Tag Archives: opiskelu

Pakollinen haltiakielenopetus suomalaisiin kouluihin

Posted on by
Reply

Olen ollut eri mieltä pakollisen ruotsinopetuksen kannattajien kanssa niin pitkään kuin jaksan muistaa. Nyt he ovat kuitenkin onnistuneet mahtavalla argumentaatiollaan kääntämään pääni, ja olen päättänyt alkaa kannattamaan pakollista ruotsin opetusta. Pohtiessani ruotsinkielen opetuksen pakollisuutta ja tajutessani sen tärkeyden, ymmärsin samalla, että täysin samoin perustein Suomen ylvään Jumalan siunaaman kansan tulee antaa kaikille koululaisilleen oikeus opiskella myös toista kieltä. Suomessa on nimittäin suomenruotsalaisten lisäksi ainakin yksi muu pitkään syrjitty kielivähemmistö, nimittäin haltiakieliset.

Haltiakieli on Suomessa todella harvinainen kieli, eikä sitä puhu äidinkielenään todistettavasti kukaan. Tämä johtuu epäilemättä siitä, ettei haltiakieltä eli sindaria opeteta pakollisena oppiaineena kaikille suomalaisessa koululaitoksessa opintojaan suorittaville ihmisille. Ovathan ihmiset, jotka haluavat pakottaa jokaiselle oikeuden opiskella ruotsia, jo kauan tienneet, että kielen oppimisen oikeuden pakolla antaminen kaikille ihmisille on kielen elinkelpoisuuden säilymisen ehdoton edellytys Suomessa.

Heille, jotka eivät sitä tiedä, kerrottakoon, että haltiakieli on lähtöisin J. R. R. Tolkienin kirjasarjasta Taru Sormusten Herrasta. Taru Sormusten Herrasta sijoittuu Keskimaa-nimiseen paikkaan, jossa elää hobitteja sun muita otuksia. Eräät näistä otuksista ovat haltioita, joista osa siis puhuu tietenkin haltiakieltä, joka tunnetaan myös nimellä sindar. Koska Taru Sormusten Herrasta -kirjat ovat ehdottomasti eräitä koko 1900-luvun merkittävimpiä kaunokirjallisuuden teoksia, on häpäisy ihmiskunnan kulttuurihistoriaa kohtaan, ettei haltiakieltä opeteta kouluissamme jo nyt.

On päivän selvää, ettei ruotsista ole pohjoismaiseksi yhteiskieleksi, koska edes suomalaiset “ruotsia” puhuvat ihmiset eivät ymmärrä riittävän hyvin mitä Pohjanlahden toisella puolella joristaan. Naurettavaksi touhu menee siinä vaiheessa, kun pitäisi vielä norjalaisia, tanskalaisia ja islantilaisiakin ymmärtää. Sen sijaan, jos saisimme vakuutettua muut pohjoismaat siitä, että haltiakieltä kannattaa vaalia sen merkittävän kulttuurisen arvon vuoksi, voisimme käyttää haltiakieltä Pohjoismaiden välisessä kaupankäynnissä ja politiikassa. Englantiahan nyt ei voi käyttää, koska Hitler.

Joku saattaa torpata ajatuksen pakollisesta haltiakielenopetuksesta kysymällä, että onko kielestä oikeasti mitään hyötyä. Vaikka en ole vielä elänyt kahta vuosikymmentäkään, eikä sanani tästä johtuen välttämättä paljoa paina, en ole elämäni aikana kuullut kenenkään valittavan, että jollekin olisi joskus ollut haittaa jonkin kielen osaamisesta. Tämän lisäksi haltiakielen osaaminen helpottaa muiden kielten oppimista. Samaten on muistettava, että haltiakieli on itseisarvona jo rikkaus, ja sen oppiminen pakolla lisää Suomen kansan henkistä pääomaa, ja saa meidät erottumaan kirkkaana timanttina muiden EU-maiden joukossa.

