva, ja toisaalta taas liikkeellä olevien laittomien aseiden määrää saataisiin kutistettua. Jos laiton keräilyase, jota ei kuitenkaan koskaan oltaisi käytetty mihinkään, varastetaan, on kynnys ilmoittaa siitä poliisille erittäin suuri, koska samalla tulisi tunnustaneeksi oman rikoksen. Siispä olisikin tärkeää, että myös nämä aseet saataisiin luvallisiksi.

Entä mitä jos yritettäisiin aivan toisenlaista lähetysmissuuntaa? Ei lähdettäisikään pitämään nykyjärjestelmää kutakuinkin samanlaisena pienin parannuksin (tai ainakaan tekemään mitään niin tyhmää, mitä hallitus nyt touhuaa), vaan lähdettäisiin aivan eri suuntaan. Siis mitä jos höllennettäisiin aselakia? Aseen saisi, kunhan olisi päästään kutakuinkin terve, ei olisi syyllistynyt ampuma-aserikoksiin tai vakavaan väkivaltarikokseen. Aseen hallussapitoluvat muutettaisiin aseenkantoluviksi, jolloin jokaisella lainkuuliaisella kansalaisella saisi laillisesti olla pistooli mukanaan puistossa kävellessään. Myöskin yksityishenkilöille luovutettavien aseiden kirjoa voitaisiin miettiä laajennettavan siten, että esimerkiksi sarjatuliaseen voisi ostaa, jotta saisi ladon seinään ampua sarjoja.

Tässä kohtaa vahvimmin eri mieltä kanssani olevat jo varmasti lopettivat lukemisen, ja ovat jo paraikaa kommenttiosiossa kirjoittamassa tulikivenkatkuista tekstiä siitä, miten allekirjoittanut on idootti eikä tajua tästä maailmasta mitään eikä kunnioita ihmiselämän arvoa. Elättelen kuitenkin toivoa, että muutama eri mieltä olevakin on tässä vaiheessa vielä mukana ja siksi perustelen, miten joku voi kannattaa sitä, että ihmiset saisivat kantaa asetta mukanaan julkisella paikalla.

Englannissa ruvettiin rajoittamaan aseiden saatavuutta erittäin merkittävästi vuonna 1997, tavoitteena tietysti parantaa kansalaisten turvallisuutta. Vaikutukset olivat kaikkea muuta kuin toivotunlaiset. Kahden vuoden sisään totaalikiellon jälkeen käsiaseilla tehty rikollisuus oli lisääntynyt 40%. Neljän ensimmäisen vuoden aikana väkivaltarikollisuus tuplaantui. Teräaseella tehtyjen rikosten määrä nelinkertastui. Pohjois-Irlanti on ainut Yhdistyneiden Kuningaskuntien osa, jossa asetta saa kantaa melko vapaasti. Siellä joutuu ampuma-aserikoksen tai ryöstön uhriksi joutuminen on erittäin paljon epätodennäköisempää kuin muualla Iso-Britanniassa.

USA:ssa Vermontin osavaltiossa aseiden omistukseen tai kantamiseen ei vaadita mitään lupia. Kuitenkin Vermont on niiden osavaltioiden joukossa, joissa on tapahtunut kaikkien vähiten väkivaltarikollisuutta. Floridan osavaltio vapautti aselakejaan vuonna 1987. Aseiden määrä liki neljäkymmentäkertaistui ja aseita sai nyt kantaa mukanaan myös julkisella paikalla, kunhan ne olivat kätkettyinä. Muutoksesta seurasi aseellisten murhien, hyökkäysten, ryöstöjen ja raiskauksien määrän laskeminen. Liberaalimman aselain positiiviset vaikutukset noteerattiin myös muualla ja moni muu USA:n osavaltio seurasi Floridan esimerkkiä.

Maailmalla tuntuu olevan trendi, että mitä liberaalimmat aselait, sen vähemmän väkivaltarikollisuutta. Totalitaristiset aselait riisuvat aseista vain tavalliset rehelliset kansalaiset tehden heistä lähinnä helpompia uhreja.

Mihin tämä sitten voi perustua? Kenties se perustuu siihen, että taparikolliset hyökkäävät vain kun tietävät olevansa voimakkaita. Kukaan ei hyökkää itseään voimakkaamman kimppuun. Aseet taas ovat siitä kivoja, että vaikka ne nostavat yksilön “voimakkuutta” huomattavasti, ne ovat niin helposti kätkettävissä, ettei ulkopuolelta voi tietää kuinka voimakas mahdollinen hyökkäyksen kohde todellisuudessa onkaan. Kun mahdollinen ryöstön, pahoinpitelyn tai raiskauksen uhri vetääkin takin alta esiin pistoolin, ottaa rosvo jalat alle. Edes idea lähteä yrittämään ei houkuta niin paljoa, kun tietää, että vastassa saattaa olla kova pala rautaa.