Lisäksi, kun suomalaisilla olisi suomenkielen ja ruotsin lisäksi vielä kolmas yhteinen kieli, sindar, olisi yhteinen kansallisidentiteettimme voimakkaampi kuin koskaan. Suomen ylväiden kansalaisten kilpailutahto isänmaan puolesta kasvaisi sellaisiin stratosfääreihin asti, että se ponkaisisi suomalaisen talouden ennennäkemättömään kasvuun ja toisi Suomelle suunnattomia verotuloja. Sindarin osaaminen johtaisi myös fantasiakirjallisuuden ystävien turistiryntäykseen Suomeen, ja suomalaiset kaupungit suurimmasta Helsingistä lähtien aina pienintä Kaskista myöten hyötyisivät turismin tuomista tuloista.

Haltiakielen opettaminen on aloitettava pikemmiten, ja kaikkiin suomalaisiin yliopistoihin on avattava koulutusohjelma, joka tähtää sindarinopettajan toimeen valtuuttavaan tutkintoon siten, että ensimmäiset opettajaopiskelijat aloittaisivat opintonsa jo ensi keväänä. Tämä ei riitä tyydyttämään tarpeita, minkä vuoksi aluksi haltiakielen opettajia on palkattava ulkomailta.

Kun haltiakielen ja ruotsin yhteiselosta pakollisina kielinä on saatu tuloksia, tulee niiden rinnalle ottaa vielä klingon noin kymmenen vuoden ajanjakson sisällä.

Pakkoruotsikeskustelussa ei mitään uutta

Posted on by
2

Eilen illalla Yle lähetti kakkoskanavallaan ruotsinopiskelua Suomen kouluissa koskevan ohjelman Pakkoruotsi-ilta. Täytyypä vain todeta, että oli jälleen erittäin väsynyttä argumentaatiota ruotsinkieleltä puolustavilta.

Ruotsinkielen opettamisen lopettamisen puolesta on esitetty jo kaikki mahdolliset pätevät argumentit, ja niistä suuri osa tuli jälleen viime iltana esitettyä. Sen sijaan pakkoruotsin puolesta ei esitetty viime iltana yhtä ainutta täysipäistä argumenttia. Kuulin muutamia nauruntirahduksia, luultavasti joko pakkoruotsin vastustajilta tai juontajilta, kun ruotsinkielen pakollisuutta puolustavat esittävät vajaimpia argumenttejaan.

Pakkoruotsia puolustavat eivät tyytyneet vain nykyisen suomenkielisille epäedullisen tilanteen puolustamiseen, vaan mentiin pidemmälle. Esitettiin muun muassa, että kaikkien opiskelijoiden kykyä sopeutua maailmaan heikennettäisiin: ruotsinkieli kolmannelle luokalle, ehtiihän sitä englantia myöhemminkin opiskella. Mitä vittua kuulen?

Ruotsinkielen pakollista opiskelua perusteltiin omin kokemuksin perustuen, yleissivistyksellä ja vaikka millä. En edes jaksa alkaa kunnolla vasta-argumentoimaan, kun googlettamalla “pakkoruotsi” löytää jo niin kattavaa argumentaatiota, että järkevät vilpittömästi toimivat kansanedustajat eivät voisi muuta kuin äänestää pakkoruotsin kumoon. Mutta ei.

On kait järkevämpää opettaa joka iikka puhumaan ruotsia kuin palkata tulkit valtion ja kuntien toimipisteisiin (tai palkata joka toimipisteeseen yksi ihminen, joka osaa ruotsia). Ruotsissa on myös melko hyvä englanninkielentaito, ja jos ruotsalaiset haluavat välttämättä ruotsia puhua, kun käymme heidän kanssaan kauppaa, pääsevät suomenruotsalaiset tuntemaan itsensä tärkeiksi, heiltä kun tuo ruotsi sujunee ihan kohtuullisesti.

Ruotsalaisessa kansanpuolueessa on sellaiset ruskeakielet asialla, että oksat pois. Ainut oikea syyhän pakkoruotsille on se, että suomenruotsalaiset haluavat tuntea ylemmyydentunnetta: kiva laittaa muu kansa tanssimaan meidän pillin mukaan.

Toisaalta voisi ajatella, että pakkoruotsin opiskeleminen on tavallaan tasa-arvoa lisäävä tekijä, kun suomalaisten tarvitsee opiskella ruotsi vastapainoksi sille, että ruotsalaiset opiskelevat suomea. Samaan tapaan tasa-arvoa lisäisi esimerkiksi terveiden ihmisten toisen jalan katkaiseminen, etteivät he pääse liian helpolla pyörätuolipotilaisiin verrattuna. Koska RKP lisää tämän puolueohjelmaansa?

Kun kerran ohjelmassa suomenruotsalaisessa perheessä kasvaneet perustelivat ruotsin pakollisuutta omilla kokemuksillaan, niin kerrotaanpa omat kokemukset. Olen ruotsia puhunut kavereiden kanssa “ihan vain koska osaan” lähinnä pakkoruotsia rivien välissä pilkaten. Kerran koitin iskeä jotain suomenruotsalaista likkaa, ja tuli siinä samalla muutama sana ruotsia heitettyä. En ole eläessäni ollut koulun ulkopuolella tilanteessa, jossa olisin ruotsia tarvinnut, ja en usko sitä ikinä koulun ulkopuolella tarvitsevani. Olen muuten tarvinnut elämäni aikana enemmän ranskaa kuin ruotsia. Tarvitsisiko sillä perusteella aloittaa pakollinen ranskan opiskelu Suomen kouluissa?

Pakolliselle ruotsinkielelle ei ole Suomessa mitään käyttöä, jos ei lasketa lailla luotuja keinotekoisia tarpeita.

Kieltäytymisilmoitus

Posted on by
15

Postitin alla olevan tekstin ylläolevalla otsikolla tänään 1.7.2010 Porin prikaatille.

Minä, Tuomas Ruuhijärvi, kieltäydyn tällä ilmoituksella suorittamasta minulle laissa määrättyä asepalvelusta missään muodossa. Motiivit päätökseeni löytyvät nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän epäkohdista. Järjestelmä on äärimmäisen epätasa-arvoinen sen koskiessa vain miehiä ja sen jättäessä Jehovan todistajat sekä ahvenanmaalaiset palvelusvelvollisuuden ulkopuolelle. Asevelvollisuus riistää suomalaisten miehien vapauden puolesta vuodesta vuodeksi ilman raskauttavia perusteita.

Yleinen mielipide on, että nykyinen asepalvelusjärjestelmä on oikeudenmukainen. Todellisuudessa se ei sitä ole. Syy neutraaliin suhtautumiseen järjestelmää kohtaan johtunee siitä, että siihen on totuttu. Palveluvelvollisuus koskee 18-30-vuotiaita miehiä. Mikäli jako tehtäisiin jollain muulla perusteella, arvosteltaisiin järjestelmää erittäin rankalla kädellä. Harva sulattaisi sitä, jos kaikki 18-30-vuotiaat tummahiuksiset teljettäisiin vuodeksi vankilaan eli tuomittaisiin menettämään vapautensa kuten asepalveluksessa. Ahvenanmaalaisten ja Jehovan todistajien jättäminen velvollisuuden ulkopuolelle pahentaa asiaa entisestään. Nykyiseen toimintamalliin tottuminen aiheuttanee kuitenkin arvostelun vähäisyyden, koska armeija perinteisesti on ollut se miesten juttu.

Naisten mahdollisuutta suorittaa asepalvelus perusteltiin sen käyttöönoton aikaan tasa-arvolla, vaikka lakimuutos oli kaikkea muuta kuin tasa-arvoa lisäävä. Sen lisäksi, että naisten ei tarvitse suorittaa asepalvelusta, voivat he nykyään halutessaan tämän kuitenkin tehdä. Naisilla ovat kaikki ovet avoimina, kun taas miesten puolesta on jo valmiiksi päätetty, että jokin palvelus suoritetaan. Perustuslakikin sanoo, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta tätä ei noudateta maanpuolustusvelvollisuuden osalta tavallisessa laissa. On erikoista, että yhteiskunnassa, jossa tasa-arvo on niin kovassa huudossa, ei näin suureen epäkohtaan olla vielä puututtu.