Texasissa USA:n armeijan tukikohdassa, Fort Hoodissa, tehty joukkosurma perustui juuri siihen, että päästään vinksahtanut kaveri toi aseita alueelle, jossa muilla ei ollut aseita, vaikka kuinka oltiinkin armeijan tukikohdassa. Hän oli siis ainut, jolla oli ase mukanaan. Hän sai hengiltä 13 ihmistä ja vahingoitti 30:tä. Jos muillakin henkilöillä olisi ollut aseet tuossa tilanteessa, uskoisin, että maailma olisi päässyt pienemmillä uhriluvuilla.

Miten sitten koulusurmat? Sama kaava kuin Fort Hoodissa. USA:n kouluissa on jopa metallinpaljastimet, jotta kukaan ei toisi aseita kouluun. Silti joku aina siinä onnistuu, ja saa muita oppilaita nurin. Jos jokaisella opettajalla olisi aseet mukanaan, ja kenties myös muutamalla oppilaalla, olisi varmaa, ettei kouluammuskelija pääsisi kovin pitkälle. Kuinka surkea kouluampuja semmoinen olisi, joka saisi yhden koulukaverinsa hengiltä ennen kuin jumppamaikka pistää tyypin kylmäksi?

Tietenkin aselain viemisessä vapaampaan suuntaan olisi otettava eri asioita huomioon. Aseen vetäminen esille julkisella paikalla olisi itsessään jo rikos, jolloin aseen käyttäminen jäisi vain tilanteisiin, joissa se voitaisiin perustella hätävarjelulla. Aseella uhkaileminen olisi vielä suurempi rikos. Ampumisen rangaistavuutta voitaisiin jopa nostaa. Aseenkantolupaan voitaisiin laittaa alkoholin suhteen samanlainen rajoite kuin ajokortissa: ei asetta mukaan humalassa. Aiemmin vakavaan ampuma-aserikokseen syyllistyneelle ei enää aseenkantolupaa myönnettäisi.

Miltä kuulostaisi maailma, jossa olisi vähemmän väkivaltaa ja jokainen voisi tuntea olonsa turvalliseksi nappaalamma iltalenkille pistoolin mukaan? Mielestäni paljon paremmalta kuin maailma, johon meitä ollaan uuden aselain kanssa viemässä. Toivottavasti se kaatuu, ja jos ei kaadu, niin toivottavasti suomalaiset osaavat äänestää ensi eduskuntavaaleissa siten, että se tullaan kaatamaan vaalien jälkeen.

Kirjoittaja on kerran ampunut aseella, ei omista asetta eikä ole lähiaikoina kiinnostunut aseen hankkimisesta. Se ei ole kuitenkaan estänyt kirjoittajaa suhtautumasta asiaan objektiivisesti. Hauska fakta: kirjoittaja on totaalikieltäytyjä.

‎”Kieltäydyn jatkamasta palvelusta”

Posted on by
16

Lain mukaan asevelvollisuudesta kieltäytymiseen voi syyllistyä vain varusmies, eli henkilö, joka on ainakin muodollisesti aloittanut varusmiespalveluksen. Siviilipalveluksesta puolestaan voi kieltäytyä jo ennen palveluksen aloittamista. Oikeuskäytäntö Suomessa on se, että totaalikieltäytymiseen ja poissaolorikokseen (karkaamiseen tai luvattomaan poissaoloon) voi syyllistyä samaan aikaan, eikä poissaolorikos ole osa kieltäytymistä. Poissaolorikoksista jää rikosrekisteri – toisin kuin totaalikieltäytymisestä – ja niistä voi saada sakkoa tai vankeutta, joten halusin välttyä moisen rikoksen suorittamiselta. Siispä matkustin tänään aamulla Huovinrinteelle.

Kuvailen teille summittaisesti päiväni tapahtumat. Kirjoittelen ihan vain muiden mielenkiinnon vuoksi blogiini nyt ja jatkossa totaalikieltäytymisprosessista. Kyseessä ei ole missään nimessä mitään sellaista, että koittaisin pienentää totaalikieltäytymiseen liittyviä pelkoja ja täten millään asteella kannustaa ketään muuta kieltäytymään, koska sehän olisi laitonta. Itse en muuten uskoisi olevani tässä nyt ilman maanmainiota Aseistakieltäytyjäliiton Mielipidevangin opasta, joten kiitokset heille. Hyppy tuntemattomaan olisi saattanut olla liian paha ilman tarvittavaa tietoa siitä, mitä tapahtuu.