Asepalvelus aiheuttaa käytännön ongelmia miesten elämään. Asepalvelus siirtää opiskeluiden aloittamista ainakin vuodella ja useassa tapauksessa jopa kahdella. Tämä vaikuttaa siihen, minkä ikäisinä suomalaiset miehet pääsevät työelämään. Vasta valmistumisensa jälkeen asepalveluksen suorittavilla palvelus siirtää konkreettisesti töihin astumista eteenpäin. Armeijasta voi olla jotain hyötyä, muutenkin kuin kivasta tittelistä nimen edessä, mutta on typerää olettaa, että armeijassa opittaisiin enemmän päivätyössä hyödyllisiä asioita kuin koulussa tai työelämässä vuoden aikana.

Todennäköisyys Suomen joutumiselle sotaan on äärimmäisen epätodennäköinen. Mikäli uhka sodalle olisi suurempi, voitaisiin katsoa nykymuotoiselle asepalvelusjärjestelmälle olevan pakottava tarve. Nyt sellaista ei ole. Ainut potentiaalinen Suomeen hyökkäävä valtio on Venäjä, joka taasen olisi niin ylivoimainen vihollinen, että Suomen olisi mahdotonta taistella enää nykypäivänä sitä vastaan. Se, että Suomi on joskus onnistunut taistelemaan itänaapuriaan vastaan, ei tarkoita, että tilanne yhä olisi sama. Suomen kuuluessa EU:hun on Venäjänkin hyökkääminen maahamme on erittäin kaukaa haettu skenaario.

Monet ajattelevat asepalveluksen suorittamista isänmaallisena tekona. Itse koen asian toisin. Asepalvelusta vastaan taisteleminen on taistelemista kotimaan puolesta, koska asevelvollisuuden poistuminen tekisi Suomesta paremman valtion. Isänmaallisuutta on haluta parasta mahdollista isänmaalleen. Isänmaallisuutta on halu estää päättäjiä vahingoittamasta rakasta kotimaatamme tekemällä huonoja päätöksiä tai jättämällä tekemättä hyviä. Isänmaallisuutta on olla luottamatta sokeasti siihen, mitä hallitus ja eduskunta tekevät.

Veteraaniemme uhrauksien ja panoksen kunnioittaminen ei vaadi sitä, että leikimme sotaa vielä vuosikymmeniä sen jälkeen, kun sodan uhka on hävinnyt. Itsenäisyytemme puolesta taistelleiden kunnioittamista on ihan yhtä lailla se, että jatkamme ponnisteluja kohti parempaa Suomea. Koen päätökseni totaalikieltäytyä olevan sata kertaa niin isänmaallinen kuin usean muun päätös suorittaa asepalveluksensa ja sen vievän Suomea eteenpäin. Uhraukseni toivon osaltaan vaikuttavan siten, että oma jälkikasvuni ja seuraavat sukupolvet eivät aikanaan joudu suorittamaan asepalvelusta.

En sinänsä ole aseita vastaan, vaan pikemminkin mielipiteeni aseista on keskivertoa paljon liberaalimpi, ja sotilaidenkin käytön rauhanturvassa ymmärrän tyystin. Siispä siviilipalveluksen suorittaminen totaalikieltäytymisen sijaan ei olisi aatteitani palveleva teko. Siviilipalvelus toimii pitkälti vain tekosyynä sille, että asevelvollisuutta ei poisteta, vaikkakin siviilipalveluksen suorittavatkin tekevät arvokasta työtä asevelvollisuuden poistamisen puolesta.

Ongelmallisena koen kuitenkin Suomen valtion ylläpitämän sotamyytin, jossa sotaa ihannoidaan ja pidetään hienona asiana. Paraateissa kulkevat panssarivaunut ja sotilaat aseineen hävittäjien lentäessä ylitse ja armeijasta annetaan erityisen positiivinen kuva. Sota on raakaa ja murheellista, ja on surullista, että sitä yritetään kätkeä juhlavien karnevaalien alle. On ikävää, että tappamista markkinoidaan suomalaisille ja suomalaiset ostavat sen. Osaltaan valtion harrastama markkinointi vaikuttaa myös suomalaisten asenteisiin armeijaa kohtaan.