Hakeuduin bussissa sen näköisen kaverin viereen, että olin jo ennen istumistani tietoinen tulevan matkan keskustelunaiheista. Bussimatka kului siis vierustoverini kanssa keskustellen armeijasta ja kieltäytymisestäni. Aloitin myös viimein Jokapiraatinoikeuden lukemisen bussissa, vaikka ostin kirjan jo sen julkaisupäivänä. Säkylän bussiasemalle saavuttuamme keskustelujoukko kasvoi ja huomasin Oskuksi itsensä esitelleellä kaverilla ja minulla olevan paljon yhteisiä tuttuja. Keskustelimme niitä, näitä, suurelta osin jälleen armeijasta. Luin myös kirjaani eteenpäin. Odotimme kyytiä, kyytiä ei tullut. Odotimme yhä. Bussissa vieressäni istunut sälli soitti varuskuntaan ja kyseli, missä mennään. Kuljetus oli unohtunut. Puolen tunnin päästä kuljetusjoukot tulivat hakemaan meitä noin kuuden kilometrin päähän.

Saavuttuamme alueelle asetuimme jonoihin ja odotimme. Jono kerrallaan meidät käskettiin sisään, jossa meidän laukkumme tarkistettiin huumausaineiden, päihteiden, teräaseiden ja muiden vastaavien varalta. Huumekoiria ei meihin käytetty. Siirryimme jonkinsortin sotilaskuraattorin höpötystä kuuntelemaan, ja tästä jälleen eteenpäin. Saimme kuulla mihin meidät oltiin sijoitettu. Minut oltiin määrätty ensimmäiseen pioneerikomppaniaan.

Kävelin jonkin matkaa, jotta pääsin perille. “Herra alikersantti, alokas Ruuhijärvi astuu palvelukseen”, sanoin luovuttaessani palvelukseenastumismääräykseni ja ajokorttini. “Oletko mielestäsi kykeneväinen suorittamaan palveluksen?” “Olen.” “Selvä, mene tuonne pöydän…” “Niin, nyt mä oon sitten varusmies. Vai?” “No joo, kun sä olet palvelukseen astunut…?” “Kieltäydyn jatkamasta palvelusta.” “Eli sä siis et ole kykeneväinen suorittamaan palvelusta?” “Olen kykeneväinen suorittamaan palveuksen, mutta kieltäydyn siitä.” Satunnaisen sähläyksen jälkeen herra alikersantti jatkoi: “Äläpäs menekään sinne pöydän ääreen, vaan jää tähän… Ota siitä jakkara ja istu siihen, tässä voi mennä jonkin aikaa.”

Yllättävää oli mielestäni lähes kaikkien asiallinen suhtautuminen päätökseeni. Lähes mistään suunnasta ei tullut nuivaa katsetta, vaan homma hoitui pääosin erittäin asiallisesti ja hyvissä mielin. Ainoana poikkeuksena voisin mainita kotiuttamismääräyksen minulle kirjoittaneen yliluutnantti Teemu Jokisen, joka katsoi minua kuin halpaa makkaraa eikä vastannut hyvänloppukesäntoivotukseeni, kun lähdin kotia kohti. Muutoin homma sujui todella mallikkaasti. Eräs yliluutnantti vitsaili byrokratiasta ja liiallisista paperihommista. Olin positiivisesti yllättynyt. Ruokaakin tarjottiin, ja minut siirrettiin odotellessa muonituskeskukseen syömään. Ironia oli jälleen läsnä, ja radiossa soi ruokaillessani Status Quon In the Army Now.

Pienenä pelkona perseessä oli piilenyt kieltäytymispäätökseni jälkeen se, että varuskuntaan saavuttuani ja kieltäydyttyäni minua kohdeltaisiin jonain naistensilppojan ja ja pedofiilitapporaiskaajan rinnasteisena. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi.

Eräs yliluutnantti, jonka nimeä en ikäväkseni nyt muista, suoritti esitutkinnan epäillystä rikoksestani muutama tunti sen jälkeen, kun olin ilmoittanut kompanian päälikölle, kapteeni Matti Jorvalle, kieltäytymisestäni. Nimet alle, ja pian olikin kotiuttamisen aika. En voinut olla naurahtamatta, kun minulle kerrottiin, että minulle maksettaisiin päivärahaa tästä päivästä, vaikka en käytännössä ollut tehnyt koko pävinä muuta kuin matkustanut paikalle, kieltäytynyt ja tappanut aikaa lukemalla Jokapiraatinoikeutta (pääsin sivulle 132 asti tänään). Kotiuttamispäätöksen jälkeen koitti kuuden kilometrin kävelymatka varuskunnalta Säkylän keskustaan 30-asteisessa helteessä ja linja-automatka Turkuun.