Vielä jokunen vuosi sitten olin sen kannalla, että suorittaisin ehdottomasti asepalveluksen. Tuolloin olin vielä typerämpi juuri peruskoulusta valmistunut kakara. Ajatukseni muuttuivat ajan myötä, ja aloin miettiä totaalikieltäytymistä. Minut puhuttiin ympäri ja saatiin vakuuttuneeksi siitä, että minun kannattaa olla itsekäs ja käydä armeija, josta voisi olla jotain hyötyä, siinä missä vankilakäynnistä saattaisi olla jopa jotain haittaakin. Mietin, että olisin järjestelmän hiljainen hyväksyjä ja hiljainen vastustaja, ja kävisin armeijan ja ottaisin siitä kaiken irti, kun sinne joka tapauksessa olisi mentävä.

Jokin kuitenkin käänsi mieleni. En halunnut olla itsekäs, halusin taistella oman jälkikasvuni ja tulevien sukupolvien puolesta, halusin taistella paremmin voivan Suomen puolesta, halusin taistella asepalvelusta vastaan. Koin ja koen, että totaalikieltäytyminen on erittäin tehokas työkalu tähän. En koe, että totaalikieltäytyminen on kaikkien nykyistä järjestelmää vastustavien velvollisuus: itsekkyys ei ole pahe. Koen kuitenkin, että, koska minusta on siihen, minun on tehtävä se. Minulla on rohkeutta tehdä tämä.

Vastaus tasa-arvo-ongelmaan ei ole nyt palveluksesta ulos rajattujen ihmistenkin tuominen palvelusvelvollisuuden piiriin, vaan pakollisuuden poistaminen kaikilta. Oikea ratkaisu nykyiseen tilanteeseen olisi asepalveluksen muuttaminen vapaaehtoiseksi tai korvaaminen palkka-armeijalla. Armeijalle on tulevaisuudessakin kysyntää ja sitä tulee käyttää esimerkiksi kansainväliseen rauhanturvaamiseen ja mahdollisesti muuhunkin rauhaan ja rauhan säilyttämiseen pyrkivään toimintaan, mutta tämä onnistuu ilman mittavan reservin kouluttamistakin. Monissa muissa maissa asevelvollisuudesta on jo luovuttu, ja nyt Suomen on aika hypätä samaan junaan.

Aurinkoista loppukesää!

Isänmaan puolesta Turussa 1.7.2010,

Tuomas Ruuhijärvi

Mitä sieniä opetusministerimme oikein vetää?

Posted on by
1

Opetusministerimme Henna Virkkunen (kok.) kannattaa Suomen ruotsinopettajat ry:n ehdotusta ruotsinopiskelun aloittamisen aikaistamisesta eli aloittamista viimeistään jo viidennellä luokalla, kun nyt se aloitetaan viimeistään seitsemännellä luokalla. Olen jo aiemmin kirjoittanut mielipiteistäni pakkoruotsista ja kielistä yleensäkin, joten en tässä tekstissä ala perustelemaan miksi ruotsinopetus tulisi lopettaa kokonaan. Tekisi kyllä mieli tyytyä lähinnä pohtimaan, että minkälaisia narkoottisia aineita Henna on oikein vetänyt tätä asiaa pohtiessaan.

Virkkunen antoi asian tiimoilta seuraavanlaisen kommentin:

Mitä nuorempana uuden kielen opiskelun aloittaa, sitä helpompaa. Nykyinen kolmentoista vuoden ikä ei ehkä ole kaikkein otollisin aika aloittaa ruotsin pänttäämistä.

On totta, että kieli on sitä helpommin opittavissa mitä aiemmin sen opiskelun aloittaa, mutta toisin kuin Henna väittää, tämä ei ole peruste ruotsinopiskelun aikaistamisen puolesta vaan pikemminkin sitä vastaan. Ruotsi ei ole tässä tilanteessa nimittäin mitenkään erityisasemassa, vaan aivan kaikki kielet on helpompi oppia, kun ne aloittaa aiemmin. Suomen ruotsinopettajat ry:n ehdottamaan kohtaan uuden vieraan kielen aloittaminen on siis erittäin otollista, mutta toiseksi pitkäksi kieleksi kannattaisi valita jokin kieli, joka kiinnostaa oppilasta ja josta on oikeaa – ei siis lain kanssa keinotekoisesti luotua ja täten lakimuutoksella poistuvaa – hyötyä, eli siis ainakaan jokaisen oppilaan osalta ruotsia.

Kun käytännössä jokainen suomalainen alkaa kolmannella luokalla opiskella englantia, osa aloittaa nyt myös viidennellä luokalla jonkin toisen pitkän kielen. Osa oppilaista aloittaa tuossa vaiheessa esimerkiksi ranskan, saksan, espanjan tai venäjän lukemisen. Sillä osalla, jota ruotsi kiinnostaa ja jolle ruotsinopiskelu on siten oikeasti hedelmällistä, tuo toinen pitkä kieli on jo nyt usein ruotsi, joten heidän osaltaan muidenkin oppilaiden opintojen aloittamisen siirtäminen viidennelle luokalle olisi lähinnä haitallista, kun ryhmät täyttyisivät oppilaista, joita ei voisi ruotsi vähempää kiinnostaa.

Täytyy myös muistaa, että on niitä, jotka aloittaisivat jonkin maailmankielen viidennellä luokalla, mutta eivät uskalla, koska tietävät, että seitsemännellä luokalla on luvassa uusi rasite, ruotsi, jonka myötä joutuisi samaan aikaan hoitelemaan kolme kieltä. Suurin osa oppilaista kokee tämän liiallisena urakkana. Entä jos tämä taakka annettaisiin oppilaille jo ala-asteella? Käytännössä kukaan ei voisi aloittaa ruotsin lisäksi jotain ulkomaista kieltä viidennellä luokalla. Olisi nimittäin kohtuutonta olettaa, että ala-asteikäinen voisi opiskella kolmea vierasta kieltä samaan aikaan, kun kaikki lukiolaisetkaan eivät siihen kykene.

Opetusministerimme ehdotuksesta seuraisi muutamia erittäin epäsuotuisia asioita. Ensinnäkin Suomi tarjoisi muille maille entistäkin suuremman kilpailuvaltin, kun häviävän pieni osa suomalaisista taitaisi jotain muuta kieltä kuin englantia ja ruotsia riittävän sujuvasti. Motivaatio ruotsinopiskelua kohtaan ei kasvaisi tippaakaan, vaan luultavasti välinpitämätön asenne opiskeluun tulisi ruotsin mukana ala-asteellekin, ja sen kautta se tarttuisi koskemaan myös muita oppiaineita. Mielenkiinto kieltenopiskelua kohtaan laantuisi, kun omaa suosikkikieltään ei saisikaan aloittaa ala-asteella. Ruotsiviha sen kuin vain yltyisi, kun oppilaat eivät saisi itse valita toista pitkää kieltä. Oppilaat kyllä muistaisivat pitkään, että ennen sai viidennellä luokalla alkaa opiskelemaan saksaa tai ranskaa.

Ainut syy siirtää ruotsinopiskelu alkamaan kaikkien osalta jo ala-asteella on se, että nuoremmille lapsille on helpompi syöttää pajunköyttä siten, että osa heistä uskoo sen koko lopun ikäänsä. Tämäkin syy ajaa lähinnä vain niiden etuja, jotka haluavat aivopestä mahdollisimman suuren osan kansasta olemaan kanssaan samaa mieltä.

Ei, ruotsinkielen opiskelun aloittamisen siirtäminen ala-asteelle ei ole vaihtoehto. On huolestuttavaa, että ministeritasolla on henkilö, joka ei mieti asioita nenäänsä pidemmälle. Kaikkein huolestuttavinta on se, että heitä on useampi kuin yksi.