Homma nytkähti tänään paremman matkaa eteenpäin. Siviilivirannoimaiset jatkavat rikokseni tutkintaa, ja odotan yhteydenottoa poliisilta ja käräjäoikeuden käsittelyä. Aion tyytyä käräjäoikeuden minulle langettamaan tuomioon, koska sitä on käytännössä mahdoton saada muutettua, vakiintuneen oikeuskäytännön ollessa mitä on, oli se sitten miten lainvastainen tahansa. Tämä päivä sujui kuitenkin mielestäni yllättävänkin kivuttomasti.

Allekirjoitin sananvapausadressin

Posted on by
Reply

freedom_of_thought_and_speech

Alunperin tarkoitukseni ei ollut lainkaan blogata aiheesta, mutta nyt asiaa hieman harkittuani päätin tuoda muuten niin hitaalla julkaisutahdilla toimivaan blogiini sisältöä.

Edellispäivänä allekirjoitin Sananvapauden puolesta ry:n adressin käräjäoikeuden tuomion Helsingin kaupunginvaltuutetun Jussi Halla-ahon kohua herättäneestä blogikirjoituksta valmistuttua. Eilen huomasin myös Piraattipuolueen allekirjoittaneen kyseessä olevan adressin. Adressi vetoaa päättäjiin, jotta lakipykälät koskien kansanryhmää vastaan kiihottamisesta ja uskonrauhan rikkomista pistettäisiin uuteen uskoon, siten että ne olisivat vähemmän tulkinnanvaraisia ja  vähemmän joitain nimenomaisia asioita pyhinä pitäviä suosivia.

Halla-ahon bloggausta käsitelleet uutiset mediassa ovat vääristelleet hyvin voimakkaasti ja irrotelleet muitta mutkitta yksittäisiä lauseita kontekstistaan. Alkuperäinen teksti ei edes pottuillut islaminuskoisille vaan valtionsyyttäjä Mika Illmanille. En sen kummemmin rupea tuomiota ja alkuperäistä tekstiä purkamaan, koska sitä on tehty jo pitkin internettiä kuluneen muutaman päivän aikana. Esimerkiksi Jiri Kerosen blogimerkintä on mielenkiintoista luettavaa. Lisäksi Hommafoorumilla on käyty erittäin fiksua keskustelua koko oikeudenkäynnistä jo yli puolitoista tuhatta viestiä.

Koskien Halla-ahon tuomiota käräjäoikeuden ratkaisuun sisältyy seuraavanlaista tekstiä:

Yleisesti ottaen on selvää, että erilaisten uskonnollisten käsitteiden totuusarvosta ei voida käydä keskustelua samalla tasolla kuin millä keskustellaan esimerkiksi luonnontieteisiin liittyvistä kysymyksistä. Jälkimmäiset voidaan todistaa oikeiksi, kun sen sijaan objektiivisesti arvioiden jo minkä tahansa uskonnon olemukseen kuuluu, että sen käsitteisiin liittyvä totuus on suhteellista. Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa.

Näin ateistina voin sanoa, että olen huomannut viimeisen lauseen pitävän erittäin vankasti paikkansa keskustellessa uskonnollisten ihmisten kanssa uskonnosta. On kuitenkin surullista huomata, että moinen lausahdus on käräjäoikeuden tuomiossa. Logiikalla ja järkiperusteilla pitäisi aina olla etulyöntiasema kun puhutaan oikeuden toteutumisesta.

Toivottavasti allekirjoittamallani adressilla on jotain positiivista vaikutusta, eikä jatkossa tuomioita voida asettaa liian tulkinnanvaraisesti. Onhan ylipäätään epäselvää, voiko jumalia pilkata, koska niiden olemassaoloa ei voida varmistaa, ja mikäli ne ovat olemassa, osaavat ne varmasti puolustaa itseään, jos ovat niin kaikkivoipia, mitä pyhät kirjat väittävät.

Onneksi Halla-ahon tuomio ei vielä ole lainvoimainen ja nyt annettu tuomio on vasta alimman oikeusasteen tuomio. Toivottavasti korkeammat oikeusasteet huomaavat, ettei Halla-aho kirjoituksissaan loukkaa ketään, vaan perustaa kirjoituksensa tosiasioihin ja pottuilun kohteeksi ei tosiaan joutunut islaminusko vaan aivan joku muu.

Jos joku muu haluaa allekirjoittaa adressin, niin tässä vielä linkki.